Blenjoy - iloiset cavalierit

Yleisön pyynnöstä  hieman Lida-tyttösen kuulumisia. Lidan loput sisarukset lähtivät sunnuntaina omaan kotiin, joten Lida jäi nyt sitten ilman oman kokoisia leikkikavereita. Aikuiset eivät ole kauhean innostuneita leekaamaan, mutta Lida kyllä tekee parhaansa, jotta saisi niitä leikkeihin mukaan. Aamulla Tosca jopa hieman innostui kun pikku-cavaljeeri hyppeli edestakaisin ja kipaisi aina välillä nojatuolin alle piiloon. Sieltä oli sitten hauska vähän haukkua kimeää pentuhaukkua!

Minä olen välillä yrittänyt leikittää Lidaa, mutta iso kolmikko tulee heti mukaan hakemaan lelut itselleen. Onneksi noita on aika paljon niin voi ottaa aina uutta sen tilalle mitä isot vie. Lida osaa kyllä touhuta itsekseenkin, mutta sen touhut on lähinnä puremista. Portaiden puremista, tuolien puremista, listojen puremista, puremista, puremista... Että vaikka näyttää lelukoiralta niin hampaat on kyllä aika terävät ja niillä saa aikaan kaikkea vähemmän kivaa.

Työkalut...

Lida leekaa

Sunnuntain ja maanantain välisen yön nukuin Lidan kaverina. Pistin sen pentuhuoneeseen, kuvittelin jotenkin, että tuttuun paikkaan se tyyntyy, mutta Lidapa totesi, että yksin on aivan karmea olla ja nosti semmoisen mekkalan, että nappasin patjan kainaloon ja menin kaveriksi. Sitten se nukkuikin oikein hyvin. Viime yöksi laitoin sen jo fiksumpana olkkariin aitaukseen ja sinne oli hyvä jäädä nukkumaan kun isot koiratkin oli lähellä. Yksi pentu tuntuu kyllä äärettömän helpolta kun niitä oli vähän aikaa sitten kuusi.

Ollaan kylästelty eilen kissanpentujen luona. Hienosti Lida niiden kanssa pärjää, on reipas ja rauhallinen. Pennut kulkevat häntä pystyssä Lidan alta - se näyttää kyllä tosi tukevalta ja isolta sirojen räggäreiden vieressä. Pakkanen vähän haittaa operaatio sosiaalistusta, mutta ensi viikonloppuna aion käydä näyttämässä sille agikisoja ja samalla kertaa vieraillaan tallilla kun kerran vieressä on. Heppoja näkyy meidän metsälenkillä aika usein, joten niihin on hyvä tottua niin ettei tarvitse haukkua. Pakkasesta huolimatta pisut ja kakat yritetään tehdä ulos aina jos emäntä on niin valveutunut, että hoksii viedä pikkuneidin pihalle.

Ulkona äidin kanssa

Ihan hauska on katsella Helmin tyttöä. Se on kyllä ihan oman itsensä näköinen. Vantterahan se on: sama pentumantteli, jota Vimma käytti, ei todellakaan mahdu minun pullukalleni! Mutta hyvä, että ruoka maistuu.

Ihana pullukka

Lidalla on otsalla rypyt, joten se näyttää koko ajan hieman huolestuneelta. Äidillä niitä ei ole, mutta isällä taitaa olla, joten sieltä sitten tulee tämä "ryppyotsaisuus". Huolestunut neiti

Muoks. Käytiin sitten Lidan kanssa Stockalla shoppailemassa kun pakkasta on niin paljon ja maailmaakin pitäisi nähdä. Ajeltiin hissillä ja mentiin liukuportaita, kierreltiin eri kerroksissa ja saatiin monia ihastuneita ihmisiä juttuseuraksi. Välillä istuskeltiin soffalla huokaisemassa, kun shoppailu on niin rankkaa...

Kiki ja Lida chillailee