Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Blenjoy - iloiset cavalierit

Hyppykisa

17.11.2007 - 18:40 / Kategoriat: Agility

Käytiin Onnin kanssa ottamassa yksi hyppykisa. Edelliset treenit oli aivan uskomattoman tahmeat - Onni ei tuntunut irtoavan sitten millään, ei siis ollut yhtään oma itsensä. Tämän päivän rata oli myös melko hidas, kepeiltä tuli vitonen ja toisesta kohdasta napsahti myös, kun Onni meni ensin esteen ohi. Tämä menee kyllä minun piikkiin. Ohjasin huolimattomasti kaiken kaikkiaan. Lisäksi radalta tuli pari sekutia yliaikaa.

Koontia:

  • Hermoilen kisaa hirveästi. Ja kun hermoilen, alan hosua ja pilaan sitten omalta osaltani koiran suoritusta. Ei auta muuta kuin yrittää mennä kaikkiin mahdollisiin epävirallisiin, jotka läheltä löytyy, että tulisi lisää kokemusta, sitä myötä myös varmuutta ja toivottavasti myös parempia ratoja. Lisäksi kun hermoilen, unohdan rataa - tänäänkin pariin otteeseen tuli yhtäkkiä black out radasta, mutta onneksi aika nopeasti sitten sain kiinni... tai olikohan se nyt niin nopeasti - tämmöiseen töpeksimiseen menee ihan turhia sekunteja.
  • Onni aloitti pujon oikein, mutta eka välin jälkeen meni nuuskuttelemaan. Onneksi palasi suht nopsasti takaisin ja jatkoi sitten pujottelun loppuun asti. Tosin meni aika hitaasti eli pujottelussa ei ollut kunnolla rytmiä. Positiivista kuitenkin, että pujotteli loppuun asti.

Oma suoritus on kuitenkin selkeästi heikko lenkki meidän parivaljakosta. Kuinkahan paljon lopulta oma epävarmuus, hermostuminen, hosuminen ja huolimattomuus vaikuttaakaan Onniin? Edellisissä treeneissä olin itse aivan pallo hukassa ja heti oli Onnikin ihan kaikkea muuta kuin oma itsensä. Kaikesta huolimatta tultiin toiseksi, mikä tietty kivaa, mutta rataan en ole kyllä tyytyväinen.

Kisapaikalla oli vauhtia seuraamassa myös pikkuinen Vimma, joka sai olla Kirsin povarin lämmössä. Neiti oli oikein rauhallinen koko ajan. Välillä käytiin jaloittelemassa ja Vimmakin sai kulkea vapaana isojen koirien perässä. On se kyllä aika suloinen neiti, niin pikkuinen mutta topakka =)

Elina kirjoitti 17.11.2007 - 19:31
Mulla tuohon jännittämiseen on auttanut vain kisaaminen, kisaaminen ja kisaaminen. Mitä enemmän kisaan, sitä rutiininomaisemmaksi se käy, eikä siten jännitä niin paljon.

Harmittaa, kun en nähnyt teidän rataa, musta on aina niin mukava tulla kommentoimaan ja neuvomaan (päsmäröimään... ;)). Mutta enköhän teitä vielä näe.
Sari kirjoitti 17.11.2007 - 19:37
Ja nimenomaan on tosi kiva, jos joku tulee kommentoimaan ja neuvomaan! Että ei muuta kuin jatkossa vaan vinkkejä toivotaan =)

Kirsi muuten kommentoi teidän rataa minuun ja Onniin verrattuna niin, että sulla oli niin jämäkän ja rauhallisen näköistä ohjaus (niin kuin olikin) ja se näytti hyvältä, kun sen sijaan minun ohjaus näytti hermostuneelta =). Mutta toi jännittäminen on raivostuttavaa, kun sitten sekoaa pasmat ihan täysin. Näyttelyissä en jännitä mutta se onkin ihan eri maailma.
Elina vielä kirjoitti 17.11.2007 - 19:57
Ja mää vapisen kuin haavanlehti näyttelyissä... ;) Kato, mää oon kisannu niin paljon, kun sää taas oot pyöriny siellä kehissä. :) Eli nyt vaan ilmoitat kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin Onnia, niin oma hermoilu vähenee.
Sari kirjoitti 17.11.2007 - 20:50
Juu sillä mäkin yritin puolustautua, että sulla tuota kisakokemusta on =))). Olis kyllä mielenkiintoista (ja varmaan aika kauheaa!) nähdä itsensä radalla. Ja ei kai siihen jännittämiseen auta kuin kisaaminen ja kisaaminen, pahus vieköön.
Meeri kirjoitti 17.11.2007 - 21:04
Mä suosittelen ajatustreeniä. Mun jännitys -oli kyseessä kisat tai koulukoe- on häipynyt sillä. Viihdytkö sä kisaradalla? Pelkäätkö etukäteen epäonnistumista?
Mulla oli joskus semmosia kisoja, että en olisi rataantutustuisen jälkeen halunnut radalle enää. Jalat ei yksinkertaisesti toimineet, liikkuneet, olivat kuin lyijyä! Vimpoissa kisoissa oikeasti nautin, tykkäsin olla radalla. Ja niin, Ampukin meni paljon paljon paremmin. Tehtiin yhdessä, puhallettiin yhteen hiileen. Se onkin se juju :) Ei tarvi jälkeenpäin olla murheissaan.

Onnea kisasuorituksestanne ja sijoituksesta! Hienoa, nyt vaan varmuutta lisää. Onni on taitava, ohjaaja on taitava, joten varokaa vaan sheltit ;)
Sari kirjoitti 18.11.2007 - 09:13
Radalla on kivaa, kun menee hyvin. Etukäteen ei ole kovin suurta jännitystä, mutta just ennen h-hetkeä sitten iskee ja itse radalla alkaa tulla just tollosta "jalat lyijyä" ja "ei muista rataa" -fiiliksiä. Mutta kai jokin masokisti on, kun pitää itsensä pukata hankaliin tilanteisiin =). Toisaalta agissa ei ole sellaista ryppy otsaista -fiilistä vaan niitä mokia sattuu kaikilla, joten varmaan aika ja kokemus auttaa. Hyvä idea tuo ajatustreeni! Täytyypä kokeilla sitä.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code