Blenjoy - iloiset cavalierit

Ollaan touhuttu kaikenlaista sekä koirien kanssa että ilman niitä. Fb on osoittautunut niin helpoksi paikaksi ladata valokuvia, että blogin kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Kesäkausi on korkattu, kun nautittiin ihanista aurinkoisista päivistä. Ulkomaan matkailua on harrastettu lähinaapureissa Virossa ja Ruotsissa. Molemmissa nautittiin lämmöstä :). Viron reissulla oli niin hauska lomafiilis, että lomaa olisi jatkanut mielellään pitemmästi kuin pari päivää.

Tosca kävi magneettikuvissa Viron reissun yhteydessä ja kuvattiin A:ksi, millejä 1,3 ja normaali kuulo. Edellisellä kerralla joutui jäämään pois, koska sillä oli juoksu. Näitä juoksijoita nyt kyllä on riittänyt, kun kaikki ovat juosseet vuoronperään. Senna lopettelee nyt ensimmäistä juoksuaan ja Lida taas aloitti. Lidan edellisestä juoksusta on neljä kuukautta, joten aika tiuhaan tahtiin neiti juoksentelee. Harmi vain, kun ollaan juuri agissa kurssilla ja nyt tulee kolmen viikon paussi. Täytyy sitten käydä kaikki korvausvuorot sen kanssa.

Näyttelykuviot on olleet ihan hauskoja. Elmo valioitui Piteåssa sekä Ruotsin että Pohjoismaiden muotovalioksi. Hienoa Elmeri! Samaisessa näyttelyssä myös Lidalle tuli serti, mikä oli ylläri, koska sen turkki ei tosiaankaan ole parhaimmillaan. Viron reissulle en sitten Elmoa ottanutkaan matkaan, kun mukaan lähti juoksutyttö Milli, joka pärjäsikin sitten tosi mainiosti: Viron erkkarissa paras blenheim-narttu, serti ja vsp sekä vielä loppuskaboissa BIS-4. Seuraavan päivän ryhmiksessä pn4, joten tasaisen hienosti Milli-neiti pärjäsi. Tosca eka päivänä pn2 rubeissa ja toisena päivänä val eri4. Tossukin on tosi sievässä kunnossa ja pyörähtää kehään seuraavan kerran sitten Ruotsin puolella.

Senna on jo iso tyttö ja täyttää ensi viikolla jo junioriksi vaadittavat yhdeksän kuukautta. Hurjaa miten nopeasti aika kuluu. Toisaalta kiva, kun pentu kasvaa ja alkaa ymmärtää vähän maailman päälle. Samalla on kuitenkin hieman haikea olo. Senna kävi muuten tällä viikolla uimassa! Olin lenkillä koirien kanssa ja menimme 4-5 metrin levyisen puron yli - koirat tietysti irti. Tullessa Sensku hyppeli puron laitaa pitkin ja jäi meistä jälkeen - huomasi sitten jääneensä toiselle puolelle puroa, haukahti pari kertaa ja totesi ettei tässä nyt auta kuin uida yli. Se ui tosi hienosti, ei mitään räpiköintiä, vaan oikein ihan kunnollista sulavaa uintia. Nousi sitten vedestä tyytyväisenä, että heippa, kävin sitten uimassa :). Ensimmäinen koiristani, joka vapaaehtoisesti ui itse. Onkohan iskän perintöä, kun Tossu-äiti ei ainakaan ui.

Loppuun kuva, kun ilman niitä on ihan tylsää. Senna-murunen uimarityttö :)