Blenjoy - iloiset cavalierit

Selvästi on kesä. Sen tunnistaa siitä, että auto on suunnattu reissuille harva se viikonloppu johonkin suuntaan Suomea - ja välillä rajojen ulkopuolelle. Muutenkin tuntuu siltä, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin talvella. Mukavaa tekemistä riittää. Käytiin viime viikonloppuna Pellossa, jossa tietysti metsälenkit kuuluu asiaan. Koska Sennuli oli osoittanut uimarilahjoja, piti se lenkin päätteeksi viedä tietysti uimaan. Jostain syystä kännykkä oli aina taskussa kun neiti ui, mutta tässä todistusaineistoa kahlaamisesta. Senna katselee, kun äiti huutelee sitä mukaansa uimaan. Minä en tietenkään uinut, vaan katselin rannalta :)

Sunnuntaita vietettiin sitten isolla joukolla Rovaniemellä näyttelyssä. Vettä satoi koko päivän, välillä enemmän ja välillä vähemmän, joskus hetkeksi jopa loppuen. Vesisade ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, telttaan mahtui sekä ihmisiä että koiria. Pieni telttakin vetää kummasti ihmisiä sisäänsä tarpeen vaatiessa. Ja mukavaa oli jutellessa, vaikka päivä venyikin pitkäksi. Lida kehänlaidalla kommentoi minulla jotain, mitähän asiaa on sillä ollut :)

Lopputulemana Lidalle serti ja vara-cacib, joka vahvistuu cacibiksi. Lida on kyllä aika ihq neiti, mutta niin on pikkusisko Sennakin, jolle näyttelystä toinen pn-sijoitus ja varaserti.

Tässä ipana onnellisen handlerinsa kanssa.

Senna on tosi kiva näyttelykehässä, kun se todellakin esiintyy koko ajan häntä heiluen. Lihapullalla voi tietysti olla myös osuutta asiaan :). Mutta hauska tietysti, että neiti tykkää yhdessä touhuamisesta, oli se sitten näyttelyitä tai jotain ihan muuta, kuten vaikka agilityä. Nyt kun kesällä on taas harkkailumahdollisuus lähellä, niin ollaan käyty koko jengin kanssa välillä harjoittelemassa. Senna tykkää tietysti kovasti, niin kuin ilmeestäkin voi päätellä :)

Mutkaputkeen neiti suhahtaa jo vauhdilla. Kentän laidalla Senna ei malttaisi millään odottaa, kun muiden kanssa tehdään. Kärsivällisyyden harjoittelulta ei silti voi välttyä, kun karvakuonoja on matkassa useampi. Lidan mielestä treenit on myös tosi kivoja.

Lidalla tuli juuri oman kurssinsa aikaan juoksu, joten jouduimme jättämään useamman kerran väliin. Onneksi tulee korvauskertoja, jonne lähdetään sitten ottamaan menetettyjä harkkoja takaisin. Olin silti tosi yllättynyt, kun menimme viimeiselle treenikerralle ja Lida teki yllättävän vaikeita harjoituksia hienosti. Pentuagilitystä on selvästi jäänyt muistijälki, joka helpottaa nyt eteenpäin menoa.

Helmin kanssa on operaatio pujottelu edelleen kesken vaikka se on edistynyt viime aikoina kovasti. Onni on ollut viime aikoina oma itsensä, joten kevyttä harjoitusta olen nyt muutaman kerran ottanut ja ehkä herra pääsee vielä kisaamaankin. Täytyy katsoa miltä se alkaa vaikuttaa jos välillä vähän treenaa. Tässä Onni ja Tosca odotusvuorossa :)

Kyllä kesä on kivaa! Nyt on meillä lomakin, joten ehditään varmaan tehdä kaikkea karvaistenkin mielestä kivaa. Ja sitten otetaan rennosti.

Ollaan touhuttu kaikenlaista sekä koirien kanssa että ilman niitä. Fb on osoittautunut niin helpoksi paikaksi ladata valokuvia, että blogin kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Kesäkausi on korkattu, kun nautittiin ihanista aurinkoisista päivistä. Ulkomaan matkailua on harrastettu lähinaapureissa Virossa ja Ruotsissa. Molemmissa nautittiin lämmöstä :). Viron reissulla oli niin hauska lomafiilis, että lomaa olisi jatkanut mielellään pitemmästi kuin pari päivää.

Tosca kävi magneettikuvissa Viron reissun yhteydessä ja kuvattiin A:ksi, millejä 1,3 ja normaali kuulo. Edellisellä kerralla joutui jäämään pois, koska sillä oli juoksu. Näitä juoksijoita nyt kyllä on riittänyt, kun kaikki ovat juosseet vuoronperään. Senna lopettelee nyt ensimmäistä juoksuaan ja Lida taas aloitti. Lidan edellisestä juoksusta on neljä kuukautta, joten aika tiuhaan tahtiin neiti juoksentelee. Harmi vain, kun ollaan juuri agissa kurssilla ja nyt tulee kolmen viikon paussi. Täytyy sitten käydä kaikki korvausvuorot sen kanssa.

Näyttelykuviot on olleet ihan hauskoja. Elmo valioitui Piteåssa sekä Ruotsin että Pohjoismaiden muotovalioksi. Hienoa Elmeri! Samaisessa näyttelyssä myös Lidalle tuli serti, mikä oli ylläri, koska sen turkki ei tosiaankaan ole parhaimmillaan. Viron reissulle en sitten Elmoa ottanutkaan matkaan, kun mukaan lähti juoksutyttö Milli, joka pärjäsikin sitten tosi mainiosti: Viron erkkarissa paras blenheim-narttu, serti ja vsp sekä vielä loppuskaboissa BIS-4. Seuraavan päivän ryhmiksessä pn4, joten tasaisen hienosti Milli-neiti pärjäsi. Tosca eka päivänä pn2 rubeissa ja toisena päivänä val eri4. Tossukin on tosi sievässä kunnossa ja pyörähtää kehään seuraavan kerran sitten Ruotsin puolella.

Senna on jo iso tyttö ja täyttää ensi viikolla jo junioriksi vaadittavat yhdeksän kuukautta. Hurjaa miten nopeasti aika kuluu. Toisaalta kiva, kun pentu kasvaa ja alkaa ymmärtää vähän maailman päälle. Samalla on kuitenkin hieman haikea olo. Senna kävi muuten tällä viikolla uimassa! Olin lenkillä koirien kanssa ja menimme 4-5 metrin levyisen puron yli - koirat tietysti irti. Tullessa Sensku hyppeli puron laitaa pitkin ja jäi meistä jälkeen - huomasi sitten jääneensä toiselle puolelle puroa, haukahti pari kertaa ja totesi ettei tässä nyt auta kuin uida yli. Se ui tosi hienosti, ei mitään räpiköintiä, vaan oikein ihan kunnollista sulavaa uintia. Nousi sitten vedestä tyytyväisenä, että heippa, kävin sitten uimassa :). Ensimmäinen koiristani, joka vapaaehtoisesti ui itse. Onkohan iskän perintöä, kun Tossu-äiti ei ainakaan ui.

Loppuun kuva, kun ilman niitä on ihan tylsää. Senna-murunen uimarityttö :)

Pienimmäinen on kohta saavuttanut jo seitsemän kuukauden iän. Senna on tuonut taloon ainakin tosi paljon vilinää ja vilskettä, täytyy sanoa, että hikeä saa välillä pyyhkiä, niin touhukkaat geenit on neiti itselleen saanut :). Terveisiä vain Rudi-iskälle! Ikiliikkujalle on nyt löytynyt määritelmä ja siihen riittää viisi kirjainta = Senna. Koska neiti on mahdottoman tarmokas, niin ilmoitin sen pentuagilityn kurssille, jossa on tarkoitus hyödyntää tätä energiaa. Kurssi alkaa huhtikuun alussa ja sitten katsotaan, löytyykö oikea kanava purkaa energiaa. Ja kun Senna on käynyt oman kurssinsa, niin jatkamme Lidan kanssa alkeiskurssille.

Tässä kasvukuvaa Sennulista:

Jotain on myös kuukausien aikana tapahtunut, kun neiti osaa kuitenkin pöydälle rauhoittua. Oli hetkiä, jolloin piti pitää tiukasti kiinni, kun se olisi pyörähtänyt helposti lattialle. Jännään myös, miten turkikkaaksi Senna kasvaa, Toscallahan on valtava turkki. Silloinkin kun se on huonossa karvassa, on se huomattavasti karvaisempi kuin Helmi parhaimmillaan.

Jotain pientä olemme opetelleet, hieman kotona kontaktin paikkaa, seisahtumista ja istumista käsimerkistä ja tietysti odottamista (onpa muuten vaikeaa :). Luokse tulon opettelu alkoi heti kun neiti oppi kävelemään, koska metsälenkillä pitää tulla luokse, jos näkyy muita koiria tai hevosia. Tämä onkin hyvin hanskassa. Ahneudesta on etua.

Senna tulee käymään yhden pentunäyttelyn, Pellon ryhmiksen toukokuussa. Sitten katsotaan kesällä ja syksyllä missä käydään ja kuinka paljon. Pääasia on tietenkin yhdessä tekeminen ja päivistä nautiskelu sekä koirakavereiden kanssa leikkiminen :)

Me vietetään talviunia koko porukka. Tai koirat viettää ehkä hieman vähemmän kuin silloin kun olen töissä. Niiden päivärytmi on siis sekoitettu, kun ollaan käyty päivällä metsälenkillä, lenkillä tai ylipäänsä joutuvat raukat olemaan hereillä siihen aikaan kun normaalisti vetävät lonkkaa. Välillä näyttääkin siltä, että jengi on totaalisen väsynyttä. Aamuisin silti nukutaan kaikki soffalla pitkään - hyvin mahtuu - ja pikkuinen Sennuli on tietysti kainalossa, kun muut ovat vallanneet kuka minkäkin paikan, mutta lähituntumassa ovat silti kaikki.

Et viittis antaa nukkua rauhassa, mua väsyttää ihan hirmuisesti - näyttää Lida tuumivan :). Lidasta näkee tosi hyvin milloin se on väsynyt, kun silmät on ihan puolitangossa.

Missä on Tosca, siellä on yleensä myös luu.

Tänään käytiin Sennan kanssa hakemassa toiset rokotukset ja samalla oli sen päälle vielä pentukerho. Jännä paikka tuntui eläinlääkäriasema olevan, kun neiti vetää nyt lonkkaa. Käytiin puntarillakin, kun kotona ei moista vehjettä ole ja Senna painoi 5 kg 550 g eli rapiat puolitoista kiloa oli tullut painoa lisää neljässä viikossa.

Tässä odotellaan omaa vuoroa.

Monenlaista pikkuväkeä oli kerhossa. Kaikkein hauskin oli Sennan mielestä kuitenkin pikkuinen Maisa-cavalier :)

On se jännä miten nämä aina bongaa oman rodun väristä huolimatta ja sitten muunrotuiset ei jaksa hirmuisesti kiinnostaa. Maisaa tuntui vähän jännittävän Sennan leikkipyrkimykset. Tassulla piti välillä läpsiä toista pois, mutta eihän Senna nyt sitä ymmärtänyt. Sitten piti vähän haukkakin, kun toinen ei alkanut leikkimään.

Vähän nuuhkaistiin muitakin.

Ai olinko muka vähän päällekäyvä?

Nyt on pentukerhot käyty ja pitää tuumia, mitä jännää seuraavaksi keksitään. Ensin kuitenkin jatketaan hetki lomailua ennen kuin palaa arki - ja koiratkin saa sitten taas nukkua rauhassa :)

Alla taivaankannen tumman
uinuu maa.
Pitkän päivän touhut
niin jo nukuttaa.
Nyt hiljaa silmäs sulje,
pääsi pieni paina,
unen keijun kainaloon.
-tuntematon-

Senna-tyttö on saanut viikon aikana lisää uusia kokemuksia. Kävimme keskiviikkona cavalier-treffeillä, jossa riitti ihmeteltävää kun ainakin kymmenen eri ikäistä ja -kokoista koiraa juoksi ympäri pihaa. Senna sai ihmetellä muita lähinnä repusta kurkkien, mutta välillä vähän aikaa sai olla maan pinnallakin touhuamassa.

Senna on saanut myös ottaa käyttöönsä Helmin, Toscan, Vimman ja Lidankin käyttämän pentumanttelin. Senna näyttää mantteli päällä lähinnä leppäkertulta ja mantteli on kieltämättä vielä vähän iso. Ihan kuin pieni tyttö olisi saanut koltun päälleen :)

Sovituksessa neiti ilmoitti, että puku ei ollut ihan mieleen, mutta uusintakierroksilla se totesi että ei kai muukaan auta kuin pitää manttelia päällä.

Tämä päällä menee jalat alta!

Ulkona neiti on ollut mukana "rintarepussa" sekä hihnakävelyillä että metsässä. Eilen se lisäksi oli Kirsin mukana shoppailukaverina kaupungilla. Se oli saanut ihailijoita ympärilleen eikä ihme. Voiko söpömpää ollakaan kuin pieni cavalier-vaavi :). Sennan vaatemaku näyttää sitä paitsi olevan oikein hyvä, kun katsoo pukua, joka yhdessä ostettiin :)

Tässä Senna itse ulkona ihan ilman pukuja

Senna poseeraa sunnuntain ja kymmenen ikäviikon kunniaksi.

Pieni kiharakorva

On mielenkiintoista tutustua uuteen persoonaan. Senna on iloinen neiti, jolla on hyvät hoksottimet ja se näyttää oppivan nopeasti uusia asioita. Ulkona se viipottaa luokse korvat vipattaen heti kun vislaan. Luokse kannattaa tulla, koska silloin saa rapsuja ja koirannappulan :). Se on selvästi myös enemmän mallia sylikoira kuin esimerkki melkoisen itsenäinen Lida.