Blenjoy - iloiset cavalierit

Tänään vietetään ihanan kainaloisen Helmin viisivuotispäivää. Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluukaan. Helmi viettää päivää työssä assistenttina, koska syyskuun lapsia on tulossa lähiaikoina lisää. Ensi viikolla odotetaan syntyväksi Helmin kolmatta pentuetta. Masun koosta päätellen tulossa on ihan useampi piiperö :).

Onnea myös ihan ensimmäisile Blenjoy-vauvoille, jotka syntyivät tasan kolme vuotta sitten: onnea Ella, Pablo, Vimma, Justus ja Elvis! Alla kuva tästä joukosta, kun olivat viimeistä aamua yhdessä ennen omiin koteihin lähtöä. Ella on ehtinyt jo itsekin äidiksi, Vimpula harrastaa agilityä ja pikkuisen vielä jaksaa treenata kontakteja, niin kisaradat, täältä tullaan! Elvis ja Pablo ovat pyörähdelleet vähän näyttelykehissä ja Justus viettää leppoisaa elämää lenkkeillen.

Huomista ennakoiden onnitteluja B-pentueelle eli Toscan esikoisjoukolle: Sennalle, Jörölle ja Ellille! Jörö ja Elli ovat saaneet kunnian olla aivan ensimmäisiä yksivärisiä kasvatteja :). Reippaita kavereita on tästäkin kolmikosta kasvanut! Jörö liikuttaa kotiväkeään ihan urakalla, Elli on harjoitellut vähän pentukurssilla koirien käytöstapoja haaveissa agility ja Senna rämäpää puolestaan on agilityä jo vähän harjoitellut. Jatkamme treeniä - jos tästä wauhtitytöstä joskus olisi ihan kisakaveriksi asti :)

Mukavaa syksyn jatkoa kasvattien perheille ja monia, monia onnellisia vuosia lisää teille kaikille!

Yksi ihana asia arjessa on, kun näkee pentujen kasvavan isoiksi mukaviksi koiriksi ja omistajien olevan tyytyväisiä koirakaveriinsa. Senna on päässyt moikkaamaan sekä punaista siskoa että mustaa veljeä. Molemmat ovat reippaita ja selvästi valloittaneet isäntäperheidensä sydämet - ja ainakin toinen ehkä jopa sängynkin ;)

Sennan ja Ellin piti tietysti selvitellä, kumpi sisko oikein on topakampi. Senna käveli kyläpaikkaan häntä pystyssä ja Ellin pitkällisen houkuttelun jälkeen jopa intoutui leikkimäänkin. Varsinkin ulkona löytyi yhteinen sävel ja ralli alkoi. Se taitaakin olla pentusista kaikkein mukavin paikka leikkihetkeen. Tämän kyläreissun jälkeen sovittiin treffit Jörö-veikan kanssa ja Jörö tuli kylästelemään Sennulin luo. Jörö oli kasvanut oikein miehekkääksi! Hänestä taitaa tulla todellinen jäbä :)

Senna ja Elli yhteispotretissa. Jotain samaa näköä niiden nassuissa kieltämättä on.

Mä sisko halin sua :)

Elli omassa lämpöisessä pesässään

Jörö kurkistaa äipän sylistä 

Pitihän hienosta miehestä ottaa ihan virallinen posekuvakin. Jörö (Black Sabbath, 6 kk)

Pennut täyttivät perjantaina kahdeksan viikkoa ja eilen lähti ensimmäisenä maailmalle poika, B. Black Sabbath. Poitsu ei kovin kauas muuttanut, kotikaupunki säilyi samana, joten omaan kotiin pääsy sujui nopsasti. Oman kodin kunniaksi käytiin pesulla, joten maailmalle lähti ihan puhdas poitsu, turkki pörrössä. Poika on luonteeltaan rohkelikko, joka on viestien mukaan tutustunut kaikkeen uuteen reippaasti ja tuonut omaan kotiin kummasti säpinää :). Onnea matkaan ja nähdään taas pieni mies!

Eilisaamuiset leikkihetket Tossu-äipän kanssa.

Ai minäkö muka villi?! Ihan coolisti vaan tässä zoomailen maisemia :)

Ruby-neiti maistelee luuta

Ja perinteiset posekuvat pikkuisista tytöistä. B. Blueberry Bite

Ruby-neidin seikkailut antavat vielä odottaa. Tuleva koti päätetään ihan kaikessa rauhassa. Neiti on hurjan reipas tapaus ja sai myös tänään pyhäpäivän kunniaksi pesun, samoin kuin siskonsa Senna. Tosca-äippä on nauttinut tyttöduon seurasta leikkien. Se on myös kuskannut niille luita jyrsittäväksi :). Tossu on kyllä ansainnut supermamma-tittelin, niin antaumuksella se on jälkikasvuaan hoitanut.

B. Breathe Ice, Senna

Senna jää sitten ilahduttamaan Tossu-äippäänsä ja todennäköisesti huolehtii jatkossa Lidan karvojen kunnosta... Täytyy pitää vähän silmällä, että pieni parturi ei ihan saisi tuhoa aikaan terävien naskalihampaidensa kanssa ;)

Pennuista on kuoriutunut todellinen riiviöjengi viime aikona ja vauhtia riittää, kun ovat hereillä. Vaikka koko on pieni, niin ego on sen verran suuri, että taitaa täyttää aina kokonaisen pennun eikä varmaan ihan mahdukkaan kokonaan ;). Tällä hetkellä ovat tosi kilttejä kun nukkuvat. Ja ovathan ne suloisia kuin mitkäkin. Pitäähän pennussa vauhtia ollakin, muuten olisi joku vialla. Ja tämän pohjalta voi sanoa, että näissä ei ainakaan ole - sen verran ovat touhukkaita...

Pentuarki katkesi viikonloppuna, kun lähdin Lidan kanssa Seinäjoen kv -näyttelyyn. Siellä olikin mukavasti sakkia paikalla. Täytyy sanoa, että matka tuntui aika pitkältä sekä mennen että tullen, mutta kyllä kannatti käydä. Helmin toka pentueesta oli paikalla neljä kuudesta ja ihan eka kertaa junioriluokassa. Tosi hienosti meni kaikilla: osattiin liikkua reippaasti eikä näyttelykuviot, ihmis- ja koirapaljous hätkähdyttänyt ketään. Arvostelutkin oli oikein mukavat.

Lidan arvostelu: Utm. typ. Utm. äverlinje o resning. Kunde vara ngt kortare i ländrygg. Välskuret huvud, tillräckligt stora ögon. Mycket bra kropp och förbröst o vinklad runtom. Vältecknad. Utm. pälskvalitet.  (JUN ERI3, Henrik Johansson)

Kiitos alla olevista kuvista Meeri Alangolle!

Lida kehässä Seinäjoella ja alla odottelemassa vuoroa kehän laidalla.

Siskolikka Milli, B. Small Miracle pisti sitten paremmaksi ja sijoittui hienosti PN-luokassa ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Kylläpä lämmitti mukavasti nähdä "pikku-Milliä", jota hoidettiin pikkupentuna antaumuksella, kun se oli silloin muita puolet pienempi. Nyt on juuri passelin kokoinen kiva likka. Millin arvostelu: Utm. typ o storlek. Välkroppad för sin ålder. Utm kropp. Välskuret huvud. Ok pigment. Kunde ha ngt större ögon. Utm. bröstkorg. Vältecknad. Utm pälskvalitet. (JUN ERI1 PN3 VARASERTI)

Milli vauhdikkaana kehässä :)

Alla Tito kurkistelee kehästä menoa.

Veljekset Tito (B. Second Opinion) ja Sony (B. Scandic Hunk) saivat myös tosi kivat arvostelut. Tito oli JUN ERI3 ja Sony EH. Vanhempaa kaartia edusti Elvis (B. Raised on Rock) ERI:llä ja Tepi (B. Fudge Fellow) EH. Lämpimät kiitokset näytille tuomisesta. Kivaa oli nähdä ja jutella kehän laidalla!

Pennut ovat vallanneet olohuoneen, jossa vauhtia riittää kun ovat hereillä. Tossu on sitä mieltä, että lapset saavat tehdä ihan mitä huvittaa, vapaa kasvatus nimittäin, ja Lida-pieni ei myöskään osaa komentaa, mutta Helmiltä se sentään luonnistuu ;). Pienet naskalit ovat koko ajan käytössä, kaikkia maistellaan. Kun oma äiti sai äitiysmekon päälleen, keksivät ne, että Lida voisi olla sopiva maistelukohde - nyt sekin saa tepastella pentujen lähellä mekko yllä...

Näin kiltti tyttö repii sukkaa.

Ja poitsu maistelee pyyhettä

Joskus, ihan vahingossa, osuu lelu suuhun!

Nyt osataan syödä jo hienosti ruokaa, tässä pienimuotoinen ruokailuympyrä.

Ruby-tyttö varsinkin on ihanan hyvä syöjä. Lautanen putsataan kunnolla.

Kiltti tyttö :)

Päikkäreitä otetaan kuitenkin edelleen paljon ja silloin pennut ovat tosi suloisia <3

Kuuden ikäviikon kunniaksi poseeraukset pennuista.

B. Black Sabbath

B. Blueberry Bite

B. Breathe Ice

Lopuksi kuva Tosca-äipästä, jolla vähän on jo pilkettä silmässä :)

Viisiviikkoisten rämäpäiden poseeraukset muutaman päivän myöhässä. Ehkä ihan joka jalka ei ole täysin kohdallaan, mutta ehkä viisiviikkoisilla ei vielä tarvitsekaan :)

B. Black Sabbath

B. B-jotain :)

B. B-jotain 2 :)

Yksi viikko voi muuttaa pienen pennun maailmaa tosi paljon. Yhtäkkiä talossa onkin koiranpentuja, jotka loikkii ja pomppii, juoksee, leikkii leluilla ja touhuaa kovasti. Säpinä alkaa olla melkoinen, kun pennut ovat hereillä. Ne ovat saaneet myös uusia leikkikavereita, koska Lida on astunut remmiin mukaan. Se on aika rauhallinen kaveri, jonka rintakarvoja on kiva nyppiä ja korvissa roikkua... Pikku piraijat käyttävät hampaita muuten aika tehokkaasti, joten välillä aivan säälittää, kun ne purevat toisiaan - pennut nimittäin eivät tunne sääliä, vaikka toinen kuinka huutaisi. Lidan äippä Helmi taas osoittautui niin vauhdikkaaksi leikkijäksi, että pentulauma luikki matalana lattian poikki toiseen suuntaan :)

Aivan ensimmäistä kertaa pennut kävivät tänään pihalla, kun oli aurinkoinen syyssää. Ensimmäinen ulkoilu piti tietysti ikuistaa. Kaikki maastoutuivat hetkeksi mutta pian alkoivat reippaasti tutkia pihaa.

Mitäs tuolla on...

Tässä on joku haju

Vauhdikas Helmi ja neiti punanuttu

Poika totesi, että oikeastaan kaikkein paras on kuitenkin tutustua uusiin asioihin äidin rinnalla.

Hei oma äiti!

Kävelen äidin vieressä

Jaahas, haistellaan yhdessä :)

Neiti blenheim on puolestaan vähän rämäpäinen. Se oli juoksemassa aikuisten luo, vaikka ne riehuivatkin keskenään. Muutenkin se touhusi ihan omiaan.

Moi! Mä olen aika söpö!

Joo, mä tuun!

Ruby-tyttö on muuten noutaja, tuoja tai ehkä viejä. Se kantaa hyvin mielellään tavaroita, joten tulevaisuudessa voivat sukat ja muut vaihtaa paikkaa hyvinkin liukkaasti :). Neiti on tosi hauskan näköinen kun se kantaa itsensä kokoisia pehmoleluja häntä pystyssä itseensä hyvin tyytyväisen oloisena.

Piiperöt ovat jo neljäviikkoiset. Pienet hampaat ovat sen verran terävät, että niiden ote jo vähän kirpaisee. Kaikkea tietysti pitää maistaa, puseron hihaa, housun lahketta ja vähän lelujakin, joita ne ovat saaneet. Tosin mielenkiintoisimmaksi osoittautui talouspaperirullan tyhjä tötsä :). Ja aikuiset ovat sitä mieltä, että pentujen lelut kuuluisivat oikeastaan heille, joten ovat yrittäneet varastaa niitä pentuaitauksen raoista...

Lida on moikkaillut pentuja ja kovasti tykkäisi niiden kanssa leikkiä. Pieniä aikoja valvotusti saakin, mutta koska kokoero on sen verran suuri, niin minun täytyy vähän toimia leikkipoliisina. Vaavit ovat siirtyneet olohuoneeseen, jossa näkevät enemmän normiarkea ja olivat siellä heti kuin kotonaan. Tosca-mammaa tämä muutos on vähän häirinnyt - sen mielestä pitäisi olla pentuhuoneessa ja se on hakeutunut itsekseen pentulaatikkoon makoilemaan :)

Tässä vertailupohjaksi kuva, joka on otettu viime sunnuntaina:

Ja sitten palataan tähän hetkeen. Tätä mieltä poitsu on pentuaitauksesta ;)

Tytöt vähän tuumailevat.

Blen-tyttö tutustuu aitaukseen

Hetkeksi pitää sitten istahtaa ja miettiä seuraavaa siirtoa

Taco-poika

Minä ja palloni :)

Söpösti kurkistelen

Punanuttu

Osaan myös olla aika söpö <3

Pitkät päiväunet kuuluvat ohjelmaan, mutta hereillä ollessa säpinää on, kun pennut haastavat toisiaan leikkimään, pomppivat vaikka hieman kömpelösti, haukkuvat ja murisevat, heiluttavat häntää ja ovat hurjan söpöjä. Aitauksen ympärillä aikuiset käyvät ihmettelemässä pienten touhuja. Ja kun yritetään syödä, partioivat ne tiukasti aidan takana ja yrittävät nuolla ruuasta sottaantuneet naamat :)

Kolmeviikkoiset koiranpennut alkavat olla jo veikeitä :). Eilen aamulla ensimmäisen kerran olen nähnyt pikkuhäntien vipattavan ja heiluvan! Samaten leikkituokioita on lapsukaisilla - ne tosin kestävät ehkä viisi minuuttia ennen kuin uni tulee, mutta siitä se lähtee ;). Toisten korvia ja häntiä purraan pienenpienillä hampailla, jotka ovat tällä viikolla puhjenneet suuhun. Haukkumaäännähdyksiäkin on havaittavissa piipityksen lisäksi ja nyt osataan murista toisille. Murina tosin kuulostaa ihan purinalta eikä ole kovin katu-uskottavaa. Nyt myös kävellään, tosi vähän huojuen, mutta kuitenkin. Lisäksi pennut osaavat jo ihan itse pissata ja kakata ilman äidin apua.

Keskiviikkoaamuna pennut saivat isomman pentulaatikon käyttöön, koska alkoivat uhkaavasti roikkua vauvalaatikon reunoilla niin että olivat tipahtaa laidan yli. Nyt on kunnon korkeat laidat, vessa-alue ja tilaa vähän enemmän. Hieman kun ikä karttuu, jää tämäkin laatikko pois käytöstä ja tilalle tulee pentuaitaus. Eilen aamulla en olisi millään malttanut suunnistaa töihin, kun pennut olivat tosi suloisia siinä touhutessaan.

Vielä ei tiedä, millaisia persoonia näistä kehkeytyy, kun elämässä kuitenkin uni vie vielä suuren osan ja hereillä ollessa myös syöminen. Mutta kauaa ei mene, kun alkaa persoonatkin erottua. Lida pääsi viikolla nuuhkaisemaan pentuja laatikon reunalta ja sitä olisi kovasti kiinnostanut tutustua lähemminkin, mutta pistin sen sitten takaisin portin taakse. Vielä pitää hetki malttaa odottaa, mutta kohta kolmikko saa Lidasta varmasti leikkitädin itselleen.

Leikkikuvia on otettu loppuviikosta ja posekuvat tänä aamuna.

Pojannassikka

Ruby-tyttö

Blen-tyttö

Pentujen hurrrjaa leikkiä ja painimista :)

Tossun trio on saanut tällä viikolla silmät auki. Ensimmäisenä silmiään alkoi raotella ruby-tyttö, minkä jälkeen poika alkoi kurkistaa myös ja viimeisimpänä silmät on auki saanut blen-tyttö. Trio alkoi heti muistuttaa koiranpentuja, kun sai silmät auki. Lisäksi ne osaavat myös vaappua aika vauhdikkaasti eteenpäin - silloin kun äippä on laatikolla. Muuten ne nukkuvat yleensä yhdessä kasassa.

Kehitysvauhti on niin huima, että ne ovat selvästi jo muuttunut viikon alkupuolella otetuista kuvista. Niinpä laitan viimeisimmät tähän, niin näette miltä pennut näyttävät ihan oikeasti tänään. Silmien avautumisjärjestyksessä, joten ensimmäinen neiti punanuttu tänään kuvattuna :)

Herra mustapekka :)

Neiti laikkunen :)

Ensimmäiset matolääkkeet sujautettiin tänään suuhun ruokailun lomassa. Jälkimaku saatiin pyyhittyä näin koiramamman maidolla. Pojalta leikkasin myös aamulla ensimmäisen kerran kynsiä, mutta herra liikkui niin tomerasti suuntaan jos toiseen, joten jatkan operaatiota tyttöjen kanssa, kun saan vierailijan käymään, niin voin keskittyä ihan rauhassa kynteen kerrallaan. Liikkuminen on kehittynyt ja suunta on selvästi ylöspäin. Tässä todistusaineistoa siitä, että pää nousee jo :)

Tosca on sparrannut lapsiaan liikkumaan muun muassa motivoimalla niitä erilaisilla syöttämisasennoilla. Kun motivaatio on kohdallaan, niin liikutaan kyllä reippaasti. Tässä saadaan venyttää ylöpäin ihan kunnolla!

Ja kiipeää ja venyy, venyy... ;)

Kun masu on täynnä, voidaan muodostaa uniympyrä ja ottaa päikkärit <3

Pentujen ensimmäinen viikko on kulunut syöden, nukkuen, syöden, syöden... joten arvata saattaa, että pienten massut on pyöreät ja trio onkin viikon aikana tuplannut painonsa. Yksi ilta ihmettelin kovasti pentuhuoneesta kuuluvaa ääntä. Kuvittelin jo Toscan siellä petailevan pentulaatikossa ja kielsinkin sitä, mutta kumma ääni vain jatkui. Kun menin katsomaan, imetti Tossu kaikessa rauhassa ja katseli minua kummissaan - ääni oli pojan tyytyväistä maiskutusta, kun se oli syömässä :). Sillä oikein suu napsui! Toisena iltana poika oli imemässä siskonsa korvaa, oli muuten ottanut siitä tosi tiukan otteen! Joten kyllä täällä on siis tosiaan syöty ihan antaumuksella.

Tyttöjen punanenut ovat myös alkaneet mustua ja pennut osaavat määrätietoisemmin pyrkiä mamman luo. Ne ovat jänteviä ja reippaita. Laatikossa nukkuvat jos mamma ei ole paikalla ja kun se tulee, niin alkaa hirveä tohina ja ähinä. Ja yllättävän nopeaa tahtia saavutetaan äippä. Tosca onkin aivan esimerkillinen äiti. Pennut ovat hyvin syötettyjä ja puhtaita ja oikein tyytyväisen oloisia. Ulkona käväistään pikaiseltaan ja kiireellä mennään takaisin pentujen luo.

Tässä tänään otetut nassukuvat pennuista.

Ruby-tyttö

Blen-tyttö

Poika

Ja sitten tällä viikolla otettuja sekalaisia kuvia. Äidin viekussa on hyvä olla <3

Ruokatauolla

Tätä kuvakulmaa en vain voinut vastustaa ;) 

Tosca pesueensa kanssa. On se vain hieno mamma <3

Tämä pikkuinen tassu ottaa vielä monta askelta...

Tosca kerää monesti lapsensa kasaan. Ovat sitten kaikki äipän lähellä turvallisesti.

Äiti ja poika

Punanuttu

Vaikka elämässä tuntuu tällä hetkellä olevan lähinnä syöminen ja nukkuminen tärkeintä, niin selvästi kosketus jo rauhoittaa lapsosia. Kitinä loppuu, kun pentuja silittää. Varpaita ja tassuja tunnustellaan sekä nostetaan välillä pois laatikosta hetkeksi. Minä olen kuitenkin päässyt todella helpolla, kun on hienosti hoitava äiti ja reippaat, tyytyväiset pennut. Muut koiratkin eli lähinnä Lida ei enää ihmettele pentuhuoneen elämää, mutta kiinnostavaahan se on silti. Tällä hetkellä kuitenkin muu jengi saa tyytyä portin takaa tuijotteluun.

Torstaina töiden jälkeen alkoi ahkera petaaminen. Touhukas Tosca jatkoi tätä koko illan ja ajattelin pentujen syntyvän yöllä. Toisin kävi, meillä pedattiin koko yö, pestiin välillä kovasti minun käsiä ja kaulaa - ja valvotun yön jälkeen aamulla kahdeksan jälkeen syntyi ensimmäinen pentu, ruby-tyttö! Punanuttu oli syntyessään 290 grammaa painava jötikkä, ei siis mikään pikkutyttö. Ajattelin, että oliko siinä sitten isoin pentu ensimmäisenä, mutta vielä mitä.

Toisena syntyi bt-poika, jolla painoa huikeat 328 grammaa, joten ihan hyvä, että tyttö avasi poitsulle tietä, koska kyllä mammalla on ollut venymistä, kun synnytti lapsiaan maailmaan. Jytkyjen kaksosten sijaan saatiin kolme pentua, ja viimeisenä syntynyt (yllätys!) blenheim-tyttökin painoi 315 grammaa. Hienosti kuitenkin Tosca synnytti nämä kolme isoa pentuaan. Vähän vaille kymmenen perjantai-aamuna oli sitten koko trio kasassa ja Tosca sai keskittyä ihan äidin hommiin.

On nuo äidinvaistot kyllä hienot, kun Tossu osasi heti olla pentujensa kanssa. Perjantai kuluikin sitten pentuja ihaillessa, vaikka väsymys oli melkoinen. Jännä katsoa pentulaatikkoa, kun on tottunut katsomaan kirjavia pentueita ja siellä onkin sitten kolme väriä sievästi rinnakkain :). Väritkin meni ihan nätisti, yksivärisillä on hieman valkoista, mutta sitä on niin vähän, että taitaa lähteä pois kun pennut tuosta vähän kasvavat.

Onnea Rudy-iskälle ensimmäisestä pentueesta! Trikki jäi puuttumaan katraasta, mutta muuta väriä tuli sitten senkin edestä. Pennut saa nimensä B-kirjaimella ja niistä tulee (tämän hetken mukaan eli pieni varaus):

• Blenjoy Breathe Fire, ruby
• B. Black Sabbath, bt
• B. Back to Mama, blen

Ja mitä olisi kirjoitus ilman wauvakuvia, ei mitään :)

Poika maitoparta nukkuu kun tytöt keskittyy kirimään painoa ylöspäin.

Lähikuvassa tuhti poikamme :)

Äiti ja poika

Ruby-tytöllä on pieni spotti, äidillään oli pentuna samanlainen

Blennari-tytön nassukuva <3. Blen-tytöllä on kauniisti rikkoinen väritys.

Ja tietysti asiaan kuuluu, että wauvalalla on omat portinvartijat. Meillä niitä on kaksi :)

Helmi varsinkin on päivystänyt portin takana ahkerasti. Taitaa tietää, mitä täällä on. Lida on ollut vähän hämillään ja selvästi sitä mieltä, että voisin viettää vähemmän aikaa wauvalassa. Aamulla se kipusi syliin ja oli kovin onnellinen kun tulin huoneesta pois. Onhan sekin vielä pikkuinen, tänään täytti 9 kuukautta, joten virallisesti ollaan nyt junnuja :)

Onnea hurjasti Annelle, Mikalle ja pienelle tyttövauvalle, joka syntyi myös eilen! Vitsailut siitä, miten Toscan kanssa olette tositouhuissa yhtä aikaa osuivat oikeaan :)

Tossukkaisella on nyt tiineysvuorokausia takana 52. Loppukiri siis alkaa ja ensi viikolla odotamme tossurudeja syntyväksi. Lauantaina Tosca päätti, että enää ei jaksa masun kanssa kävellä kauas kotoa vaan hetken päästä valitsi risteyksessä suorimman tien kotiin. Kaukana ei käyty, ehkä käveltiin 200 m. Nyt matka on lyhentynyt entisestään, kun Tosca saa päättää vauhdin lisäksi pituudenkin. Takapihalla pötkötellään, sisällä pötkötellään ja välillä tullaan kainaloon rapsutettavaksi. Huokaillaan.

Mutta ollaan me tehty jotain kehittävääkin. Kun liikunta on vähentynyt, on tullut mukaan enemmän pään aktivointia eli ollaan Toscan kanssa harjoiteltu naksuttelemalla kosketuskeppi ja hieman kosketusalustaa. Ja samaa on tehty muidenkin kanssa, kun vie kerrallaan vähän aikaa, on helppo tapa aktivoida koiraa ja siihen on pystynyt vaikka podin viime viikon flunssaa kotona. Ja sitä pystyy mainiosti tekemään myös tulevan äitikoiran kanssa :)

Naksutinkoulutus on koirista hauskaa, ne saavat itse keksiä mitä pitää tehdä ja niistä tulee aktiivisia treenikavereita, jotka itse ehdottelevat juttuja: "Haluatko tätä? Vai tätä? Vai tätä?" Jos jotakuta kiinnostaa, niin ihan huippu kirja on "Naksutinkoulutusta koirallesi" (Morten Egtvedt ja Cecilia Koste). Suosittelen kovasti!

Onnihan on ylinopsa oivaltamaan, kun jotain aletaan harkata, mutta sen kanssa olenkin tehnyt erilaisia juttuja kaikkein eniten. Helmi on ollut vähän hidas, mutta kosketuskeppi alkaa silläkin olla hallussa. Ja Helmiinhän sopii ajatus "kaikkien ei tarvitse olla älykkäitä, riittää että on kaunis" :). Lidan kanssa on tarkoitus ottaa kosketusalusta kontakteille ja se pysyy jo hetken siinä paikallaan. Nyt on tarkoitus lisätä aikaa ja sen jälkeen siirrän alustan pieneen kontaktiin, joka on mulla kotona. Saas nähdä mitä plikka tykkää!

Eilen tunsin ensimmäisen kerran, kun koiravauvat potkivat kättä vasten. Se on aika liikkistä. Potkuja on tuntunut molemmin puolin massua, joten oletettavasti pentuja on ainakin kaksi. Tässä kuva meidän tulevasta äitikoirasta, ihanasta ruby-neidosta Tossusesta <3

Tahdotko nähdä nätin napani..?

Onneksi ruoka maistuu tulevalle äidille oikein hyvin, joten äiti ja lapsoset saavat energiaa. Lapset kasvamiseen ja äippä, että pysyisi kondiksessa. Tosin Tassulan puodista on haettu vähän hörtöjä nappuloiden sekaan mikä lisäsi ruokahalua selvästi. Masua on siis kasvatettu oikein antaumuksella, vaikka se on minusta selvästi pienempi kuin Helmillä aikoinaan, joten odottelen pienempää pentuetta.