Blenjoy - iloiset cavalierit

Eilen käytiin pitkästä aikaa Onnin kanssa starttaamassa epiksissä. Olen ilmoittanut lokakuun puolessa välissä Ouluun kisaamaan, tosin vain hyppykisan kun en halua edelleenkään kiirehtiä keinun kanssa, joten käytiin sitten hakemassa vähän tuntumaa kisatapahtumaan.

Starttasin Onnin kanssa sekä minimöllit että mini1:n, ja vähän harmitti, että en ottanut sitten enempää. Onni oli säpäkällä päällä - kuinkas muuten - mutta kuunteli ohjausta, joten yleisesti ottaen olen tosi tyytyväinen eiliseen. Molemmat radat olivat aika suoraviivaisia, joten ne sopivat Onnille tosi hyvin. Siksikin olisi ollut mielenkiintoista ottaa vähän syherömpää rataa, jotta olisi nähnyt, pysyykö herra edelleen kuulolla vai olisiko tehnyt sitten omia ratoja ja ratkaisuja.

Minimölleissä ei ollut pujottelua, joka on edellisissä virallisissa ollut Onnille tosi hankala, jopa siinä määrin, että se on häippäissyt sitten pujottelulta haistelemaan ympäristöä. Oletettavasti rauhoittelee itseään tällä, kun ei ymmärrä, mitä olen siltä halunnut. Mutta ainahan jotain pitää olla mikä ei ihan mene putkeen. Valitsin väärän ohjauslinjan ja koira oli juoksemassa sen vuoksi putkelta jalkoihin, mutta onneksi sain käännettyä sen esteelle. Tämä oli yleinen moka muillakin - suurin osa otti saman linjan ja koira toisensa jälkeen juoksi ohjaajan jalkoihin. No sitten puomi. Onni on keksinyt tänä syksynä, että puomille ei tarvitse pysähtyä ja juoksi sen sitten lopussa läpi. Olen namikipolla ottanut aika paljon nyt pysähdystä puomin päähän, mutta ei se näytä vielä oikein toimivan. Kuitenkin tuloksena puhdas rata ja nopea aika, joten ihan jees rata.

Mini1:ssä oli sitten pujottelu. Sitä olen ottanut nyt joka päivä muutaman minuutin kerrallaan kuuden kepin sarjalla ja niin, että Onni on ollut hihnassa ja namikippo pujottelun päässä. Mukavasti Onni on lähtenytkin hakemaan itse keppejä. Mutta nyt sitten tilanne oli aivan erilainen, kun oli häiriötekijöitä ja toki vauhtia aika paljon enemmän, kun tulimme pujotteluun. Onni lähti ensin hakemaan väärästä välistä ja otin sen takaisin, minkä se onneksi sieti ja aloitti tämän jälkeen pujottelun oikein ja meni reippaasti aivan loppuun asti! Hienoa! Ei siis lähdetty haistelemaan tai karattu tai tehty jotain muuta yhtä mälsää. Tehtävää noissa on kyllä vielä paljon, mutta edistystä sekin, että Onni pysyy matkassa vaikka on haastava este eikä heittänyt hanskoja tiskiin kesken kaiken. Tällä kertaa se myös pysähtyi puomilla.

Pari viikkoa sitten sain omissa treeneissä mielenkiintoisen kommentin, kun oli vakikouluttajan tilalta sijainen vetämässä treeniä. Hän sanoi, että en näytä ohjaavan koiraa ollenkaan - ja se silti tekee rataa. Tämä mietityttää. Eilenkin tuntui siltä, että en ohjaa riittävän selvästi, mutta koira tekee silti töitä. Se siis lukee minua äärettömän hyvin - tai sitten se vain on muuten lahjakas ohjaajasta huolimatta ;-P. Joka tapauksessa ohjaukseen joudun itse panostamaan, varsinkin kun nyt treenailen Helmiäkin, joka ei varmasti tule näin kepoisilla ohjauksilla toimimaan.