Kovan onnen agikisat
Käytiin tänään piiitkästä aikaan Onnin kanssa kisoissa. Edistystä on tapahtunut, kun saatoin ilmoittaa sen ihan normaaliin kisaan - keinu on nykyään ihan ok este. Eilen kävin harjoittelemassa monen viikon tauon jälkeen ja keinun räsähdyksillä ei ollut mitään merkitystä Onnille. Jes, vihdoinkin!
Huomasin lähtiessä, että kisakirjaa ei löydy mistään. Mullahan on tunnetusti tosi huonot arkistointisysteemit ja etsin perinteiset koiratavarapaikat useampaan kertaan ja sitten vielä nekin, jotka ei ollut normipaikkoja. Ei löytynyt mistään. Tässä vaiheessa aloin olla jo itselleni tosi ärsyyntynyt ja ei auttanut muu kuin ottaa rahaa mukaan ja marssia ostamaan uusi. Adrenaali on kuohahtanut sen verran, että en hoksinut jännittääkään niin kuin normaalisti.
Kisoja ennen alkoi hiljalleen sataa vettä ja vähän kauempana jyrähteli, mutta ukkonen ei onneksi tullut päälle ja sadekin pysyi pikkuisena ropsimisena. Tuomarina oli Salme Mujunen ja rata oli oikein mukava ja suoraviivainen, sellainen, joka sopii Onnille oikein hyvin ja on itselläkin mukavuusalueella. Oltiin sitten Onnin kanssa toisena lähdössä ja niinpä herra Onni lähti ilman lupaa haistellen ensimmäistä estettä kohti ja hyppäsi yli... Fiksuna olisin palauttanut, mutta en halunnut heti kärkeen hylkyä, joten ei muuta kuin tiukasti ohjaamaan toiselle esteelle putkeen, jonne koira sujahtikin. Kovan onnen esteeksi osui kolmas eli puomi, jossa Onnilla lipsui jalka, koira lipesi ja tippui selälleen maahaan.
Se nousi rivakasti eikä näyttänyt ontuvan, joten ohjasin uudestaan puomille, jonne se meni epäröimättä. Tämä tippumisepisodi oli saanut omat konseptit sen verran sekaisin, että tyydyin vain ohjaamaan koiraa eteenpäin koko ajan katsoen vinkkiä siitä, sattuiko. Onni juoksi kuitenkin ilman ontumisia, joten menimme koko radan läpi. Putoamisesta tuli 5 virhepistettä ja kepeiltä toinen mokoma, kun Onni oli menossa niin vauhdilla, että jouduin pyytämään sen takaisin, ettei mene ohi. Sitten pujotteli puhtaasti, mutta en uskaltanut yhtään vedättää sitä. Vaikka putoamisessa meni aikaa, saatiin silti ihanneajan alitus.
Nostan hattua pikku-ukolle, joka ei näytä agissa hätkähtävän helposti, vaikka muuten onkin herkkä poika. Talvellahan Onnilla sattui myös putoaminen puomilla, mutta silloinkin se meni heti sen uudestaan eikä ole yhtään arastellut puomia sen jälkeen. On se vaan reipas pieni mies! Puomi vaihdettiin liukkauden takia pois makseiltä. Harmi kun Onnilla kävi niin huono tuuri, mutta onneksi ei sattunut koiraan ja traumojakaan ei jäänyt.
Summa summarum, vaikka saatiin nyt virhepisteitä ja koira varasti alussa, on edistystä selvästi tapahtunut. Taidan ilmoittaa Onnin elokuun kisoihinkin, jospa me tästä luovitaan eteenpäin hiljalleen. Ja kun koira tykkää tekemisestä, niin täytyyhän sille antaa mahdollisuus. Olen ilmoittanut Onskun Minna Jokisaaren valmennukseen elokuusta alkaen, joten jospa me saataisiin siellä neuvoja noihin omiin ongelmakohtiin ja minä ohjaajana myös kehittyisin eteenpäin.
Kisojen jälkeen tuli Kirsi Vimman kanssa kylään ja käytiin ottamassa valokuvia tytöistä. Tässäpä kuvia tyttötriosta.
Tosca-tyttönen
Söpö pikku mutruhuuli <3
Vimma, huomenna 10 kuukautta. Ei se ehkä ihan hurjan karvaton olekaan, kun näyttää peräti paksulta...
Söpö pää <3
Helmi-mussukka
Mä sulle kieltä näytän!
Ihana pää <3
|
5 kommenttia
|