Blenjoy - iloiset cavalierit

Selvästi on kesä. Sen tunnistaa siitä, että auto on suunnattu reissuille harva se viikonloppu johonkin suuntaan Suomea - ja välillä rajojen ulkopuolelle. Muutenkin tuntuu siltä, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin talvella. Mukavaa tekemistä riittää. Käytiin viime viikonloppuna Pellossa, jossa tietysti metsälenkit kuuluu asiaan. Koska Sennuli oli osoittanut uimarilahjoja, piti se lenkin päätteeksi viedä tietysti uimaan. Jostain syystä kännykkä oli aina taskussa kun neiti ui, mutta tässä todistusaineistoa kahlaamisesta. Senna katselee, kun äiti huutelee sitä mukaansa uimaan. Minä en tietenkään uinut, vaan katselin rannalta :)

Sunnuntaita vietettiin sitten isolla joukolla Rovaniemellä näyttelyssä. Vettä satoi koko päivän, välillä enemmän ja välillä vähemmän, joskus hetkeksi jopa loppuen. Vesisade ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, telttaan mahtui sekä ihmisiä että koiria. Pieni telttakin vetää kummasti ihmisiä sisäänsä tarpeen vaatiessa. Ja mukavaa oli jutellessa, vaikka päivä venyikin pitkäksi. Lida kehänlaidalla kommentoi minulla jotain, mitähän asiaa on sillä ollut :)

Lopputulemana Lidalle serti ja vara-cacib, joka vahvistuu cacibiksi. Lida on kyllä aika ihq neiti, mutta niin on pikkusisko Sennakin, jolle näyttelystä toinen pn-sijoitus ja varaserti.

Tässä ipana onnellisen handlerinsa kanssa.

Senna on tosi kiva näyttelykehässä, kun se todellakin esiintyy koko ajan häntä heiluen. Lihapullalla voi tietysti olla myös osuutta asiaan :). Mutta hauska tietysti, että neiti tykkää yhdessä touhuamisesta, oli se sitten näyttelyitä tai jotain ihan muuta, kuten vaikka agilityä. Nyt kun kesällä on taas harkkailumahdollisuus lähellä, niin ollaan käyty koko jengin kanssa välillä harjoittelemassa. Senna tykkää tietysti kovasti, niin kuin ilmeestäkin voi päätellä :)

Mutkaputkeen neiti suhahtaa jo vauhdilla. Kentän laidalla Senna ei malttaisi millään odottaa, kun muiden kanssa tehdään. Kärsivällisyyden harjoittelulta ei silti voi välttyä, kun karvakuonoja on matkassa useampi. Lidan mielestä treenit on myös tosi kivoja.

Lidalla tuli juuri oman kurssinsa aikaan juoksu, joten jouduimme jättämään useamman kerran väliin. Onneksi tulee korvauskertoja, jonne lähdetään sitten ottamaan menetettyjä harkkoja takaisin. Olin silti tosi yllättynyt, kun menimme viimeiselle treenikerralle ja Lida teki yllättävän vaikeita harjoituksia hienosti. Pentuagilitystä on selvästi jäänyt muistijälki, joka helpottaa nyt eteenpäin menoa.

Helmin kanssa on operaatio pujottelu edelleen kesken vaikka se on edistynyt viime aikoina kovasti. Onni on ollut viime aikoina oma itsensä, joten kevyttä harjoitusta olen nyt muutaman kerran ottanut ja ehkä herra pääsee vielä kisaamaankin. Täytyy katsoa miltä se alkaa vaikuttaa jos välillä vähän treenaa. Tässä Onni ja Tosca odotusvuorossa :)

Kyllä kesä on kivaa! Nyt on meillä lomakin, joten ehditään varmaan tehdä kaikkea karvaistenkin mielestä kivaa. Ja sitten otetaan rennosti.

Kevät on saapunut vihdoin tännekin. Se tarkoittaa rapaisia koiria, rapaisia koiria, rapaisia koira - cavaliereiden sekaan ilmestyy myös melkoinen määrä villakoiria. Ja imuria saa koirien lisäksi talutella päivittäin ympäri kotia. Takapihan lumikasa on kuitenkin vielä voimissaan, vaikka se on kutistunut jo paljon. Valoisat illat ovat mukavia. Useampana iltana on matalalta lentänyt yli joutsenia, ne suunnistavat kaikki päättäväisesti samaan suuntaan. Kompassi siis selvästi toimii.

Helmin kanssa loppui eilen agilityn jatkokurssi 3 ja Helmi sai ihka oman todistuksen suorituksestaan :). Helmi on aika ihq tyttö, tosi reipas ja iloinen touhottaja ja on edistynyt kurssin aikana mukavasti. Jatkoa seuraa jo ensi viikolla, kun jatkamme sen kanssa valmennuksessa. Olen harrastanut Helmin kanssa agia jo useamman vuoden ajan mutta aika kevyellä otteella, kun Onni on ollut pääharkkakaveri ja Helmille agi on ollut lähinnä mielen virkistys. Nyt on vihdoin tarkoitus opettaa se pujottelemaan kunnolla, muuten se alkaisi olla jo valmis kisaamaan.

Hieman kyllä huvitti, kun Mari tuli yksi kerta ryhmäämme neljän kuukauden ikäisen bortsupentunsa kanssa ja teki rimat alhaalla aivan samat harjoitukset kuin mekin...! Ammattilaisella on ihan erilainen tatsi asiaan kuin tällaisella harrastajalla, jolla ei suurempia intohimoja tai kunnianhimoisia tavoitteita ole - pääasia on aina ollut lähinnä suoda koiralle jotain virkistävää toimintaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin siirtänyt Helmin agikaveri ykköseksi, koska Onni on kevään ollut sairaslomalla.

Onni ehti harrastella hetken Kirsin kanssa ja oli agilainassa Tiinallakin, kävi pari kisaakin alkuvuonna. Ihmettelin kuitenkin sen hidasta suoritusta radalla, lisäksi se alkoi viihtyä lähinnä nukkumassa portaiden alla ja hermostui, jos Senna tuli lähelle hyppelemään. Syyksi paljastui kipu etuosassa niskan alueella. Tähän saatiin tulehduskipulääkekuuri, jonka jälkeen se selvästi jo reipastui, mutta ei edelleenkään ollut ihan oma itsensä. Portaikon alaosa veti edelleen puoleensa, sohvalle hypätessä piti ottaa vauhtia, lenkillä se ei halunnut käydä.

Muutama vuosi sitten Onni poti selkää, joka saatiin kuntoon levolla ja säännöllisellä hieronnalla. Tervehtyminen vei silloinkin aikaa melko paljon. Koska kukkahattutäti haluaa kokeilla kaikenlaista, niin kiikutin Onnin Suville, joka on koirahieroja ja homeopaatti. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin koko kroppa läpi ja koira oli aivan jännittynyt ja välillä piti ihan valittaa. Tämän jälkeen otettiin vähän taukoa, minkä aikana tapahtui selkeä muutos: levon jälkeen lähti lenkille mukaan reipas koira. Toisella käsittelykerralla pystyttiin jo mobilisoimaan jäseniä, turvotukset kudoksista olivat hävinneet, valittaa ei tarvinnut ollenkaan. Ja jälleen on reipastuttu. Nyt aamuisin on Onni lähdössä reippaana pissalle kun sitä aiemmin sai aamulla houkutella mukaan. Se on leikkisä ja iloinen, reipas oma itsensä. Ehkä me vielä harkkailemme yhdessä, kun Onni sitä niin rakastaa, mutta alkuun ainakin hyvin varovasti, rimat maassa ja tarkkaillaan miltä se tuntuu.

Nuorisojengi pitää sitten aktiviteettia ihan muuten vaan yllä. Tehokaksikko Senna ja Lida huolehtivat sen, että aika ei käy pitkäksi. Myös remppataitoja saa pitää yllä. Muutamassa minuutissa tehtiin eteisen seinään hieno taiteellinen kuviointi, joten ei kun taas kittaamaan, hiomaan ja maalaamaan :). Nyt seinä on taas kuin uusi. Ulkona ne painavat keskenään pitkiä aikoja. Eilen juoksivat keskenään kolme tuntia, minkä jälkeen lähdettiin sitten lenkille. Energian määrä on valtava.

Tällaista menoa meillä on päivittäin :)

Senna on nyt sitten pentuagilityssä ja kaksi kertaa on jo takana. Lelu vs. nakki -palkkauksessa on spanieli jälleen todennut nakin paljon paremmaksi. Täytyy yrittää kuitenkin lelupalkkaakin saada sille motivoivaksi, mikä tietää siis leikkiharkkoja muuallakin kuin kotona. (Kyllä se kotona leikkii...)  Sitten kun Senna on käynyt omat kurssinsa, on Lida lähdössä alkeiskurssille. Touhua siis riittää, kun lisäksi pitää tietysti lenkkeillä ja välillä käydään sitten reissuillakin.

Tosca nauttii keväästä.

Onhan Tossukin harkkaillut. Se oli Tiinan agiharkkakaverina, mutta aloitti sitten juoksun ja jäi tauolle. Nyt on juoksu juostu ja tarkoitus on tehdä välillä treenitreffejä, jossa sitten koulutetaan tätä spanielijengiä ihan urakalla. Yksi kun väsyy, niin aina löytyy toinen tilalle ;). Tossu oli pentujen jäljiltä mammamitoissa ja aloitti sitten itsenäisesti laihdutuskuurin näin kesän kynnyksellä. Ajatteli vissiin, että missikisa lähestyy. Yleenä käy syömässä mahapallot kiposta pois, minkä jälkeen se peruuttaa viiden metrin päähän kippoaan vahtimaan... Naristen saa sitten hitaasti syötyä osan nappuloista kun kaikki ahnaammat ovat keräytyneet kipon lähelle sitä tuijottamaan.

Sohvajengi havahtuu ruualle :)

Lida, iso tyttö, on päässyt jo puoleenväliin pentuagin kurssia. Neiti on täpäkkä ja jaksanut keskittyä oikein hienosti. Toki kaikki ei aina mene putkeen pennun kanssa - tai sitten voi mennä putkeen ja jäädä sinne niin kuin Lida viime kerralla. Jotain siellä mutkaputkessa oli ja sinne neiti jäi haistelemaan ja mutustelemaan. Putkea sitten nostettiin ja saatiin tuupattua neiti pois :). Asumaan ei sovi jäädä kun pitäisi mennä nopsasti läpi! Yksi kolmen esteen sarja saatiin kuitenkin tehtyä aika sujuvasti, joten näin sitä tehdään jo "rataa".

Kotiläksyinä on ollut leikkimistä, joten laukussa on vetolelu ja pallo kaiken varalta niin voi ohimennen leikkiä eri paikoissa. Lida sentään osoittaa tähän kiinnostusta kun muiden kanssa se ei onnistu. Toisaalta niiden kanssa en ole panostanutkaan leikkimiseen, joten ihmekö tuo.

Tällä hetkellä ollaan harjoiteltu jo pujottelua, eteenpäin lähettämistä, putkea suorana ja mutkalla, rengasta ja pieniä ohjauskuvioita. Pöydän avulla harjoiteltiin jo puomiakin. Kontaktille pysähtyminen saatiin kotiläksyksi, joten sitä ollaan harjoiteltu nyt muutamaan otteeseen kotona. Ja superahmatti oivalsi heti, että kontakti on hyvä paikka ja siinä kannattaa pysyä, niin saa namia! Loogista!

Neiti pysyy niin hienosti paikalla, että sitä saattoi kuvata kaikessa rauhassa, kun se häntä heiluen seisoi kontaktilla. Mainio Lida :).

Nam! Tää on hyvä paikka :)

Kontaktin virkaa toimittaa Ikeasta ostettu muutaman euron hintainen pyykkilauta, pöytämallinen, ja liukumattomaksi sen sai kääräisemällä ympärille kylpyhuoneen kumisen maton. Kätevää! Näin voi kontaktia treenata ohimennen vaikka kuinka paljon.

Ekaluokkalainen pysyy siis kiireisenä kun harjoitellaan välillä pieniä hetkiä. Lisäksi elämään kuuluu metsälenkit ja leikkiminen. Oikeaa koiranelämää siis. Lida on muuten kunnostautunut ainoana koirana koko jengistä talviturkin heittämisessä. Tosin vähän vahingossa. Se taiteili sunnuntaina kiven päällä kun tupsahti sieltä sitten pää edellä jokeen! Aika näppärästi pääsi takaisin kivellä, nopsa likka :)

Tämä viikonloppu on sujunut kisatessa. Kävimme eilen Onnin kanssa juoksemassa kaksi rataa ja tänään yhden. Kisat tuomaroi englantilainen Lee Gibson, jonka eiliset radat olivat hivenen perusykkösiä kiemuraisempia mutta tänään rata oli vähän suoraviivaisempaa ja tyypillisempää ykkösrataa.

Perjantaina oli hyvät treenit ja sain vielä viime hetken ohjeet Onnin viime aikojen ongelmaan nro1 eli lähdöstä karkaamiseen. Onnihan on sellainen adhd-poika, että pää liikkuu koko ajan ja se huomaa kaiken mahdollisen, joten saan höpöttää ja pitää meteliä koko ajan että se ei ehdi keksiä muuta. Plan A oli lähteä nopeasti liikkeelle sille koko ajan puhellen.

Hra Onni oli kuitenkin ehtimässä tehdä tepposet ja peppu nousi ylös - suuntakin oli ihan väärä - mutta niin lähdimme liikkeelle ja se pysyi hienosti matkassa ja teki 0-radan! Ihanneaika oli 50 sekuntia ja Onnin suoritusaika 44,06 joten reipas 0-tulos 2,5 vuoden tahkoamisen jälkeen. Fiilis oli tosi mahtava :). Tällä radalla sijoituimme toiseksi. Toista rataa varten oli vähän liian hyvä olo itselle ja piti muistutella, että kisa on vielä edessä.

Onni hyppää kohti nollaa! Katse on jo kohti seuraavaa estettä, pujottelua. (JKuva Juha Lehtikangas)

Tällä kertaa pystyi mainiosti ottamaan lentävän lähdön mutta menimme vähän hitaammin, koska tiukkojen kaarrosten sijaan Onni teki löysät käännökset ehkäpä juuri sen vuoksi, että minä olin vähän myöhässä. Kuitenkin rata eteni mukavasti kunnes loppupuolella minä otin meille vitosen. Edessä oli tiukka käännös, jota aloin ennakoida liian aikaisin, joten hypylle tuli kielto. Ihanneaika oli 56 sekuntia ja suoritusaika 54,70, joten eka radalta jääneen liian hyvän fiilarin jälkeen kuitenkin kelpo rata ja olimme tällä tuloksella neljänsiä.

Tänään heräsimme sitten vesisateeseen. Ja tuli vähän kiirus lähteä kisapaikalle, mutta ehdin kuitenkin lämmitellä ja ottaa muutamia hyppyjä ja pujotteluja ennen omaa rataa. Onni lähti tosi reippaasti liikkeelle ja rata oli omalla mukavuusalueella ohjaamisen suhteen. Ihanneaika oli 50 sekuntia ja Onni porhalsi ajan 41,19 ja tulos 0-voitto, serti ja nousu kakkosiin! Pikkumies teki tosi hienon ja vauhdikkaan radan, joten olen hurjan tyytyväinen :)

Välillä on ollut monia mutkia matkassa, keinunkin saimme opetella alusta lähtien kolme kertaa, yksi vuosi meni hukkaan pujottelun suhteen käytännössä kokonaan, puolitoista vuotta sitten Onni poti selkää ja sitten on ollut pentutaukoja harkkojen suhteen. Yksi kevät oli tuskaa, kun Onni karkaili treeneissä nuuskimaan rataa ja teki ihan mitä itse huvitti. Hanskat on meinannut tipahtaa käsistä monta kertaa, mutta koska minusta Onnissa oikeasti on potentiaalia, niin olen jatkanut treenaamista.

Ja tietysti minulla on ollut, ja on toki edelleen, kovasti oppimista ohjaamisesta. Tällaisena päivänä kuitenkin tuntuu, että kaikki vaiva on palkittu :). Kuvan Onskusta radalla lisään, kunhan sellaisen saan. Tässä kuitenkin serti-poseeraus :)

Näyttää siltä, että johonkin suuntaan aina mennään tai sitten tehdään jotain koiramaista lähimaisemissa. Viikon sisällä ollaan käyty kisaamassa Onnin kanssa, monta monta metsälenkkiä, ihailemassa pentuja ja sitten vielä näyttelyreissulla Ruotsin puolella Piteåssa. Lisäksi oli koiravieraita kun Elmo ja Pablo kävivät kylästelemässä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, välillä kyllä ongelma kun vapaa-aika on vähän liiankin vauhdikasta.

Ja siitä pääseekin vauhdikkaaseen ruby-herraan, joka on päättänyt jäädä ikuiseksi ykkösluokkalaiseksi. Viime sunnuntain radat olivat kuin Onnille tehtyjä, 0-tulokset olisivat suorastaan hinkuneet kirjautua kisakirjaan, mutta ei. Onnia kiinnosti roippeet lähdön takana olevalla pöydällä, joten sinne sitten piti rynnätä haistelemaan. Eka radalta vitonen pujottelusta kunhan ensin päästiin radalle ja konseptit meni minulta täysin sekaisin ja toiselta radalta hylsy, kun matka katkesi kesken kaiken nuuhkuttelutuokioon. No, alhaista verenpainetta hoidettiin jälleen urakalla - ja ensi viikonloppuna otetaan uusiksi :)

Tämä päivä onkin sitten mennyt Ruotsin puolella mahtavan aurinkoisessa säässä. Tuliaisina rohtuneet huulet ja mahdollisesti jotain jälkikäteen maksettavaa... Koirille sileät ykköset, mutta onneksi autoon mahtui myös yksi serti Suomeen tuotavana eli Vili  (Anncourt Yesterday) sai Ruotsin muotovalion tittelin matkaansa, joten ei ihan turha reissu. Ja tulomatkalla sitten pysähdyttiin merenrantaan ottamaan valokuvia. Tuli ihanan kesäinen, vähän lomafiiliskin :)

Tosca

Tuore valio

Posekuvan saaminen koirasta on aika vaikeaa. Varsinkin kun kohde liikkuu koko ajan johonkin suuntaan niin kuin Tosca. Sitten kun se seisoo, jokin muu juttu mättää. Tällä kertaa tuuli tuiversi punaturkin korvat silmille.

Lida-tylleröinen on jo yli viiden kuukauden ikäinen hauska neiti. Huomenna aloitamme pentuagilityn, niin saa pikkuneitikin vähän aktiviteettia. Minusta on mukavaa, että puuhastellaan yhdessä vaikka Lidasta ei kisakoiraa tulisikaan. Huomenna on siis Lidan ihka ensimmäinen "koulupäivä" ja voidaan siis ajatella, että vauva-ajat on jo taakse jäänyttä :)

Ulkona on aivan mainiot aurinkoiset hankikelit, joten olen kuskannut koiria metsään aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Hankikelit aiheuttaa kyllä sen, että metsässä koirat viipottaa vauhdilla joka suuntaan ja välillä pitää laskea, että onhan joukko kasassa. Omat ja vieraat mukaan lukien on cava-lauma ollut seitsemässä koirassa, joten tarkkana saa olla. Koirat nauttivat suunnattomasti mahdollisuudesta juosta irti, niin myös pikkuinen Lida, jolla taitaa olla pennuksi yllättävänkin hyvä kunto. Se ei kaipaa kantoapua vaan todellakin juoksee siinä missä muutkin. Kotonakaan ei väsy yllätä reissujen jälkeen, mutta selvästi mieli on tyytyväinen ulkoilusta.

Tänään pidin sitten pikkuneidin jo kiinni, jotta se ei juokse itseään ihan tainnoksiin. Vauvahan se on vielä, joten sai mennä vähän rauhallisempaa tahtia kuin muut ja vähemmän matkaa. Koirat menee normisti moninkertaisen matkan minuun verrattuna.

Helmin ja Onnin kanssa ollaan treenailtu agilityä. Helmi on tarkka tyttö ja hyvin säntillinen esteillä. Vauhtia pitäisi saada lisää, joten yritetään sitä saada erilaisilla revittelyillä ja tsemppaamisella. Pujottelu on vähän kehittynyt eteenpäin ja eilen sain hyvin vinkin kontaktin opettamiseen temppuna. Ongelma on pussi, joka on Helmin mielestä hui kauhistus. Sen treenaamiseen tarvitsisin vain kaverin joten viime aikoina en hirveästi ole pystynyt pussia ottaa. Viikon päästä on agilityn tehoviikonloppu, Helmi ja Onni pääsee kumpikin treenaaman ekstrat normaaliin verrattuna. Kivaa :)

Hännätön Helmi hyppää

Toscan hypyissä on tosi reilusti ilmaa

Ja onpa hauska seurata äitiä ja tytärtä. Lida ei selvästi mamman komenteluista pahemmin perusta - alkaa väyskyttää takaisin, jos äiti yrittää komentaa. Huvittavaa. Nyt tiedän konkreettisesti mitä tarkoittaa "takaisin räkyttävä kakara"!

Muoks. Saatiin illalla Tepi ja Tito kylään (ja tietysti omistajat =), joten tässä posekuvat veljeksistä. Tepi on kuvassa 1 v 1 kk ja Tito vajaat neljä kuukautta. Titolla ja Lidalla oli ihan omat jamit ja vauhtia riitti, energiaparistot on ilmeisesti ehtymättömät.

Tepi, B. Fudge Fellow

Tito, B. Second Opinion (ja on sillä häntä, se vain huiskahtaa just toiselle puolelle...=)

Pitkästä aikaa käytiin Onskun kanssa agikisoissa. Monta viikonloppua on mennyt näytelmissä, joten pitihän poitsun päästä myös näyttämään osaamistaan. Tosin Onni-herra on sellainen veijari, että agissa ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Jos korvat on kohdillaan, voi mennä oikeinkin hyvin ;-)

OKK:n halli Haukiputaalla on tosi kiva alustaltaan eikä siellä ole ilmennyt meidän ongelmaa nro 1 eli nuuskuttelua. Suhteellisen hyvillä mielin siis suunnistimme eilen aamulla aikaisin kisapaikalle. Tosin pienen mutkan kautta, koska kisakirja unohtui kotiin. Hieman tuli kiire, mutta ei edes myöhästytty rataan tutustumisesta.

Eka radalla oli alussa vähän pyöritystä ja loppu melko suoraviivaista. Kompastuskiveksi osui heti kärkeen silmille osuvat puomi ja A, jotka houkuttivat pikku miestä tekemään omia päätelmiä radasta. Kunnollisten karjaisujen jälkeen (kurkku oli käheä koko eilisen päivän) osuttiin sitten ihan oikeille esteille. Tämän radan Ansku videoi, joten tässä linkki: http://vimeo.com/2394882. Viisi virhepistettä ja yliaikaa 2, 29 sekuntia sekä toinen sija.

Toisella radalla tuli sitten vitonen pujottelusta ja niukasti ihanneajan alitus -0,6. Eihän tuo Onni ole mikään supertykki, mutta jos hölmöilyt saisi minimoitua niin saataisiin kuitenkin ihanneaikojen alituksia. Toka radalla sijoituksena neljäs tila. Tältä radalta oli itsellä paljon parempi fiilis, jännitys ei sotkenut pasmoja niin pahasti kuin mitä eka radalla. Kaikkiaan kuitenkin ihan ok radat. Selkeästi edelleen täytyy harjoitella pujotteluja eri esteiltä vauhdissa tultaessa ja eri kulmistä. Ja minulle lisää kisakokemusta, jotta jännitys saadaan kuriin.

Tänään sitten haastavaa pyöritystä alussa, ongelmana jälleen pujottelun aloitus ja sitten ihan hölmö juttu - koira meni ennen rengasta tutustumaan numerolaattaan... kääks, tässä vaiheessa vielä tämmöistä. Niinpä saatiin kaksi kieltoa eli 10 virhepistettä saldoksi ja aikavirhettä rapiat neljä sekuntia. Minulla oli tänään eilistä parempi fiilis ohjata, kun oli rennompi olo, joten selkeästi kisailu auttaa jännityksen hallintaan.

Tässä sitten meidän Helmi-mamman hieno häntä :-)

Ja ei-niin-hentoinen runko!

Tämä viikonloppu on mennyt pitkästä aikaa oikeasti kisaillen. Kisakumppanina on ollut pääasiassa Onni, mutta Helmikin osallistui mölliluokassa seuranmestaruuskisoihin. Menin Helmin kanssa sinne kylmiltään, koska se on ontunut etujalkaa. Hemuli sai jalkansa kuntoon sopivasti eilistä varten mutta yhtään treeniä ei ollut alla! On se vain kyllä kiltti tyttö kun tekee rataaa, jos vain osaan ohjata oikein. Yhdessä hypyssä meni käännös vähän pitkäksi, mutta hienosti tuli (varsinkin tauon jälkeen) nollarata. Helmi sai sitten möllihopeaa ja tienasi kymmenen ilmaista starttia vuoden ajaksi. Nyt täytyy vissiin opettaa se oikeasti pujottelemaan, jotta päästään käyttämään nuo startit!

Onni ei osallistunut seuranmestaruuteen, mutta kisasi eilen hyppyradan ja tänään kaksi agilityrataa. Treenit Minnan ohjauksessa on kyllä selvästi tuottaneet tulosta, koska koira oikeasti teki ratoja eikä hölmöillyt yhtään. Onnilla kävi vain mielettömän huono tuuri eka radalla - juuri kun poika meni pussiin, heitti tuuli sen solmulle. Onneksi tuomari näki tilanteen ja koiran myllerrettyä siellä hetken avasi ratahenkilö pussin. Tästä ei annettu Onnille virhepisteitä, kun sillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä itse läpi. Minulla meni vähän konseptin sekaisin tämän takia ja valssi kohti keppejä vähän myöhästyi. Kepeiltä siis viisi virhepistettä ja yliaikaa tuon pussiepisodin takia. Sijoitus toinen.

Tänään ensimmäinen rata oli alun kieputuksesta huolimatta sujuvaa menoa, mutta yllärinä kielto muurilla kun ohjasin hieman huolimattomasti. Olin jotenkin kuvitellut, että kohta on helppo ja kyllä se menee. Jälleen viisi virhepistettä ja lisäksi kaksi sekuntia yliaikaa. Ilman kieltoa olisi mennyt siis ihanneaikaan. Sijoitus toinen tälläkin radalla.

Kolmas ja viimeinen rata meni alussa hylyksi. Alku oli vaikea ykkösille ja minä myöhästyin. Koira oli menossa kakkoshypyltä suoraan puomille, kun minun piti kääntää se takaisin lähtöä kohti ja pyöräyttää valssilla kolmannelle esteelle. Onni hyppäsi sitten toisen hypyn takaisin väärinpäin. Mutta ei se mitään, vihdoinkin on päästy tekemään rataa oikeasti eikä koira ole etsinyt nameja pitkin kenttää tai lähtenyt moikkailemaan tuttuja tai tuntemattomia =). Tässä hylkyrata: http://www.youtube.com/watch?v=d03BiSvez5E

Ilman Minnan neuvoja olisi näillä radoilla pujottelut menneet ihan höpinöiksi - nyt niitä on harjoiteltu radalla eri kulmista ja Onnia ei enää haittaa ollenkaan, kuljenko oikealla vai vasemmalla puolella. Olen tosi tyytyväinen siihen! Aiemmin on rata monesti mennyt höpinäksi juuri pujottelujen kohdalla, mutta tänä viikonloppuna niissä ei ollut ongelmia kuin ensimmäisellä radalla jossa se meni täysin omaan piikkiin. Lisäksi tiedossa oli, että tämä tuomari (Asko Jokinen) tekee kiemuraisia ratoja, joten harkat on mainiosti valmentaneet siihenkin.

Tiistaiksi on pienelle pojalle varattu hieronta-aika. Taidan uskaltaa tämän viikonlopun kokemuksen pohjalta ilmoittaa sen OKK:n kisoihinkin. Nyt on vielä ihan mukava lähteä kisaamaan kun ei ole vielä kylmäkään.

Käytiin tänään piiitkästä aikaan Onnin kanssa kisoissa. Edistystä on tapahtunut, kun saatoin ilmoittaa sen ihan normaaliin kisaan - keinu on nykyään ihan ok este. Eilen kävin harjoittelemassa monen viikon tauon jälkeen ja keinun räsähdyksillä ei ollut mitään merkitystä Onnille. Jes, vihdoinkin!

Huomasin lähtiessä, että kisakirjaa ei löydy mistään. Mullahan on tunnetusti tosi huonot arkistointisysteemit ja etsin perinteiset koiratavarapaikat useampaan kertaan ja sitten vielä nekin, jotka ei ollut normipaikkoja. Ei löytynyt mistään. Tässä vaiheessa aloin olla jo itselleni tosi ärsyyntynyt ja ei auttanut muu kuin ottaa rahaa mukaan ja marssia ostamaan uusi. Adrenaali on kuohahtanut sen verran, että en hoksinut jännittääkään niin kuin normaalisti.

Kisoja ennen alkoi hiljalleen sataa vettä ja vähän kauempana jyrähteli, mutta ukkonen ei onneksi tullut päälle ja sadekin pysyi pikkuisena ropsimisena. Tuomarina oli Salme Mujunen ja rata oli oikein mukava ja suoraviivainen, sellainen, joka sopii Onnille oikein hyvin ja on itselläkin mukavuusalueella. Oltiin sitten Onnin kanssa toisena lähdössä ja niinpä herra Onni lähti ilman lupaa haistellen ensimmäistä estettä kohti ja hyppäsi yli... Fiksuna olisin palauttanut, mutta en halunnut heti kärkeen hylkyä, joten ei muuta kuin tiukasti ohjaamaan toiselle esteelle putkeen, jonne koira sujahtikin. Kovan onnen esteeksi osui kolmas eli puomi, jossa Onnilla lipsui jalka, koira lipesi ja tippui selälleen maahaan.

Se nousi rivakasti eikä näyttänyt ontuvan, joten ohjasin uudestaan puomille, jonne se meni epäröimättä. Tämä tippumisepisodi oli saanut omat konseptit sen verran sekaisin, että tyydyin vain ohjaamaan koiraa eteenpäin koko ajan katsoen vinkkiä siitä, sattuiko. Onni juoksi kuitenkin ilman ontumisia, joten menimme koko radan läpi. Putoamisesta tuli 5 virhepistettä ja kepeiltä toinen mokoma, kun Onni oli menossa niin vauhdilla, että jouduin pyytämään sen takaisin, ettei mene ohi. Sitten pujotteli puhtaasti, mutta en uskaltanut yhtään vedättää sitä. Vaikka putoamisessa meni aikaa, saatiin silti ihanneajan alitus.

Nostan hattua pikku-ukolle, joka ei näytä agissa hätkähtävän helposti, vaikka muuten onkin herkkä poika. Talvellahan Onnilla sattui myös putoaminen puomilla, mutta silloinkin se meni heti sen uudestaan eikä ole yhtään arastellut puomia sen jälkeen. On se vaan reipas pieni mies! Puomi vaihdettiin liukkauden takia pois makseiltä. Harmi kun Onnilla kävi niin huono tuuri, mutta onneksi ei sattunut koiraan ja traumojakaan ei jäänyt.

Summa summarum, vaikka saatiin nyt virhepisteitä ja koira varasti alussa, on edistystä selvästi tapahtunut. Taidan ilmoittaa Onnin elokuun kisoihinkin, jospa me tästä luovitaan eteenpäin hiljalleen. Ja kun koira tykkää tekemisestä, niin täytyyhän sille antaa mahdollisuus. Olen ilmoittanut Onskun Minna Jokisaaren valmennukseen elokuusta alkaen, joten jospa me saataisiin siellä neuvoja noihin omiin ongelmakohtiin ja minä ohjaajana myös kehittyisin eteenpäin.

Kisojen jälkeen tuli Kirsi Vimman kanssa kylään ja käytiin ottamassa valokuvia tytöistä. Tässäpä kuvia tyttötriosta.

Tosca-tyttönen

Söpö pikku mutruhuuli <3

Vimma, huomenna 10 kuukautta. Ei se ehkä ihan hurjan karvaton olekaan, kun näyttää peräti paksulta...

Söpö pää <3

Helmi-mussukka

Mä sulle kieltä näytän!

Ihana pää <3

Agin depis hellittää hieman ja taas vaihteeksi tuntuu siltä, että ehkä Onsku vielä menee radan ilman että ollaan kisojen pellenumero =). Vaikka onhan se tietty hienoa, että on joku hauskuttamassa katsojia eikä touhu pääse liian totiseksi! Korjauksia tässä kevään mittaan on tehty:

• Nollatoleranssi. En yhtään anna nuuskia edes odotellessa. Koira on sylissä tai pöydällä/tuolilla odottelemassa omaa vuoroa tai sitten tehdään yhdessä jotain. Tämä on muuten auttanut oikeasti tosi paljon.
• Tiukka käskyttäminen. Ja ajoissa.
• Lähdöt rauhallisesti. Kiitos Elinalle taas siitä, että hoksautit hätäisistä lähdöistä. Olen siitä kuullut ennenkin mutta se oli unohtunut matkan varrella. Ja kertaus on opintojen äiti =). Tuntuu, että heti kun itse yrittää olla rauhallisempi, niin koirakin toimii paremmin. Ja lähdössä varastamisesta tietysti pitää palauttaa aina.
• Rataharjoitukset. Näitä tarvitsisin kyllä paljon. Ehkä kesän aikaan saa treenattua paremmin, kun on valoisat illat ja voi käydä ulkonakin.

Jätin sitten koiran ilmoittamatta toukokuun kisoihin. Edelliset epikset meni taas penkin alle, mutta ehkä sitten kesäkuussa.. Ainakin epiksissä aion käydä ja eiköhän sieltä sitten hiljalleen tule virallisetkin taas ohjelmaan. Keinu on mennyt eteenpäin, mutta muuten yritän välttää kontaktien liikatreenaamista, koska ne vetävät puoleensa vähän liikaakin.

Helmin kanssa oli kiva perjantaitreeni. Eihän se mikään ferrari ole, mutta on selvästi alkanut innostua. Irtoamiseen pitää edelleen panostaa. Tossun kanssa taas alkaa kuuden kerran kurssi Minnan koirakoulussa. Otin huvikseni hetkisen Toscan kanssa treeniä Helmin tunnin jälkeen ja semmoinen hökälehän se on. Ja miksei olisi, kun emäntä ei ole oikein jaksanut ajatuksen kanssa edetä. Mutta virkistäähän se pienen koiran mieltä, kun saa hypellä vähän esteitä ja raastaa sitten nakkipalat nakkisormista =).

Onnin kanssa on agiharkat menneet viime aikoina enemmän ja vähemmän penkin alle. Joka maanantai. Tuntuu, että harkoissa ei voi keskittyä ollenkaan treenaamiseen, koska koira haahuilee ja karkailee haistelemaan ja etsimään maahan tippuneita makkaranpaloja yms. Taantuma on siis melkoinen, vaikka se onkin aina ollut haastava tapaus.

OKK:n hallilla tätä ongelmaa ei ole, ainakaan näin suuressa mittakaavassa. Siellä Onni on ollut usein tyttöjen kylkiäisenä mukana, ja olen ohimennen tehnyt radanpätkän tai yksittäisiä esteitä. Menee ihan kivasti silloin, mutta noissa omissa harkoissa koira muuttuu aivan täysin.

Nyt sitten koetan etsiä kadonnutta motivaatiota. Hallille raahautuminen tuntuu tosi tylsältä, kun siellä punainen karvapallo puuhailee ihan omiaan. Sitä paitsi olisi tosi kiva käydä myös kisoissa - mutta turha homma sekin, kun koira karkaa. On siis agi-depis.

Eilen sain neuvoksi antaa vauhdissa namin koiralle vaikka joka ikisen esteen jälkeen, ja jatkaa sitten normaalisti eteenpäin. Ja sitten namittaa sitä vaikka joka kolmannen jälkeen - joka tapauksessa tiedossa on makkarajuhlat, jolla yritetään saada koiran huomio minuun sen sijaan, että lähtee kaivelemaan makkaroita radalta.

Hohhoijaa. Tällä hetkellä tuntuu, että minulle sopiva agi-koira on Helmi, joka on hidas sekä radalla että asioiden oppimisessa, mutta tosi luotettava kun se jotain oppii. Se ei myöskään puuhaile omiaan vaan pysyy messissä. Tekemistä on kovasti, että se oppisi vähän hakemaan esteitä itse ja irtoamaan, mutta eiköhän se pikkuhiljaa opi.

Niin että haluaisiko joku kisata punaisen pojan kanssa? Se on aika kiva monella tapaa, mutta tällä ohjaajalla ei näytä riittävän resurssit ohjaamiseen. Pitäisi olla paljon topakampi, jotta saisi lopetettua hölmöilyt. Onnilla oli nimittäin eilen iloinen lällällää-ilme, kun kouluttaja yritti lopettaa makkarajahtia... =/

Ps. Agility on oikeasti kiva ja rento harrastus =P

Tänään kävin Onnin ja Toscan kanssa epiksissä. Otin molempien kanssa mölliradan ja sitten ykkösen vielä Onnin kanssa. Ihan ensimmäiseksi Onnin kanssa pohdin pitkään, otanko valssin vai takaleikkauksen mölleissa toiselta esteeltä siirryttäessä kolmosesteelle. Päätin leikata takaa. Se oli virhe. Koira ei kääntynyt riittävästi ja päättikin mennä puomille hypyn sijaan. Sain kutsuttua Onnin takaisin, minkä jälkeen se hyppäsi esteen, mutta samantien hyppäsi sen väärinpäin takaisin. Tyhmä virhe ja menee täysin minun piikkiin. Loppurata meni ihan mukavasti.

Toscan kanssa arvelin etukäteen, että A voi olla vaikea, koska harkoissa on tehty A:ta huomattavasti madallettuna. Toscan kanssa olin jo muutenkin päättänyt valssata kakkoselta kolmoselle, koska se on niin paljon kokemattomampi. Valssista huolimatta Toscakin suunnisti puomille ja myös meni sinne. Varmaan olin liian myöhässä. Jätettiin sitten yksi hyppy välistä, koska se oli jo niin pitkällä puomin päällä ja minulla oli tarkoitus ottaa rata sille vain positiivisena kokemuksena.

Puomin jälkeen hyppy ja pöytä ja sitten tiukassa mutkassa olevalle putkelle. Tästä kielto, mutta toisella kertaa meni putken kuitenkin. A:n meni hienosti ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että sen jälkeen putkella meni näppärästi, vaikka leikkasin takaa. Loppurata oli myös sujuva, joten olen tosi tyytyväinen Toscaan varsinkin, kun se on viime aikoina treeneissä ollut hyvin tahmea, haukotellut ja lönkötellyt kuin olisi ollut sunnuntailenkillä =P. Vaikka tulikin vähän yliaikaa, niin kuitenkin kokonaisuutena ihan hyvä rata. Ja ihka ensimmäinen Tossukalle! Lopputuloksissa oltiin muutamista mokista huolimatta kolmansia.

Ja sitten se murheenkryyni. Ykkösrata Onnin kanssa. Jos eka radalla sain katsoa peiliin, niin nyt oli kyllä Onnilla vähän sellainen fiilis, että teen mitä huvittaa. Ensiksi varasti lähdössä ja palautin sen takaisin. Yritti varastaa sitten toisenkin kerran. Kakkoselta kolmoselle mentäessä alkoi haahuilla ja nuuhkia. Jes! tämän se osaa =/. Ja sittenpä menikin ihan söheröksi koko touhu.

Mentiin keinu, jonka olin päättänyt avustaa - ja avustinkin, koska en halua treeniin takapakkia. Keinulta putkelle, minkä jälkeen pujottelu meni ihan läskiksi. Tätä on kyllä treenattu - ja tää menee sarjaan "kyllä se treeneissä osaa..." Hohhoijaa. Karkasi keinulle ja monien mutkien kautta sain pujottelemaan, minkä jälkeen herra päätti nuuskia ja kaivaa maata ja haahuilla ympäriinsä. Siellä varmaan on joltain namia jäänyt hiekan sekaan, kun Onni haistaa kyllä =(

Loppurata meni sujuvasti, mutta noiden kommervenkkien jälkeen - jotka on Onnille ihan tyypillisiä kun on huono päivä - jäi kyllä ihan p:n maku suuhun. Nyt onkin kiva lähteä sitten reilun vkon päästä vetämään ihan virallinen hyppyrata.

Tänä vloppuna olen ollut ahkerana. Perjantaina oli Helmillä agitreeni, eilen Toscalla ja tänään näyttelytreenien jälkeen menin vielä hallille koko konkkaronkan kanssa ottamaan muutamia esteitä, mutta erityisesti keinua. Pikkutiitiäinen Vimma oli myös mukana ja sai harjoitella putkea ja puomia =). Hienosti oivalsikin putken! Helmin pennut täyttivät tänään viisi kuukautta, joten voi sanoa, että nyt on sit treenit korkattu - pienestä aloitetaan, niin tiedä, mikä agitykki siitä kehkeytyy (Vaikka oikeastihan se on niin Helmin tyttö kuin olla ja voi, joten todennäköisesti menee rauhassa ja vauhtiin saa panostaa)

Eilen Tossukan treeneissä oli kuuden esteen rata, jossa oli ihan ohjauskuvioita ja neiti yllätti menemällä sen hienosti. Olin aivan yllättynyt, kun ajattelin, että varmaan joutuu ottamaan sitä pikku pätkissä, kun en kuitenkaan kovin paljon ole Toscan kanssa harjoitellut. Se on melkomoinen höseltäjä ja tuntuu, että malttaako se kuunnella ollenkaan minua kun harkataan, mutta ilmeisesti sinne päähän aina jotain kuitenkin menee.

Tosca on todella vauhdikas tapaus ja kun Helmillä on irtoamisongelmia, niin Tosca irtoaa todella reippaasti. Kaikki tehdään aivan kympillä. Ja tänään kun harkattiin keinua, niin täytyy sanoa, että olenkin nyt ihan ihmeissäni - neiti nimittäin menee senkin semmoista kyytiä, että ne ovat järkiään lentokeinuja ja hassusti kävisi, jos en olisi hihnalla hidastamassa. Miten ihmeessä tätä pitäisi nyt treenata? Kertokaa kaikki fiksummat, harjoitteluideat on enemmän kuin tervetulleita!

Ja sitten kun on oltu raikkaassa ulkoilmassa lähes kolme tuntia, niin kotona on ihanasti simahtanutta sakkia. Tässä Onni-kääryle =)

Ja sylivauva Helmi =)

Vähitellen kevään agiryhmät on alkaneet pyöriä. Maanantaina kävin kuunteluoppilaana Onnin ryhmässä, kun herra ferrari on edelleen sairaslomalla. Tänään sitten alkoi Helmin jatkoryhmän harkat. Otin koko konkkaronkan mukaan hallille, kun kävin lenkillä sekä ennen treeniä että sen jälkeen. Lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä sitten sai kaikki mukavasti liikuntaa.

Kovasti on Helmin kanssa tekemistä, jos oikeasti tänä vuonna haluaisin käydä möllikisoissa. Helmi on minussa aika tiukasti kiinni, joten irtoamiseen saa panostaa ihan eri tavalla kuin Onnin kanssa, jolla se on sujunut luontaisesti. Mutta eihän tätä harrastusta tarvitse onneksi liian vakavasti ottaa - pääasia, että koirat tykkää puuhailusta.

Lopuksi sitten otin sekä Onnin että Toscan hallille ja Onnin kanssa uskalsin ottaa puomia ja keinua. Ei mitään hyppyjä ja muutakaan vauhdikasta vielä. Onni Onnellisen häntä alkoi heilua ihan suunnattomasti ja koko koira suorastaan suli hymyyn =). Se tykkää tästä tekemisestä todella paljon ja sitä on kyllä mukava katsoa ja mukava touhuta sen kanssa yhdessä!

Toscan kanssa otin sitten myös puomia, eteen-harjoitusta hypyn kanssa ja sitten putkea suorana ja mutkalla. Tossulla on varsin vauhdikas olemus, on tainnut tässä suhteessa tulla Onni-enoonsa, joka itki sydäntä särkevästi kun joutui katsomaan näitä touhuja sivusta. Varsin tyytyväisen kolmikon kanssa sitten palasin kotiin ja nyt ne ovat kaikki käpertyneet tyytyväisinä nukkumaan =)

Nyt keväällä olisi tavoitteena saada toistamiseen keinu kuntoon Onnin kanssa, jotta viimein päästäisiin kisaamaankin ihan oikeasti. Kunhan koira kuntoutuu, niin sitten jatketaan myös pujottelun harjoittelua. Lisäksi erilaiset ohjauskuviot tuottaa edelleen minulle äärettömiä vaikeuksia, joten eiköhän meillä ole Onnin kanssa haasteita. Ja jos oikeasti saisi treenattuakin, niin tavoitteena olisi saada loppunollat, jotta saadaan noustua kevään aikana kakkosiin.

Helmin ja Toscan kanssa harjoitellaan eri esteiden oikeaa ja varmaa suoritusta sekä pieniä ratoja. Tavoitteena on molempien kanssa kokeilla jossain vaiheessa vuotta möllikisoja. Toscalla on tämän vuoden päätavoitteet näyttelyissä ja Helmillekin lähden hakemaan vimppaa sertiä. Tyttöjen kanssa tekemistä riittää vielä kovasti, joten möllikisoihin tähtäämisessä on ihan riittävästi meillä täksi vuodeksi työtä.

Käytiin tänään Onnin kanssa toista kertaa pujottelukurssilla. Siinä tavataan kolme kertaa kolmen viikon välein. Tauon aikana treenaillaan sitten omin päin kurssilla harjoiteltuja asioita. Viime kerrallahan sain oppia hihnassa pujottelemista ja namikupin käyttöä. Ostin sitten itselle kuuden kepin sarjan ja se on ollut ahkerassa käytössä.

Tällä hetkellä Onni osaa jo hakea itsenäisesti keppejä huolimatta siitä, kummalla puolella minä menen. Nyt harjoiteltiin eri kulmista lähtemistä - ja vau - Onni meni tosi hyvin aika jyrkistäkin kulmista ja jopa vasemmalta puolelta =). Kotona olen treenannut vain suoraan menoa molemmin puolin, joten oli ylläri, että Onsku-poika näin hienosti lähti hakemaan keppejä myös kulmista.

Sitten kokeiltiin vedättämistä, jossa se hieman alkoi haparoida, mutta pujotteli silti loppuun asti. Yhtenä treenimuotona oli, että avustaja piti hihnasta ja minä lähetin sen pujottelemaan, jonka jälkeen itse etenin sivusuunnassa kauemmas eikä poika häiriintynyt tästä yhtään - suoraan vaan jatkoi eteenpäin! Vau vau vau!

Kolme viikkoa sitten se ei hakenut itse keppejä, tarvitsi minut kulkemaan vierelle ja sekosi ihan täysin, jos menin vasemmalle puolelle. Edistystä on siis tapahtunut huimasti. Olisi tosi kiva, jos saisi useammin jonkun treenaamaan kaveriksi, koska yksin pystyn kyllä ottamaan jo aika monia juttuja, mutta tarvitsisin ehdottomasti myös treenikaveria.

Aika pitkästi on vielä matkaa samassa ryhmässä olleeseen shelttiin, joka eteni vauhdilla ja jonka pystyi lähettämään vasemmalta puolelta pelkillä käskyillä ja leikkaamaan toiselle puolelle koiran häiriintymättä. Mutta hyvä nähdä edistyneempiä, niin tietää, mitä kaikkea vielä on opittavana. Sekin motivoi kovasti. Samoin motivoi Onnin edistymisen näkeminen. Kolme viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika. Tätä ennen olen tahkonnut puolitoista vuotta pujottelua ilman suurta edistystä. Kyllä tälle kurssille kannatti lähteä ja maksaa siitä vähän =) 

Käytiin Onnin kanssa ottamassa yksi hyppykisa. Edelliset treenit oli aivan uskomattoman tahmeat - Onni ei tuntunut irtoavan sitten millään, ei siis ollut yhtään oma itsensä. Tämän päivän rata oli myös melko hidas, kepeiltä tuli vitonen ja toisesta kohdasta napsahti myös, kun Onni meni ensin esteen ohi. Tämä menee kyllä minun piikkiin. Ohjasin huolimattomasti kaiken kaikkiaan. Lisäksi radalta tuli pari sekutia yliaikaa.

Koontia:

• Hermoilen kisaa hirveästi. Ja kun hermoilen, alan hosua ja pilaan sitten omalta osaltani koiran suoritusta. Ei auta muuta kuin yrittää mennä kaikkiin mahdollisiin epävirallisiin, jotka läheltä löytyy, että tulisi lisää kokemusta, sitä myötä myös varmuutta ja toivottavasti myös parempia ratoja. Lisäksi kun hermoilen, unohdan rataa - tänäänkin pariin otteeseen tuli yhtäkkiä black out radasta, mutta onneksi aika nopeasti sitten sain kiinni... tai olikohan se nyt niin nopeasti - tämmöiseen töpeksimiseen menee ihan turhia sekunteja.
• Onni aloitti pujon oikein, mutta eka välin jälkeen meni nuuskuttelemaan. Onneksi palasi suht nopsasti takaisin ja jatkoi sitten pujottelun loppuun asti. Tosin meni aika hitaasti eli pujottelussa ei ollut kunnolla rytmiä. Positiivista kuitenkin, että pujotteli loppuun asti.

Oma suoritus on kuitenkin selkeästi heikko lenkki meidän parivaljakosta. Kuinkahan paljon lopulta oma epävarmuus, hermostuminen, hosuminen ja huolimattomuus vaikuttaakaan Onniin? Edellisissä treeneissä olin itse aivan pallo hukassa ja heti oli Onnikin ihan kaikkea muuta kuin oma itsensä. Kaikesta huolimatta tultiin toiseksi, mikä tietty kivaa, mutta rataan en ole kyllä tyytyväinen.

Kisapaikalla oli vauhtia seuraamassa myös pikkuinen Vimma, joka sai olla Kirsin povarin lämmössä. Neiti oli oikein rauhallinen koko ajan. Välillä käytiin jaloittelemassa ja Vimmakin sai kulkea vapaana isojen koirien perässä. On se kyllä aika suloinen neiti, niin pikkuinen mutta topakka =)

Eilen käytiin pitkästä aikaa Onnin kanssa starttaamassa epiksissä. Olen ilmoittanut lokakuun puolessa välissä Ouluun kisaamaan, tosin vain hyppykisan kun en halua edelleenkään kiirehtiä keinun kanssa, joten käytiin sitten hakemassa vähän tuntumaa kisatapahtumaan.

Starttasin Onnin kanssa sekä minimöllit että mini1:n, ja vähän harmitti, että en ottanut sitten enempää. Onni oli säpäkällä päällä - kuinkas muuten - mutta kuunteli ohjausta, joten yleisesti ottaen olen tosi tyytyväinen eiliseen. Molemmat radat olivat aika suoraviivaisia, joten ne sopivat Onnille tosi hyvin. Siksikin olisi ollut mielenkiintoista ottaa vähän syherömpää rataa, jotta olisi nähnyt, pysyykö herra edelleen kuulolla vai olisiko tehnyt sitten omia ratoja ja ratkaisuja.

Minimölleissä ei ollut pujottelua, joka on edellisissä virallisissa ollut Onnille tosi hankala, jopa siinä määrin, että se on häippäissyt sitten pujottelulta haistelemaan ympäristöä. Oletettavasti rauhoittelee itseään tällä, kun ei ymmärrä, mitä olen siltä halunnut. Mutta ainahan jotain pitää olla mikä ei ihan mene putkeen. Valitsin väärän ohjauslinjan ja koira oli juoksemassa sen vuoksi putkelta jalkoihin, mutta onneksi sain käännettyä sen esteelle. Tämä oli yleinen moka muillakin - suurin osa otti saman linjan ja koira toisensa jälkeen juoksi ohjaajan jalkoihin. No sitten puomi. Onni on keksinyt tänä syksynä, että puomille ei tarvitse pysähtyä ja juoksi sen sitten lopussa läpi. Olen namikipolla ottanut aika paljon nyt pysähdystä puomin päähän, mutta ei se näytä vielä oikein toimivan. Kuitenkin tuloksena puhdas rata ja nopea aika, joten ihan jees rata.

Mini1:ssä oli sitten pujottelu. Sitä olen ottanut nyt joka päivä muutaman minuutin kerrallaan kuuden kepin sarjalla ja niin, että Onni on ollut hihnassa ja namikippo pujottelun päässä. Mukavasti Onni on lähtenytkin hakemaan itse keppejä. Mutta nyt sitten tilanne oli aivan erilainen, kun oli häiriötekijöitä ja toki vauhtia aika paljon enemmän, kun tulimme pujotteluun. Onni lähti ensin hakemaan väärästä välistä ja otin sen takaisin, minkä se onneksi sieti ja aloitti tämän jälkeen pujottelun oikein ja meni reippaasti aivan loppuun asti! Hienoa! Ei siis lähdetty haistelemaan tai karattu tai tehty jotain muuta yhtä mälsää. Tehtävää noissa on kyllä vielä paljon, mutta edistystä sekin, että Onni pysyy matkassa vaikka on haastava este eikä heittänyt hanskoja tiskiin kesken kaiken. Tällä kertaa se myös pysähtyi puomilla.

Pari viikkoa sitten sain omissa treeneissä mielenkiintoisen kommentin, kun oli vakikouluttajan tilalta sijainen vetämässä treeniä. Hän sanoi, että en näytä ohjaavan koiraa ollenkaan - ja se silti tekee rataa. Tämä mietityttää. Eilenkin tuntui siltä, että en ohjaa riittävän selvästi, mutta koira tekee silti töitä. Se siis lukee minua äärettömän hyvin - tai sitten se vain on muuten lahjakas ohjaajasta huolimatta ;-P. Joka tapauksessa ohjaukseen joudun itse panostamaan, varsinkin kun nyt treenailen Helmiäkin, joka ei varmasti tule näin kepoisilla ohjauksilla toimimaan.

Tänä viikonloppuna olen agitreenaillu kaikkien koirien kanssa. Helmin kanssa perjantaina alkeiskurssilla ja täytyy sanoa, että on se niin uskomattoman erilainen kuin Onni! Jotenkin niin helppo koira... ei hösellä ja malttaa kuunnella - toisaalta se on vähän liikaakin minussa kiinni, joten irtoamiseen täytyy panostaa aivan eri tavalla kuin Onnin kanssa, jolta se on sujunut aivan luonnostaan. Helmistä tuskin mitään supertykkiä tulee, mutta pääasia, että koiralla on hauskaa.

Perjantain treenissä tuli selvä vinkki myös siitä, että namia kannattaa vaihdella. Minun nakit hävisi avustajan lihapullataskulle... neiti kun oli sitä mieltä, että putkeen ei viitsi mennä, kun takaa tunkee ihanat lihapullatuoksut nenään. Kun sitten meni, niin putken päästä olikin vauhdilla menossa avustajan luokse palkattavaksi ;-)

Toscan kanssa aloittelin tänään agin alkeet cavalier-porukan kanssa. Mukavaa, kun joukossa on lieroja eikä tartte olla silmiä selässä siltä varalta, että joku hyökkää omaan koiraan kiinni. Meininki on siis leppoisa. Ja yllätys, yllätys, kun superhösökin malttoi aina välillä hetkisen kuunnella ja hetkisen olla paikoillaan, joten kyllä me sitten saatiin harjoiteltua jo putkea, hyppyä ja puomia. Katsellaan, mitä tuosta neidistä oikein tulee. Muistuttaa kovasti Onnia, jonka kanssa eka syksy alkeistokossa meni lähinnä keskittymisen harjoitteluun!

Ja sitten on tarkoitus tehdä Onnista varma ja itsenäinen pujottelija. Ans kattoo ny mitä tulee, mutta hyviä ohjeita saatiin ja ostin itselle maahan tökättäviä keppejä kuusi kappaletta, joten voin nyt vaikka joka päivä muutaman minuutin treenata. Onnihan ei ole yhtään sietänyt sitä, että olisin vasemmalla puolella ja nyt aloteltiin sitten harjoittelu niin, että koira oli hihnassa ja minä kuljin pari metriä sen takana. Ensin mentiin oikealta puolelta ja sitten harjoiteltiin jo vasentakin puolta. Käytettiin namikippoa päässä sitten palkkaukseen. Onnihan on tosi ahne, joten namikipolle pitää saada kunnon veto.

Iso edistys olikin jo ensimmäisellä kerralla! Seuraava treenikerta on kolmen viikon päästä ja eiköhän me nyt opetella tätä ja tehdä kepeistä superhauskoja Onnimannille. Oma normaali sunnuntain agitreeni jätettiin sitten väliin, kun koira on jo ennestään ihan reporankana (emännästä puhumattakaan =).

Tänään käytiin Helmin kanssa agilityn alkeiskurssin pääsykokeessa. Helmi oli ihan oma itsensä ja testi meni ihan hyvin, MUTTA karsiahan aina täytyy, joten saapa nähdä, miten meidän sitten käy. Aikanaan en melkein päässyt agin jatkokurssille Onnin kanssa, koska emme olleet käyneet alkeiskurssia. Olin kokeneen harrastajan neuvoin opettanut Onnia itse. Kovan ylipuhumisen jälkeen lopulta meidän otettiin kurssille - aluksi pääsimme, sitten pääsy evättiin ja sitten lopulta pääsimme ihan_oikeasti =).

Onni ei hidastanut tuolloin muun ryhmän toimintaa, vaan toimi kurssilla ihan mainiosti. Ja kurssi oli emännälle kyllä enemmän kuin tarpeen, jotta saa oppia ohjauksen saloista. No, nyt taas odotetaan, että osaisin kouluttaa Helmin itse enkä tarvitsisi sille alkeiskurssia. Kinkkistä on, nimittäin jos Helmi olisi samanlainen kuin Onni, niin varmaan osaisinkin opettaa sille esteet ihan itse. Mutta sepä onkin aivan erilainen koira ja minä olen päässyt Onnin kanssa todella helpolla. Se on aktiivinen ja yritteliäs treenaaja on tuntunut oivaltavan esteet todella nopeasti. (Täytyy oikein pohtia, opetinko oikeastaan Onnille esteitä... se taisi oppia ne ihan itse, kun sai edes pienenkin vinkin.) Nyt olisi henkinen tuki enemmän kuin tarpeen, jotta saisin koulutettua tapaus Helmin.

Pääsykokeen jälkeen menin koirien kanssa metsään, missä Tosca teki katoamistempun sillä aikaa kun puhuin puhelimessa. Noh, pienen huutelun jälkeen rapatassuinen ruby-neiti ilmestyi paikalle ja matka jatkui. Kuljimme leveän ja syvän ojan vieressä ja Toscalle taisi tulla sitten janokin. Näin kun se lähti ojaa kohti ja seuraavaksi kuuluikin LUMPS! Hetken perästä märkä koira kömpi esille. Näin tuli talviturkki nyt sitten heitettyä syyskuussa, kun se kesällä jäi tekemättä.

Ps. Jos emme pääse kurssille, niin kaikki erilaiset koulutusvinkit otetaan vastaan - antaa tulla vaan =))

Sunnuntaina käytiin Onnin kanssa OKK:n kisoissa. Treenit ovat kesän aikana olleet aika vähissä, mutta kisaaminen antaa oivalluksia siitä, mitä tarvitsee treenata ja motivoi sitten muutenkin eteenpäin. (Tämä taitaa olla sarjassa selitykset =) Onni oli vauhdikkaalla päällä ja ensimmäiseen hyppykisaan olen tosi tyytyväinen keppejä lukuun ottamatta. Onni teki tepposet, ja lähti kepeiltä nuuskuttelemaan eli ihan sama meininki kuin Rokualla. Ja sitten kun tuli takaisin, niin teki kepit tosi hitaasti. Mutta muuten koira meni vauhdilla, joten eiköhän siitä vielä agilitykoira tule.

Kuva: Juha Lehtikangas

Toisessa kisassa Onni sitten karkasi ihan kunnolla kepeiltä haistelemaan, joten kävin sitten koppaamassa herran syliin ja avitin eteenpäin. Näyttää siltä, että tekemistä tässä riittää nyt kovasti. Täytyy ottaa keppitreeniä ihan kunnolla ja harjoitella aloituksia eri kulmista. Ja kisoissa Onni tarvitsee vielä kovasti apuja minulta. Luulen, että tuo nuuskuttelemaan lähteminen on sijaistoiminto, kun herra rauhoittelee sitten itseään kesken kaiken, kun ei osaa ja ymmärrä, mitä oikein haluan.

Ohjaaminen ja oikean tavan valitseminen eri paikoissa on minulla vielä kovasti hakusessa. On tämä haastava laji! Ennen kisoja jännitti ja mietin, että kaikkeen sitä itsensä pistää ihan vapaaehtoisesti... Ja illalla sitten alkoivat syksyn treenit, joten Onnilla oli tosi hyvä päivä kun aloitettiin agilityllä ja samoin lopetettiin. Herra olikin sitten tosi väsynyt ja nukkui autuaasti.

Viime aikoina on ollut enemmän ja vähemmän näyttelyhöpötyksiä, mutta kyllä meillä sentään muutakin tehdään. Arkisin kuljetaan aika paljon metsässä koirien kanssa ja sitten Onnin kanssa treenaillaan agilityä. Se on kuitenkin jäänyt viime viikkoina vähemmälle, kun näyttelyreissut on menneet päällekkäin meidän treeniajan kanssa. Juhannuskisat kuitenkin lähestyy ja silloinhan mulla oli tavoitteena mennä jo muitakin kuin hyppykisoja Onnin kanssa.

Mietin kyllä, että lykkäisin kisaamista pitemmälle, mutta viime tipassa eilen pistin ilmoitukset menemään, joten nyt sitten treenataan ihan urakalla! Nyt olen käynyt neljänä päivänä jo kolmisen kertaa harjoittelemassa Onskun kanssa ja pitkästä tauosta huolimatta koira näyttää menevän varsin mukavasti. Keinua nyt mennään ihan urakalla, tämän viikon lopussa otan hihnan pois ja ens vkolla pitäis sitten mennä se kisassa... vähän kyllä hirvittää, ja jos näyttää sitten siltä, että keinu tökkii, niin jätän sen välistä ja otan kisoista hylsyt. Nyt on kuitenkin kunnianhimoisena tavoitteena mennä kaikki esteet. Ollaanhan me tuota keinua jo tahkottu koko kevät hihnan kanssa.

Tänään sitten päätin vähän varovasti hieroa Onnia - ilmeisesti se vähän aristaa takapäätä, kun ei millään antaisi takajalkoja hieroa. Lihakset onkin aika kovat eikä koirassa muutenkaan ole kyllä mitään ylimääräistä, mutta vähän mietityttää, onko sillä kuitenkin jumia. Hypyt se menee ihan hienosti, mutta se otti aina hampailla kädestä kiinni ja siirsi takaosasta pois, jos yritin jalkoja vähän pehmittää. Nyt sitten mietin, ehtisinkö saada sen hierojalle tämän viikon lopussa tai ens vkon alussa. Pitää huomenna soitella ja kysyä aikaa. Ehkä tämä äkillinen treenaus tuntuu lihaksissa. Tosin kuvittelisi, että metsälenkit irrallaan takaa hyvän lihaskunnon, mutta onhan agility silti eri juttu. Vauhtiakin melkoisesti ja tiukkoja kurveja ja hyppyjä.

Käytiin Onnin kanssa lauantaina hyppykisassa, joka meni aika kehnosti. Kaikesta huolimatta saatiin tulos, mikä oli tosi ylläri =). Virhepisteitä oli 15 ja yliaikaakin tuli 20 sekuntia. Mutta treeniä, treeniä tarvitaan kovasti. Eihän sitä ilman voi pärjätä - varsinkin kun on nuori koira, jonka kanssa on kovasti tekemistä. Ja minä ohjaajana vielä tosi kokematon.

Meidän kouluttajan Tiinan mies oli kisoissa ja kuvasi, kiitos siis Teemu Pololle näistä kuvista, jotka toivottavasti hauskuttavat! Niissä näkyy hienosti, kuinka pihalla me kisoissa oltiin =).

Alku lähti ihan reippaasti liikkeelle.

Tässä vaiheessa vielä mennään ihan sujuvasti, vaikka keppien alussa tuli kielto.

Mitä, mitä, mitä...! Onnin näkemys kepeillä menosta =)

Mitä sä mamma oikein tahdot, eikö ollu muka hienoa?

Ja maaliinkin päästiin!

Torstaina saatiin kasaan kahdeksan cavalieria ja suunnattiin Auramajalle metsäilemään. Mukana olivat Vinhallanin pennut, kolme kipaletta, lisäksi omat lieroni sekä Eve ja Amor. Kahdeksan cavalieria nautti vajaan parin tunnin lenkistä täysin rinnoin. Ne juoksivat, leikkivät ja sotkivat itsensä ihanasti. Mahtava katsella laumaa, jossa koko porukka tulee toimeen keskenään eikä tarvitse pelätä mitään konflikteja.

Eikä viidessäkään lierossa mitään vikaa ole - se on meidän vakiokokoonpano - mutta kyllä kahdeksan sentään on vielä ihanampaa. Siinä lepäsi sekä silmä että mieli =). Kuviakin räpsin, vaikka laatu onkin kehno, kun päätähdet ehtivät livahtaa aika hienosti aina kuvista pois. Ne lisään tänne, kunhan saan purettua tietokoneelle.

Vihdoinkin vähän kuvia. Vapaana liikkumisen riemua ja lopuksi seisomakuva Lorusta.

Agiliitoa

Viikonloppuna sitten treenattiin Onnin kanssa agilityä. Ilmoitin sen hyppykisaan ensi lauantaille, mutta saapa nähdä mitä siitä tulee... Meillä on ollut vähän taukoa, ja eniten se näkyy minun ohjauksessani. Sekoilen ihan täysillä. Ja silloinhan koira menee vähän sinne päin, jos ei sitten jo karkaa radalta kaikkia ihania tuoksuja nuuhkimaan. Apua! Hävettää jo etukäteen, mitä kisasta oikein tulee.

Jotain positiivista sitten. Keinua olen treenannut niin, että pidän Onnin edelleen hihnassa ja kehun sitten ihan tajuttomasti sitä. Keinu onkin edistynyt ja Onnin radalta karkailut suuntautui eilen muun muassa keinulle - siitä on siis tulossa niin kiva juttu, että haluttaa lähteä ihan omin päin kokeilemaan. Karkailut pitäisi saada kuriin ja minut keskittymään niin, että en ihan sekoa askelissa ja ohjaamisessa. Tekemistä riittää.

Olimme Onnin kanssa tänä viikonloppuna Mari Kaplaksen ja Mikko Aaltosen agility-kurssilla. Lauantai-aamuna harjoitukset veivät 3 tuntia ja tänään myös heti aamusta kaksi tuntia. Lisäksi vielä illan päätteeksi normaalit treenit.

Nyt onkin mulla sitten pää suloisesti sekaisin kaikista asioista, joita pitää huomioida. Kurssi oli tosi hyvä. Ja oli mukava kun oli kaksi eri ohjaajaa, jotka kiinnittivät vähän eri asioihin huomioita, niin itsekin sai enemmän irti.

Ahaa-elämyksiä:

• Saan olla koiran kanssa paljon topakampi ja itsevarmempi: kun paikalle pitää jäädä, niin silloin asiasta ei keskustella (Ja se toimii!!!)
• Nyt kiellot ja kehut ei ole riittävästi erottuneet toisistaan
• Minun pitää liikkua paljon reippaammin ja pistää itseni likoon (pois sipsuttelu ja kyyristely - neitiohjaus oma huomautus..)
• Koko kroppaa käytetään ohjauksessa
• Tarvitsen paljon treeniä, jossa joudun käyttämään erilaisia askelkuvioita
• Treenin jälkeen on hyvä käydä rataa myös mielessä läpi
• Käskyttäminen on tehtävä ajoissa, meinaan olla tässä liian hidas
• Ja jälleen hyviä vinkkejä keinun harjoitteluun - Onni onkin siinä kehittynyt mukavasti

Nämä ainakin jäi päällimmäisenä mieleen. Ja ihanaa - minulla on kuulemma kuuliainen koira =). Uskottava kai se on, että harkat on tuonut jotain hyvää tullessaan. Monessa asiassa saan katsoa peiliin, kun menee pieleen.

Ja täydet pinnat Onnille treenikestävyydestä, se poika jaksaa treenata! Nyt on kyllä sitten melkoisen väsynyt ja sohvan nurkassa nukkuu autuaana.

Illalla oli taas agility-treenit. Paikalla oli vain yksi meidän lisäksi, kun suurin osa oli perunut. No saimmepa sitten Tiinalta melkein yksityisohjausta, joten meidän kannalta oli hyvä juttu. Ehdittiin ottaa kolme erilaista rataa ja minä sain taas harjoitella ohjaamista ihan urakalla. Muisti oli koetuksella, samoin vauhti. Olen auttamattoman hidas ja monesti jään Onnista jälkeen niin, että ohjaus menee ihan pieleen. Lisäksi tuntuu olevan liian paljon meikäläisen aivokapasiteetille muistaa rata, ohjauksessa huomioitavat asiat ja reagoida vielä koiraan, jos kaikki ei mene suunnitellusti. Tai ylipäänsä mennä oikeaa vauhtia ja valita valssia, takaleikkausta, kaartaa sopivasti, näyttää kädellä tarvittaessa...

Onnin kanssa meillä on ongelmana edelleen lähtökäskyn odottaminen. Se varastaa paljon, vähän väliä. Tylsä homma. Se malttaa kyllä odottaa lupaa, jos edessä ei ole yhtään estettä, mutta annas olla kun tiedossa on agility, niin pieni malttamaton koirapoika nostaa päätään. Käyn sitä palkkaamassa mahdollisimman usein siitäkin, että se odottaa ja silti se on tulossa omin luvin. Ehkä nami ei palkkana tässä ole riittävän hyvä, kun se palkkaa itseään hyppäämällä esteen omin luvin. Mutta tämän asian kanssa tahkotaan siis edelleen ja varmaan jatkossakin.

Keinu on edennyt Piiun neuvoilla hyvään suuntaan. Enää kora ei hiivi sitä kokonaan, vaan alkuosa menee jo reippaasti, mutta lopussa vaihtuu etanavauhdiksi. Onni kuitenkin lähtee keinulle ihan iloisesti kun vielä pari viikkoa sitten pelkäsi sitä. Eiköhän me tämäkin saada toimivaksi. Sitten vielä  pitäisi puomi saada kohdalleen niin, että koira ei ole minun vauhdista riippuvainen. Tekemistä piisaa =)

Tänään sitten oli eka kerta, kun Onni osallistui ihan viralliseen kisaan. Olin ajatellut, että mennään hyppykisaan kun en uskalla vielä ottaa keinua ja kepitkin on vähän niin ja näin. Kisapaikalla sain tietää, että kepit voi olla myös hyppykisassa - ja ne oli!

Virallisessa mittauksessa Onni oli mini niin kuin olin arvellutkin. Meni komeasti alle 35 cm:n rajan. Mutta sitten siis itse kisaan. Onni irtosi mainiosti, oli myös kuulolla, joten eilisillan treeni oli auttanut. Pakkasviikon vuoksi kun poitsulla oli energiaa yllinkyllin.

En uskaltanut ottaa keppejä peruuttamatta, mutta ne menivätkin sitten ihan hyvin tällä tyylillä. Onni teki nollaradan ja voitti! Tosi mainio alku meidän melkoiselta persoonalta, joka osaa myös temppuilemisen jalon taidon!

Tuomari sanoi minulle, että koira haluaa ja osaa mennä kepit, minä olin hidaste.. No se on kyllä aivan totta, että Onnin kehityksen esteenä olen minä. Kun on itsekin aloittelija ja ohjauksessa tulee paljon töpeksittyä, niin samalla hidastaa koiraa. Hieno päivä joka tapauksessa =)

Tänään käytiin Onnin kanssa agilityn möllikisoissa. Onni meni radan hienosti ja vauhdikkaasti - minulla tuli noin 30 sekunnissa ihan kunnon hiki... Ratavirheitä oli nolla, aika 31,56 sekuntia ja siis nollatulos. Yksi koira oli vielä vauhdikkaampi, joten olimme Onnin kanssa toisia. Lahjaksi saatiin t-paita, ja kun edellinen oli minun kokoani, niin nyt sai Onnin "isi" myöhästyneen synttärilahjan Onnilta =).

Jos joululoman aikaan saadaan oikein kunnolla treenattua keinua ja keppejä, voisi virallinen startti ykkösissä olla alkukeväällä. Virallisiin en kuitenkaan ilmoita Onnia ennen kuin keinu on varma eikä ole pelkoa siitä, että se saisi keinun rämähdyksestä traumoja.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että treeniä tarvitsenkin erityisesti minä, etten sotkeudu jalkoihini valsseissa enkä ajaudu Onnin kulkureitille. Kiva fiilis kuitenkin syksyn harkoista ja koiran kehityksestä jäänyt.