Blenjoy - iloiset cavalierit

Pitkästä aikaa käytiin Onskun kanssa agikisoissa. Monta viikonloppua on mennyt näytelmissä, joten pitihän poitsun päästä myös näyttämään osaamistaan. Tosin Onni-herra on sellainen veijari, että agissa ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Jos korvat on kohdillaan, voi mennä oikeinkin hyvin ;-)

OKK:n halli Haukiputaalla on tosi kiva alustaltaan eikä siellä ole ilmennyt meidän ongelmaa nro 1 eli nuuskuttelua. Suhteellisen hyvillä mielin siis suunnistimme eilen aamulla aikaisin kisapaikalle. Tosin pienen mutkan kautta, koska kisakirja unohtui kotiin. Hieman tuli kiire, mutta ei edes myöhästytty rataan tutustumisesta.

Eka radalla oli alussa vähän pyöritystä ja loppu melko suoraviivaista. Kompastuskiveksi osui heti kärkeen silmille osuvat puomi ja A, jotka houkuttivat pikku miestä tekemään omia päätelmiä radasta. Kunnollisten karjaisujen jälkeen (kurkku oli käheä koko eilisen päivän) osuttiin sitten ihan oikeille esteille. Tämän radan Ansku videoi, joten tässä linkki: http://vimeo.com/2394882. Viisi virhepistettä ja yliaikaa 2, 29 sekuntia sekä toinen sija.

Toisella radalla tuli sitten vitonen pujottelusta ja niukasti ihanneajan alitus -0,6. Eihän tuo Onni ole mikään supertykki, mutta jos hölmöilyt saisi minimoitua niin saataisiin kuitenkin ihanneaikojen alituksia. Toka radalla sijoituksena neljäs tila. Tältä radalta oli itsellä paljon parempi fiilis, jännitys ei sotkenut pasmoja niin pahasti kuin mitä eka radalla. Kaikkiaan kuitenkin ihan ok radat. Selkeästi edelleen täytyy harjoitella pujotteluja eri esteiltä vauhdissa tultaessa ja eri kulmistä. Ja minulle lisää kisakokemusta, jotta jännitys saadaan kuriin.

Tänään sitten haastavaa pyöritystä alussa, ongelmana jälleen pujottelun aloitus ja sitten ihan hölmö juttu - koira meni ennen rengasta tutustumaan numerolaattaan... kääks, tässä vaiheessa vielä tämmöistä. Niinpä saatiin kaksi kieltoa eli 10 virhepistettä saldoksi ja aikavirhettä rapiat neljä sekuntia. Minulla oli tänään eilistä parempi fiilis ohjata, kun oli rennompi olo, joten selkeästi kisailu auttaa jännityksen hallintaan.

Tässä sitten meidän Helmi-mamman hieno häntä :-)

Ja ei-niin-hentoinen runko!