Blenjoy - iloiset cavalierit

Tänään kävin Onnin ja Toscan kanssa epiksissä. Otin molempien kanssa mölliradan ja sitten ykkösen vielä Onnin kanssa. Ihan ensimmäiseksi Onnin kanssa pohdin pitkään, otanko valssin vai takaleikkauksen mölleissa toiselta esteeltä siirryttäessä kolmosesteelle. Päätin leikata takaa. Se oli virhe. Koira ei kääntynyt riittävästi ja päättikin mennä puomille hypyn sijaan. Sain kutsuttua Onnin takaisin, minkä jälkeen se hyppäsi esteen, mutta samantien hyppäsi sen väärinpäin takaisin. Tyhmä virhe ja menee täysin minun piikkiin. Loppurata meni ihan mukavasti.

Toscan kanssa arvelin etukäteen, että A voi olla vaikea, koska harkoissa on tehty A:ta huomattavasti madallettuna. Toscan kanssa olin jo muutenkin päättänyt valssata kakkoselta kolmoselle, koska se on niin paljon kokemattomampi. Valssista huolimatta Toscakin suunnisti puomille ja myös meni sinne. Varmaan olin liian myöhässä. Jätettiin sitten yksi hyppy välistä, koska se oli jo niin pitkällä puomin päällä ja minulla oli tarkoitus ottaa rata sille vain positiivisena kokemuksena.

Puomin jälkeen hyppy ja pöytä ja sitten tiukassa mutkassa olevalle putkelle. Tästä kielto, mutta toisella kertaa meni putken kuitenkin. A:n meni hienosti ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että sen jälkeen putkella meni näppärästi, vaikka leikkasin takaa. Loppurata oli myös sujuva, joten olen tosi tyytyväinen Toscaan varsinkin, kun se on viime aikoina treeneissä ollut hyvin tahmea, haukotellut ja lönkötellyt kuin olisi ollut sunnuntailenkillä =P. Vaikka tulikin vähän yliaikaa, niin kuitenkin kokonaisuutena ihan hyvä rata. Ja ihka ensimmäinen Tossukalle! Lopputuloksissa oltiin muutamista mokista huolimatta kolmansia.

Ja sitten se murheenkryyni. Ykkösrata Onnin kanssa. Jos eka radalla sain katsoa peiliin, niin nyt oli kyllä Onnilla vähän sellainen fiilis, että teen mitä huvittaa. Ensiksi varasti lähdössä ja palautin sen takaisin. Yritti varastaa sitten toisenkin kerran. Kakkoselta kolmoselle mentäessä alkoi haahuilla ja nuuhkia. Jes! tämän se osaa =/. Ja sittenpä menikin ihan söheröksi koko touhu.

Mentiin keinu, jonka olin päättänyt avustaa - ja avustinkin, koska en halua treeniin takapakkia. Keinulta putkelle, minkä jälkeen pujottelu meni ihan läskiksi. Tätä on kyllä treenattu - ja tää menee sarjaan "kyllä se treeneissä osaa..." Hohhoijaa. Karkasi keinulle ja monien mutkien kautta sain pujottelemaan, minkä jälkeen herra päätti nuuskia ja kaivaa maata ja haahuilla ympäriinsä. Siellä varmaan on joltain namia jäänyt hiekan sekaan, kun Onni haistaa kyllä =(

Loppurata meni sujuvasti, mutta noiden kommervenkkien jälkeen - jotka on Onnille ihan tyypillisiä kun on huono päivä - jäi kyllä ihan p:n maku suuhun. Nyt onkin kiva lähteä sitten reilun vkon päästä vetämään ihan virallinen hyppyrata.