Blenjoy - iloiset cavalierit

Onnin kanssa on agiharkat menneet viime aikoina enemmän ja vähemmän penkin alle. Joka maanantai. Tuntuu, että harkoissa ei voi keskittyä ollenkaan treenaamiseen, koska koira haahuilee ja karkailee haistelemaan ja etsimään maahan tippuneita makkaranpaloja yms. Taantuma on siis melkoinen, vaikka se onkin aina ollut haastava tapaus.

OKK:n hallilla tätä ongelmaa ei ole, ainakaan näin suuressa mittakaavassa. Siellä Onni on ollut usein tyttöjen kylkiäisenä mukana, ja olen ohimennen tehnyt radanpätkän tai yksittäisiä esteitä. Menee ihan kivasti silloin, mutta noissa omissa harkoissa koira muuttuu aivan täysin.

Nyt sitten koetan etsiä kadonnutta motivaatiota. Hallille raahautuminen tuntuu tosi tylsältä, kun siellä punainen karvapallo puuhailee ihan omiaan. Sitä paitsi olisi tosi kiva käydä myös kisoissa - mutta turha homma sekin, kun koira karkaa. On siis agi-depis.

Eilen sain neuvoksi antaa vauhdissa namin koiralle vaikka joka ikisen esteen jälkeen, ja jatkaa sitten normaalisti eteenpäin. Ja sitten namittaa sitä vaikka joka kolmannen jälkeen - joka tapauksessa tiedossa on makkarajuhlat, jolla yritetään saada koiran huomio minuun sen sijaan, että lähtee kaivelemaan makkaroita radalta.

Hohhoijaa. Tällä hetkellä tuntuu, että minulle sopiva agi-koira on Helmi, joka on hidas sekä radalla että asioiden oppimisessa, mutta tosi luotettava kun se jotain oppii. Se ei myöskään puuhaile omiaan vaan pysyy messissä. Tekemistä on kovasti, että se oppisi vähän hakemaan esteitä itse ja irtoamaan, mutta eiköhän se pikkuhiljaa opi.

Niin että haluaisiko joku kisata punaisen pojan kanssa? Se on aika kiva monella tapaa, mutta tällä ohjaajalla ei näytä riittävän resurssit ohjaamiseen. Pitäisi olla paljon topakampi, jotta saisi lopetettua hölmöilyt. Onnilla oli nimittäin eilen iloinen lällällää-ilme, kun kouluttaja yritti lopettaa makkarajahtia... =/

Ps. Agility on oikeasti kiva ja rento harrastus =P