Blenjoy - iloiset cavalierit

Tänään vietetään ihanan kainaloisen Helmin viisivuotispäivää. Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluukaan. Helmi viettää päivää työssä assistenttina, koska syyskuun lapsia on tulossa lähiaikoina lisää. Ensi viikolla odotetaan syntyväksi Helmin kolmatta pentuetta. Masun koosta päätellen tulossa on ihan useampi piiperö :).

Onnea myös ihan ensimmäisile Blenjoy-vauvoille, jotka syntyivät tasan kolme vuotta sitten: onnea Ella, Pablo, Vimma, Justus ja Elvis! Alla kuva tästä joukosta, kun olivat viimeistä aamua yhdessä ennen omiin koteihin lähtöä. Ella on ehtinyt jo itsekin äidiksi, Vimpula harrastaa agilityä ja pikkuisen vielä jaksaa treenata kontakteja, niin kisaradat, täältä tullaan! Elvis ja Pablo ovat pyörähdelleet vähän näyttelykehissä ja Justus viettää leppoisaa elämää lenkkeillen.

Huomista ennakoiden onnitteluja B-pentueelle eli Toscan esikoisjoukolle: Sennalle, Jörölle ja Ellille! Jörö ja Elli ovat saaneet kunnian olla aivan ensimmäisiä yksivärisiä kasvatteja :). Reippaita kavereita on tästäkin kolmikosta kasvanut! Jörö liikuttaa kotiväkeään ihan urakalla, Elli on harjoitellut vähän pentukurssilla koirien käytöstapoja haaveissa agility ja Senna rämäpää puolestaan on agilityä jo vähän harjoitellut. Jatkamme treeniä - jos tästä wauhtitytöstä joskus olisi ihan kisakaveriksi asti :)

Mukavaa syksyn jatkoa kasvattien perheille ja monia, monia onnellisia vuosia lisää teille kaikille!

Kesäloma vetelee viimeisiä päiviä, mutta kesä onneksi jatkuu vielä. Lämmin on tuonut omat haasteet ulkoilulle, kun turkin kanssa ei viitsi kovin kuumalla lenkkeillä, mutta hyvin ollaan löydetty aikaa sekä metsä- että hihnalenkeille, piha on ollut päivisin koirien valtakuntaa ja uimaankin on pulahdettu. 

Ihania narttuja rannalla... Etsi kuvasta vesipeto ;)

Senna, pieni saukkotyttö, nauttii vedestä :)

 

Lida ajatteli paistatella päivää kivillä ja kahlata naisellisesti ihan vain pikkuisen, mutta erehtyi. Ui oikein mainiosti, kun "avitin" sitä vähän syvemmälle eikä traumojakaan jäänyt, kun suostui "avitettavaksi" useamman kerran. Onhan se kuumalla kiva vähän vilvoitella. Niin kuin näkyy, Sennaa ei tarvitse avittaa :)

Syksyä kohti kun mennään (sitten joskus...) alkaa taas harkkailut myös ohjatusti. Tosca pääsee kokeilemaan rallytokoa jo ensi maanantaista lähtien. Tosca tykkää kovasti yhdessä tekemisestä agilityssäkin, mutta juoksee esteiden välit kauniisti ravaten, joten rallytoko saattaa sopia sille paremmin.  Emäntä kun ei oikein ymmärrä agissa ravaamisen päälle.

Näyttelyissä käytiin ja meni mukavasti, iloisena yllätyksenä erityisesti Helmin valioituminen Ruotsista. Helmi oli toista kertaa kehässä tänä vuonna, kun nuoremmat ovat saaneet edustaa meidän porukkaa eikä odotuksia ollut. Helmi näytti, että ei tarvi puhutella mammana, missikisat sujuu vielä :)

Helmi kuvassa 4 vuotta 10 kuukautta. Niin se aika kuluu, mutta edelleen Helmi saa pitää lauman leikkisimmän cavalierin titteliä, vauhti ei ole hyytynyt. Neiti on vilkas kuin mikä!

Selvästi on kesä. Sen tunnistaa siitä, että auto on suunnattu reissuille harva se viikonloppu johonkin suuntaan Suomea - ja välillä rajojen ulkopuolelle. Muutenkin tuntuu siltä, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin talvella. Mukavaa tekemistä riittää. Käytiin viime viikonloppuna Pellossa, jossa tietysti metsälenkit kuuluu asiaan. Koska Sennuli oli osoittanut uimarilahjoja, piti se lenkin päätteeksi viedä tietysti uimaan. Jostain syystä kännykkä oli aina taskussa kun neiti ui, mutta tässä todistusaineistoa kahlaamisesta. Senna katselee, kun äiti huutelee sitä mukaansa uimaan. Minä en tietenkään uinut, vaan katselin rannalta :)

Sunnuntaita vietettiin sitten isolla joukolla Rovaniemellä näyttelyssä. Vettä satoi koko päivän, välillä enemmän ja välillä vähemmän, joskus hetkeksi jopa loppuen. Vesisade ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut, telttaan mahtui sekä ihmisiä että koiria. Pieni telttakin vetää kummasti ihmisiä sisäänsä tarpeen vaatiessa. Ja mukavaa oli jutellessa, vaikka päivä venyikin pitkäksi. Lida kehänlaidalla kommentoi minulla jotain, mitähän asiaa on sillä ollut :)

Lopputulemana Lidalle serti ja vara-cacib, joka vahvistuu cacibiksi. Lida on kyllä aika ihq neiti, mutta niin on pikkusisko Sennakin, jolle näyttelystä toinen pn-sijoitus ja varaserti.

Tässä ipana onnellisen handlerinsa kanssa.

Senna on tosi kiva näyttelykehässä, kun se todellakin esiintyy koko ajan häntä heiluen. Lihapullalla voi tietysti olla myös osuutta asiaan :). Mutta hauska tietysti, että neiti tykkää yhdessä touhuamisesta, oli se sitten näyttelyitä tai jotain ihan muuta, kuten vaikka agilityä. Nyt kun kesällä on taas harkkailumahdollisuus lähellä, niin ollaan käyty koko jengin kanssa välillä harjoittelemassa. Senna tykkää tietysti kovasti, niin kuin ilmeestäkin voi päätellä :)

Mutkaputkeen neiti suhahtaa jo vauhdilla. Kentän laidalla Senna ei malttaisi millään odottaa, kun muiden kanssa tehdään. Kärsivällisyyden harjoittelulta ei silti voi välttyä, kun karvakuonoja on matkassa useampi. Lidan mielestä treenit on myös tosi kivoja.

Lidalla tuli juuri oman kurssinsa aikaan juoksu, joten jouduimme jättämään useamman kerran väliin. Onneksi tulee korvauskertoja, jonne lähdetään sitten ottamaan menetettyjä harkkoja takaisin. Olin silti tosi yllättynyt, kun menimme viimeiselle treenikerralle ja Lida teki yllättävän vaikeita harjoituksia hienosti. Pentuagilitystä on selvästi jäänyt muistijälki, joka helpottaa nyt eteenpäin menoa.

Helmin kanssa on operaatio pujottelu edelleen kesken vaikka se on edistynyt viime aikoina kovasti. Onni on ollut viime aikoina oma itsensä, joten kevyttä harjoitusta olen nyt muutaman kerran ottanut ja ehkä herra pääsee vielä kisaamaankin. Täytyy katsoa miltä se alkaa vaikuttaa jos välillä vähän treenaa. Tässä Onni ja Tosca odotusvuorossa :)

Kyllä kesä on kivaa! Nyt on meillä lomakin, joten ehditään varmaan tehdä kaikkea karvaistenkin mielestä kivaa. Ja sitten otetaan rennosti.

Ollaan touhuttu kaikenlaista sekä koirien kanssa että ilman niitä. Fb on osoittautunut niin helpoksi paikaksi ladata valokuvia, että blogin kirjoittelukin on jäänyt vähemmälle. Kesäkausi on korkattu, kun nautittiin ihanista aurinkoisista päivistä. Ulkomaan matkailua on harrastettu lähinaapureissa Virossa ja Ruotsissa. Molemmissa nautittiin lämmöstä :). Viron reissulla oli niin hauska lomafiilis, että lomaa olisi jatkanut mielellään pitemmästi kuin pari päivää.

Tosca kävi magneettikuvissa Viron reissun yhteydessä ja kuvattiin A:ksi, millejä 1,3 ja normaali kuulo. Edellisellä kerralla joutui jäämään pois, koska sillä oli juoksu. Näitä juoksijoita nyt kyllä on riittänyt, kun kaikki ovat juosseet vuoronperään. Senna lopettelee nyt ensimmäistä juoksuaan ja Lida taas aloitti. Lidan edellisestä juoksusta on neljä kuukautta, joten aika tiuhaan tahtiin neiti juoksentelee. Harmi vain, kun ollaan juuri agissa kurssilla ja nyt tulee kolmen viikon paussi. Täytyy sitten käydä kaikki korvausvuorot sen kanssa.

Näyttelykuviot on olleet ihan hauskoja. Elmo valioitui Piteåssa sekä Ruotsin että Pohjoismaiden muotovalioksi. Hienoa Elmeri! Samaisessa näyttelyssä myös Lidalle tuli serti, mikä oli ylläri, koska sen turkki ei tosiaankaan ole parhaimmillaan. Viron reissulle en sitten Elmoa ottanutkaan matkaan, kun mukaan lähti juoksutyttö Milli, joka pärjäsikin sitten tosi mainiosti: Viron erkkarissa paras blenheim-narttu, serti ja vsp sekä vielä loppuskaboissa BIS-4. Seuraavan päivän ryhmiksessä pn4, joten tasaisen hienosti Milli-neiti pärjäsi. Tosca eka päivänä pn2 rubeissa ja toisena päivänä val eri4. Tossukin on tosi sievässä kunnossa ja pyörähtää kehään seuraavan kerran sitten Ruotsin puolella.

Senna on jo iso tyttö ja täyttää ensi viikolla jo junioriksi vaadittavat yhdeksän kuukautta. Hurjaa miten nopeasti aika kuluu. Toisaalta kiva, kun pentu kasvaa ja alkaa ymmärtää vähän maailman päälle. Samalla on kuitenkin hieman haikea olo. Senna kävi muuten tällä viikolla uimassa! Olin lenkillä koirien kanssa ja menimme 4-5 metrin levyisen puron yli - koirat tietysti irti. Tullessa Sensku hyppeli puron laitaa pitkin ja jäi meistä jälkeen - huomasi sitten jääneensä toiselle puolelle puroa, haukahti pari kertaa ja totesi ettei tässä nyt auta kuin uida yli. Se ui tosi hienosti, ei mitään räpiköintiä, vaan oikein ihan kunnollista sulavaa uintia. Nousi sitten vedestä tyytyväisenä, että heippa, kävin sitten uimassa :). Ensimmäinen koiristani, joka vapaaehtoisesti ui itse. Onkohan iskän perintöä, kun Tossu-äiti ei ainakaan ui.

Loppuun kuva, kun ilman niitä on ihan tylsää. Senna-murunen uimarityttö :)

 

Kevät on saapunut vihdoin tännekin. Se tarkoittaa rapaisia koiria, rapaisia koiria, rapaisia koira - cavaliereiden sekaan ilmestyy myös melkoinen määrä villakoiria. Ja imuria saa koirien lisäksi talutella päivittäin ympäri kotia. Takapihan lumikasa on kuitenkin vielä voimissaan, vaikka se on kutistunut jo paljon. Valoisat illat ovat mukavia. Useampana iltana on matalalta lentänyt yli joutsenia, ne suunnistavat kaikki päättäväisesti samaan suuntaan. Kompassi siis selvästi toimii.

Helmin kanssa loppui eilen agilityn jatkokurssi 3 ja Helmi sai ihka oman todistuksen suorituksestaan :). Helmi on aika ihq tyttö, tosi reipas ja iloinen touhottaja ja on edistynyt kurssin aikana mukavasti. Jatkoa seuraa jo ensi viikolla, kun jatkamme sen kanssa valmennuksessa. Olen harrastanut Helmin kanssa agia jo useamman vuoden ajan mutta aika kevyellä otteella, kun Onni on ollut pääharkkakaveri ja Helmille agi on ollut lähinnä mielen virkistys. Nyt on vihdoin tarkoitus opettaa se pujottelemaan kunnolla, muuten se alkaisi olla jo valmis kisaamaan.

Hieman kyllä huvitti, kun Mari tuli yksi kerta ryhmäämme neljän kuukauden ikäisen bortsupentunsa kanssa ja teki rimat alhaalla aivan samat harjoitukset kuin mekin...! Ammattilaisella on ihan erilainen tatsi asiaan kuin tällaisella harrastajalla, jolla ei suurempia intohimoja tai kunnianhimoisia tavoitteita ole - pääasia on aina ollut lähinnä suoda koiralle jotain virkistävää toimintaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin siirtänyt Helmin agikaveri ykköseksi, koska Onni on kevään ollut sairaslomalla.

Onni ehti harrastella hetken Kirsin kanssa ja oli agilainassa Tiinallakin, kävi pari kisaakin alkuvuonna. Ihmettelin kuitenkin sen hidasta suoritusta radalla, lisäksi se alkoi viihtyä lähinnä nukkumassa portaiden alla ja hermostui, jos Senna tuli lähelle hyppelemään. Syyksi paljastui kipu etuosassa niskan alueella. Tähän saatiin tulehduskipulääkekuuri, jonka jälkeen se selvästi jo reipastui, mutta ei edelleenkään ollut ihan oma itsensä. Portaikon alaosa veti edelleen puoleensa, sohvalle hypätessä piti ottaa vauhtia, lenkillä se ei halunnut käydä.

Muutama vuosi sitten Onni poti selkää, joka saatiin kuntoon levolla ja säännöllisellä hieronnalla. Tervehtyminen vei silloinkin aikaa melko paljon. Koska kukkahattutäti haluaa kokeilla kaikenlaista, niin kiikutin Onnin Suville, joka on koirahieroja ja homeopaatti. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin koko kroppa läpi ja koira oli aivan jännittynyt ja välillä piti ihan valittaa. Tämän jälkeen otettiin vähän taukoa, minkä aikana tapahtui selkeä muutos: levon jälkeen lähti lenkille mukaan reipas koira. Toisella käsittelykerralla pystyttiin jo mobilisoimaan jäseniä, turvotukset kudoksista olivat hävinneet, valittaa ei tarvinnut ollenkaan. Ja jälleen on reipastuttu. Nyt aamuisin on Onni lähdössä reippaana pissalle kun sitä aiemmin sai aamulla houkutella mukaan. Se on leikkisä ja iloinen, reipas oma itsensä. Ehkä me vielä harkkailemme yhdessä, kun Onni sitä niin rakastaa, mutta alkuun ainakin hyvin varovasti, rimat maassa ja tarkkaillaan miltä se tuntuu.

Nuorisojengi pitää sitten aktiviteettia ihan muuten vaan yllä. Tehokaksikko Senna ja Lida huolehtivat sen, että aika ei käy pitkäksi. Myös remppataitoja saa pitää yllä. Muutamassa minuutissa tehtiin eteisen seinään hieno taiteellinen kuviointi, joten ei kun taas kittaamaan, hiomaan ja maalaamaan :). Nyt seinä on taas kuin uusi. Ulkona ne painavat keskenään pitkiä aikoja. Eilen juoksivat keskenään kolme tuntia, minkä jälkeen lähdettiin sitten lenkille. Energian määrä on valtava.

Tällaista menoa meillä on päivittäin :)

Senna on nyt sitten pentuagilityssä ja kaksi kertaa on jo takana. Lelu vs. nakki -palkkauksessa on spanieli jälleen todennut nakin paljon paremmaksi. Täytyy yrittää kuitenkin lelupalkkaakin saada sille motivoivaksi, mikä tietää siis leikkiharkkoja muuallakin kuin kotona. (Kyllä se kotona leikkii...)  Sitten kun Senna on käynyt omat kurssinsa, on Lida lähdössä alkeiskurssille. Touhua siis riittää, kun lisäksi pitää tietysti lenkkeillä ja välillä käydään sitten reissuillakin.

Tosca nauttii keväästä.

Onhan Tossukin harkkaillut. Se oli Tiinan agiharkkakaverina, mutta aloitti sitten juoksun ja jäi tauolle. Nyt on juoksu juostu ja tarkoitus on tehdä välillä treenitreffejä, jossa sitten koulutetaan tätä spanielijengiä ihan urakalla. Yksi kun väsyy, niin aina löytyy toinen tilalle ;). Tossu oli pentujen jäljiltä mammamitoissa ja aloitti sitten itsenäisesti laihdutuskuurin näin kesän kynnyksellä. Ajatteli vissiin, että missikisa lähestyy. Yleenä käy syömässä mahapallot kiposta pois, minkä jälkeen se peruuttaa viiden metrin päähän kippoaan vahtimaan... Naristen saa sitten hitaasti syötyä osan nappuloista kun kaikki ahnaammat ovat keräytyneet kipon lähelle sitä tuijottamaan.

Sohvajengi havahtuu ruualle :)

Kurvattiin pääsiäiseksi Pelloon kuran ja loskan keskeltä. Täällä meitä on hemmoteltu hyvillä ilmoilla, metsälenkille pääsee vierestä ja laihtumaankaan ei päästy :). Eväät on perinteisesti ollut hyvät ja niitä on ollut riittävästi... Todistusaineistona yhteistyössä tehty pääsiäiskakku, joka maistui tosi hyvältä.

Koirien kanssa ollaan käyty pariinkin kertaan metsässä päivittäin ja ne ovat nauttineet irti juoksemisesta ihan sydämensä kyllyydestä. Vapaana juoksemista soisin kaikille koirille, hihnassa ei pääse purkamaan energiaa samalla tavalla kuin vapaana viipottaen. Moottorikelkkailijoita oli aika paljon, joten koirat sai tällä kertaa juosta hihnat perässään niin ne sai nopeasti kiinni, kun tarvittiin. Ja yleensä ne sai useamman kerran napata kiinni lenkin aikana.

Kamera jäi kotiin, joten muutamia näppäilyjä nappasin kännykällä. Kuvien laatu tosin ei ole siitä syystä paras mahdollinen. Metsälenkillä bongattiin hauska paritalo - asukkaita ei näkynyt olevan tosin paikalla :)

Moottorikelkat olivat ajaneet hyvät jäljet, joita pitkin pystyi kävelemään, vaikka vieressä hanki jo upotti. Sennulin piti käydä kokeilemassa pääseekö umpihangessa eteenpäin. Uimiseksi se kyllä meni pikkukoiralla, vaikka painoa ei hurjasti olekaan. Mulla ei ole puntaria, joten en yhtään tiedä minkä verran neiti painaa, mutta keveämmältä tuntuu selvästi kuin muut.

Reippaat ulkoilut takasi sen, että sisällä oli yllättävän rauhallista ja väsynyttä jengiä. Välillä pistettiin kyllä leikiksi, totta kai, ja Tossun juoksuaika on pitänyt punanutuilla omaa säpinää yllä... Tossu kun on niin kovin oma-aloitteinen, että on vikitellyt Onnia koko pääsiäisen. Onni ei ole pistänyt asiaa ollenkaan pahakseen, mutta koska itse ei jaksa koko ajan katsella toisten villiä menoa, niin välillä on pitänyt napata toinen lemmenparista jäähyllä :P

Tässä Onni vetää henkeä, että jaksaa taas "tossutella"!

Sennastakin on tullut jo iso tyttö - tosin naperohan se on sydämeltään niin kuin myös paras leikkikaveri Lida. Kooltaan se on kyllä äitinsä korkuinen, mutta elää vaihetta Hessu Hopo eli on vähän honkkeli, kun on humahtanut kokoa ja paino ei ihan pysy perässä. Tässä näkyy, että kimpassa on kaikkein paras myös alkaa päiväunille.

Helmi pisti päivällä nukkumaan matkalaukkujen viereen. Olikohan se vihje, että kotiinkin on hyvä lähteä :)

 

Tänä vuonna on ainakin kunnon talvi. Tänään oli pihalle päivän aikana ilmestynyt melkoinen lumivuori.

Se ylsi aivan katonrajaan, joten minun piti madaltaa sitä, jotta koirat eivät kiipeä katolle. Lumityöt oli ihan mahdottoman mukavia koirien mielestä. Helmi ja Lida varsinkin juoksivat lumien perässä. Ylös yritettiin myös kovasti kiivetä.

Heitä jo!

Joukossa kurvailee myös vieraileva tähti Elmo.

Helmi vauhdissa :)

Kukkulan kuningatar, Lida-muru

Epävirallinen posekuva 15 kk:n ikäisestä Lidasta, palkkana lumipallo.

Talvi, jääkausi tai jotain sellaista. Loskasta ei tietoakaan, kivaa, mutta pakkasta kyllä jo ehkä hieman liikaa. Tänään aamulla taas -27 ja viime viikolla on laskenut alle -30 asteenkin. Laskiaissunnuntaina oli sentään hieman lauhempaa ja käytiin porukalla metsässä ulkoilemassa. Viikollakin on töistä suoraan menty metsään ja ehditty ulkoilla ennen kuin pakkanen on taas kiristynyt.

Onni on käynyt vähän agiliitämässä lainakoirana, ensin paikkasi Vimmaa Kirsin kaverina ja sitten kävi harjoittelemassa vähän Tiinan kanssa. Kahden harkkakerran jälkeen kävivät kisaamassa kaksi kisaa, tuloksina kolmannet sijat yliajalla ja viidellä virhepisteellä. Ihan hyvät, vähän hitaat radat. Onni ei sooloillut vaan meni niin kuin ohjattiin. Ensi viikolla alkaa sitten meidän omat treenit pitkästä aikaa.

Tässä muutamia ulkoilukuvia meidän vakimetsästä. Mukava kun valoa on jo ihan eri tavalla kuin pari kuukautta sitten. Helmi, ihana itsevaltias :)

Erehdy tekemään lumienkeli, niin saat päällesi cavalierin. Tässä vain Senna, mutta hetken päästä niitä oli useampi Kirsiä suukottelemassa.

Ulkona Onni-herrakin riehaantuu!

Vastapainoksi poseerataan tyylikkäästi sinistä taivasta vasten :)

Nuorimmat, riekkukaverit Senna ja Lida

Neljä vuotta sitten syntyi ihana Helmi-muru ja tasan kaksi vuotta sitten näki päivänvalon ensimmäinen Blenjoy-pentue, Helmin pennut, jotka saivat äitinsä kanssa saman syntymäpäivän. Onnea Ella, Elvis, Pablo, Justus ja Vimma! Ja onnea kaikkien äiti, höppänä blondi, sydämeltään riehakas ja edelleen hyvin leikkisä Helmi :)

 

Tossukkaisella on nyt tiineysvuorokausia takana 52. Loppukiri siis alkaa ja ensi viikolla odotamme tossurudeja syntyväksi. Lauantaina Tosca päätti, että enää ei jaksa masun kanssa kävellä kauas kotoa vaan hetken päästä valitsi risteyksessä suorimman tien kotiin. Kaukana ei käyty, ehkä käveltiin 200 m. Nyt matka on lyhentynyt entisestään, kun Tosca saa päättää vauhdin lisäksi pituudenkin. Takapihalla pötkötellään, sisällä pötkötellään ja välillä tullaan kainaloon rapsutettavaksi. Huokaillaan.

Mutta ollaan me tehty jotain kehittävääkin. Kun liikunta on vähentynyt, on tullut mukaan enemmän pään aktivointia eli ollaan Toscan kanssa harjoiteltu naksuttelemalla kosketuskeppi ja hieman kosketusalustaa. Ja samaa on tehty muidenkin kanssa, kun vie kerrallaan vähän aikaa, on helppo tapa aktivoida koiraa ja siihen on pystynyt vaikka podin viime viikon flunssaa kotona. Ja sitä pystyy mainiosti tekemään myös tulevan äitikoiran kanssa :)

Naksutinkoulutus on koirista hauskaa, ne saavat itse keksiä mitä pitää tehdä ja niistä tulee aktiivisia treenikavereita, jotka itse ehdottelevat juttuja: "Haluatko tätä? Vai tätä? Vai tätä?" Jos jotakuta kiinnostaa, niin ihan huippu kirja on "Naksutinkoulutusta koirallesi" (Morten Egtvedt ja Cecilia Koste). Suosittelen kovasti!

Onnihan on ylinopsa oivaltamaan, kun jotain aletaan harkata, mutta sen kanssa olenkin tehnyt erilaisia juttuja kaikkein eniten. Helmi on ollut vähän hidas, mutta kosketuskeppi alkaa silläkin olla hallussa. Ja Helmiinhän sopii ajatus "kaikkien ei tarvitse olla älykkäitä, riittää että on kaunis" :). Lidan kanssa on tarkoitus ottaa kosketusalusta kontakteille ja se pysyy jo hetken siinä paikallaan. Nyt on tarkoitus lisätä aikaa ja sen jälkeen siirrän alustan pieneen kontaktiin, joka on mulla kotona. Saas nähdä mitä plikka tykkää!

Eilen tunsin ensimmäisen kerran, kun koiravauvat potkivat kättä vasten. Se on aika liikkistä. Potkuja on tuntunut molemmin puolin massua, joten oletettavasti pentuja on ainakin kaksi. Tässä kuva meidän tulevasta äitikoirasta, ihanasta ruby-neidosta Tossusesta <3

Tahdotko nähdä nätin napani..?

Onneksi ruoka maistuu tulevalle äidille oikein hyvin, joten äiti ja lapsoset saavat energiaa. Lapset kasvamiseen ja äippä, että pysyisi kondiksessa. Tosin Tassulan puodista on haettu vähän hörtöjä nappuloiden sekaan mikä lisäsi ruokahalua selvästi. Masua on siis kasvatettu oikein antaumuksella, vaikka se on minusta selvästi pienempi kuin Helmillä aikoinaan, joten odottelen pienempää pentuetta.

Vietetään viikonloppua Pellossa ja lähdettiin Kirsin kanssa kuvailemaan koiria kalenterikisaa varten. Tossukka on kasvattanut mahaa ja Onnilla on takatukka ja muutenkin lyhyt karvalook, joten valokuvamalleiksi valikoituivat Lida, Vimma ja Helmi.

Juuri kun päästiin metsään, niin alkoi jyrähdellä. Ukkonen ja vesisade nopeutti kuvaamista aika paljon, mutta jotain saatiin kuitenkin napsittua. Tässä muutamia kuvia, jotka siis eivät lähde kisaan mukaan :)

Pikkuinen Lida, ikää jo kahdeksan kuukautta. (c Kirsi)

Lida on kasvanut kovasti kesän aikana. Huomaan, että juhannuksen aikaan se oli paljon pentumaisemman näköinen. Nyt on siloinen turkki jäänyt jo taakse ja rintakarvoja ja pikkuhapsujakin on. Muutenkin se näyttää jo selvästi isommalta tytöltä. Ja äitiään isompi se hieman onkin. Tosin nyt näyttäisi siltä, että se on ollut jo pitemmän aikaa samankokoinen, joten ehkä kasvupyrähdys on takana.

Vimma (c Kirsi)

Vimma kuvattuna kerrankin paikallaan. Se juoksenteli sinne tänne, joten kuvissa näkyi pieni koira vilahtamassa milloin minnekin suuntaan.

Aina ihana Helmi <3 (c Kirsi)

Helmistä on helppo saada hyviä kuvia. Tällä kertaa Helmi päätti mennä läträämään veteen, mutta valokuvaaja ei päässyt perässä järveen. Tässä kuitenkin Helmi kahlailemassa. (c Sari)

Kaikki kivat kuvat Kirsin ottamia, joten pitäisikö tästä päätellä, kenellä on taito hallussa :)

Spanielijengi pääsi tänään käyttämään nenäänsä ihan urakalla kun mentiin siskon kanssa metsään ja vedettiin kaikille verijäljet. Vimma ja Onni ovat viime syksynä tehneet erimittaisia makkarajälkiä ja Lidakin on jäljestänyt kun lomailin muualla, mutta Helmille ja Toscalle nenän käyttö jäljellä oli ihan uutta. Tästä syystä kuvittelin niiden tarvitsevan lyhyet helpot jäljet, mutta spanielineidot osoittivat luuloni täysin vääriksi ja etenivät jäljet vauhdikkaasti ja varmasti. Mikä ylläri! Epäröintejä ei ollut ja kaatona toimineet ihrapalaset päätyivät innostuneesti suuhun.

Soffalla kainaloisena viihtyvä cavalier nauttii jäljestyksestä siinä missä metsäilyyn jalostetut lajitoverinsa. Jäljestys on hauskaa aktivointia, jossa koira saa todellakin olla koira ja toteuttaa luontaisia vaistojaan. Onni-herra vikisi autossa kun muut pääsivät jäljelle ja melkein jo pyysin Kirsiä tekemään sille toisen, kun se oli niin innoissaan. Tosca lähti viimeisenä jäljelle ja oli niin innostuneen oloinen, että pyysin Kirsiä tekemään alkuperäistä vähän pitemmän jäljen, mikä sopi Tossulle oikein mainiosti.

Tossu valmiina töihin :)

Aluksi haistellaan hyvin tarkkaan.

Ja sitten mennään vauhdilla eteenpäin!

Jäljestyksestä löytyy lisää tarinaa ja kuvia Vimpulan blogista: http://rommi.vuodatus.net/blog/2077911/jaljestysta/

Perheen pienin alkaa olla jo iso tyttö. Sen huomaa varsinkin kun saa vierelle Elmon-tytär Ompun, jolla on ikää 2,5 kuukautta. Jotain on selvästi tapahtunut kevään aikana, kun Lida on humahtanut Helmin kokoiseksi. Tokihan se on silti pentu, höppänä ja ihan omanlaisensa eikä kotia osaisi enää ajatella ilman Lidaa. Sille oli selvästi oma paikka olemassa muiden joukossa.

Maanantaina on viimeinen kerta pentuagia. Pikkukoululainen on ollut tosi reipas treenaaja. Pentuagissa on ollut huisan hauskaa, kun lastentarhanjengillä on välillä ihan omat kuviot, jotka poikkeavat suunnitellusta. Silloin täytyy vain todeta, että nyt ei lapsukaisia huvita ja jatkaa toisella kertaa. Välillä mielenliikauksia ilmenee hillittöminä juoksukohtauksina, välillä pysähdytään miettimään, että pitäisikö tässä oikeasti jotain tehdä ja mitähän se olisi :). Hauska seurata! Minusta nuo kuuluu asiaan, pentujen pitää saada olla pentuja eikä liikaa saa vaatia. Leikitään ja leikin varjolla opetellaan asioita.

Pitkästä aikaa posekuva pikkuneidistä, ikää siis 6,5 kuukautta

Helmi-äippä on saanut turkkia takaisin, häntää vielä vähän kasvatellaan

Perheen punaiset

Tänään meillä on ollut päivähoitopoika, joten punaturkkeja oli vaihteeksi enemmän koolla. Päivähoitolainen on sopeutunut hienosti muiden sekaan ja omat koirat taas innostuivat kovasti vierailijasta. Ensin pitää toivottaa päivähoitolainen tervetulleeksi:

Sekä äiti ja tytär ottivat Harriksen innostuneesti vastaan. Ehkä päivähoitopoika kokee lievää lähentelyn tunnetta :D

Lida varsinkin ihastui kovasti ja juoksi alussa koko ajan Harriksen perässä ja yritti kovasti leikittää. Helmikin innostui vierailijasta :)

Mutta kipusi sitten (vakipaikalleen) pöydän päälle. Se on siellä aina kun silmä välttää, korkealta näkee kauemmas...

Lida sen sijaan jaksoi riekkua äitinsäkin edestä.

Samaten Tosca, jonka mielestä hippasilla oloa ja kilpaa juoksemista ei voita mikään!

Aluksi koirat viihtyivät pihalla parisen tuntia touhuten ja leikkien. Sitten maltettiin rauhoittua katsomaan leffaa soffalle. Harris näyttää viihtyvän myös lähituntumassa, kuten oma punaturkkinen poika Onnikin.

Pihalla viihdyttiin sitten pitkin päivää, kun onneksi luvattuja vesisateita ei tullut. Kameraan osuu monesti nuo karvaiset kaverit, mutta koska pienet omenapuut ovat tehneet kauniita kukkia, niin tässä muutama kuva todisteeksi :)

Käytiin tyttöjen Lida & Vimma kanssa harjoittelemassa näyttelykuvioita mätsärissä. Oli ihan hyvä harkka, kun huomasin, että vakavaksi vetää pikkuneidin, joka omissa näyttelytreeneissä on koko ajan heiluttanut häntää. Häntä ei heilunut tänään, kun se olisi voinut vaikka kulua :). Mutta pöydällä seisottiin hienosti, samoin maassa ja ikää on kuitenkin napsahtanut vasta kuusi kuukautta.

Vimpula kunnostautui sijoittumalla pienten sinisten ykköseksi ja  samoin BIS-kehässä, kun pikkusisko oli pienten sinisten kakkonen. Sijoituksista viis, me oltiin harjoittelemassa ja sillä hyvä. Vimmaa en olekaan käyttänyt kehässä kuin vuosi sitten, joten meidän tarvitsee vähän muistella, mikä juttu se oikein onkaan. Vimman harrastukset painottuu agilityn puolelle, mutta kesällä olisi pari näyttelyä tarjolla, joten vähän voi sitäkin hommaa muistella. Peppu kyllä selvästi painaa, kun ensimmäiseksi se tarjoaa istumista :)

Rapainen koira - välillä satoi vettä ja rakeita.

Vimma saikin tosi hyvän näyttelytreenin kun mentiin vieretysten, seisottiin nenätysten ja seisottiin, seisottiin ja kuljettiin mahdottoman monta ympyrää.

Illalla alkoi jo paistaa aurinko, vaikka kylmä on edelleen. Lida kuusi kuukautta.

Puolivuotiaan nassukuva :)

Näyttää siltä, että johonkin suuntaan aina mennään tai sitten tehdään jotain koiramaista lähimaisemissa. Viikon sisällä ollaan käyty kisaamassa Onnin kanssa, monta monta metsälenkkiä, ihailemassa pentuja ja sitten vielä näyttelyreissulla Ruotsin puolella Piteåssa. Lisäksi oli koiravieraita kun Elmo ja Pablo kävivät kylästelemässä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, välillä kyllä ongelma kun vapaa-aika on vähän liiankin vauhdikasta.

Ja siitä pääseekin vauhdikkaaseen ruby-herraan, joka on päättänyt jäädä ikuiseksi ykkösluokkalaiseksi. Viime sunnuntain radat olivat kuin Onnille tehtyjä, 0-tulokset olisivat suorastaan hinkuneet kirjautua kisakirjaan, mutta ei. Onnia kiinnosti roippeet lähdön takana olevalla pöydällä, joten sinne sitten piti rynnätä haistelemaan. Eka radalta vitonen pujottelusta kunhan ensin päästiin radalle ja konseptit meni minulta täysin sekaisin ja toiselta radalta hylsy, kun matka katkesi kesken kaiken nuuhkuttelutuokioon. No, alhaista verenpainetta hoidettiin jälleen urakalla - ja ensi viikonloppuna otetaan uusiksi :)

Tämä päivä onkin sitten mennyt Ruotsin puolella mahtavan aurinkoisessa säässä. Tuliaisina rohtuneet huulet ja mahdollisesti jotain jälkikäteen maksettavaa... Koirille sileät ykköset, mutta onneksi autoon mahtui myös yksi serti Suomeen tuotavana eli Vili  (Anncourt Yesterday) sai Ruotsin muotovalion tittelin matkaansa, joten ei ihan turha reissu. Ja tulomatkalla sitten pysähdyttiin merenrantaan ottamaan valokuvia. Tuli ihanan kesäinen, vähän lomafiiliskin :)

Tosca

Tuore valio

Posekuvan saaminen koirasta on aika vaikeaa. Varsinkin kun kohde liikkuu koko ajan johonkin suuntaan niin kuin Tosca. Sitten kun se seisoo, jokin muu juttu mättää. Tällä kertaa tuuli tuiversi punaturkin korvat silmille.

Lida-tylleröinen on jo yli viiden kuukauden ikäinen hauska neiti. Huomenna aloitamme pentuagilityn, niin saa pikkuneitikin vähän aktiviteettia. Minusta on mukavaa, että puuhastellaan yhdessä vaikka Lidasta ei kisakoiraa tulisikaan. Huomenna on siis Lidan ihka ensimmäinen "koulupäivä" ja voidaan siis ajatella, että vauva-ajat on jo taakse jäänyttä :)

Ulkona on aivan mainiot aurinkoiset hankikelit, joten olen kuskannut koiria metsään aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Hankikelit aiheuttaa kyllä sen, että metsässä koirat viipottaa vauhdilla joka suuntaan ja välillä pitää laskea, että onhan joukko kasassa. Omat ja vieraat mukaan lukien on cava-lauma ollut seitsemässä koirassa, joten tarkkana saa olla. Koirat nauttivat suunnattomasti mahdollisuudesta juosta irti, niin myös pikkuinen Lida, jolla taitaa olla pennuksi yllättävänkin hyvä kunto. Se ei kaipaa kantoapua vaan todellakin juoksee siinä missä muutkin. Kotonakaan ei väsy yllätä reissujen jälkeen, mutta selvästi mieli on tyytyväinen ulkoilusta.

Tänään pidin sitten pikkuneidin jo kiinni, jotta se ei juokse itseään ihan tainnoksiin. Vauvahan se on vielä, joten sai mennä vähän rauhallisempaa tahtia kuin muut ja vähemmän matkaa. Koirat menee normisti moninkertaisen matkan minuun verrattuna.

Helmin ja Onnin kanssa ollaan treenailtu agilityä. Helmi on tarkka tyttö ja hyvin säntillinen esteillä. Vauhtia pitäisi saada lisää, joten yritetään sitä saada erilaisilla revittelyillä ja tsemppaamisella. Pujottelu on vähän kehittynyt eteenpäin ja eilen sain hyvin vinkin kontaktin opettamiseen temppuna. Ongelma on pussi, joka on Helmin mielestä hui kauhistus. Sen treenaamiseen tarvitsisin vain kaverin joten viime aikoina en hirveästi ole pystynyt pussia ottaa. Viikon päästä on agilityn tehoviikonloppu, Helmi ja Onni pääsee kumpikin treenaaman ekstrat normaaliin verrattuna. Kivaa :)

Hännätön Helmi hyppää

Toscan hypyissä on tosi reilusti ilmaa

Ja onpa hauska seurata äitiä ja tytärtä. Lida ei selvästi mamman komenteluista pahemmin perusta - alkaa väyskyttää takaisin, jos äiti yrittää komentaa. Huvittavaa. Nyt tiedän konkreettisesti mitä tarkoittaa "takaisin räkyttävä kakara"!

Muoks. Saatiin illalla Tepi ja Tito kylään (ja tietysti omistajat =), joten tässä posekuvat veljeksistä. Tepi on kuvassa 1 v 1 kk ja Tito vajaat neljä kuukautta. Titolla ja Lidalla oli ihan omat jamit ja vauhtia riitti, energiaparistot on ilmeisesti ehtymättömät.

Tepi, B. Fudge Fellow

Tito, B. Second Opinion (ja on sillä häntä, se vain huiskahtaa just toiselle puolelle...=)

Lida täytti tällä viikolla kolme kuukautta. Aika kuluu tosi nopeasti ja pikkuneiti kasvaa vauhdilla. Ja ihmekös tuo, sillä Lida kuuluu kategoriaan maailmankaikkeuden ahneimmat pennut, joten ruokakippo tyhjenee aina takuuvarmasti ja vauhdilla.

Kissaperhe matkasi eilen omaan kotiinsa. Rohkeat pikkukisut juoksentelivat koirien seassa reippaasti. Ne jopa saalistivat koiria! Pikkukissoilla tuntuikin ego olevan huimasti isompi kuin niiden koko. Olin harjaamassa Toscaa, kun Mica-räggäri päätti, että tuossa on juuri passeli saalis hänelle ja hyppäsi Toscan niskaan... Mica jäi sitten seuraksi pöydälle kunnes miukui itsensä alas - pöydältä pois pääsy tuntuikin vähän liian pelottavalta kissimirrille.

Ollaan treffailtu Sony-veikkaa. Pikkukoirilla menee leikit mukavasti yksiin, vaikka Sony olikin alkuun ihastunut punaiseen Tosca-tyttöön ja kipitti antaumuksella sen perässä pihalla. Oma sisko osoittautui kuitenkin taas parhaaksi riekkukaveriksi :-)

Lida ja Sony ovat hyvin samanoloisia. Toinen vain on selvästi tyttö ja toinen poika. Tässä kuvassa pupujussina loikkii Sony.

Hiihtolomalaisetkin kävivät Oulussa. Pablo esittelee tässä komeaa turkkiaan. Poika on tosin lyhyemmän polkkatukan ystävä ja niinpä se tasoitti kätevästi itse omat korvakarvansa... Karvankasvua toivoisi siskoillekin, kun Ellalla ja Vimmalla se näyttää olevan todella hidasta. Jos Vimma saisi Pablon polkkatukan, olisi se kätevän naku joka puolelta. Tällä hetkellä Vimpulan karvat ovat nimittäin keskittyneet korviin. No, hapsuja on hieman havaittavissa, joten ehkä se turkki joskus tulee.

Tässäpä Lidan posekuvan kolmen ikäkuukauden kunniaksi.

Pitkästä aikaa nappasin kameran mukaan metsälenkille. On ollut harvinaista kävellä valoisan aikaan (ihana loma...) ja aurinkokin on vähän pilkahtanut taivaan rajassa. Punaisen kettutyttö Toscan turkissa valo näkyy tosi kauniisti ja luontokin on pienessä pakkasessa hienon näköinen.

Onni-poika

Äiskä =)

Ruby-tyttö Tosca

Minna onnistui ylipuhumaan minut ja Onnin epiksiin torstaina. Ne nimittäin olivat meidän seuran treenihallilla, joka on Onnille The Ultimate naminmetsästyspaikka. Menee siis usein höpöksi sen kanssa, kun hiekkaan kylvettyjä nakinpalasia pitää metsästää. No mutta sinne siis mentiin ja ilmoitin Onskun möllien ja ykkösten radalle.

Hallilla pistin koiran häkkiin, jotta ei tarvitse pitää sitä koko ajan sylissä. Nuuhkutteluun on auttanut se, että herra ei pääse olemaan maassa vetämässä kaikkia ihania hajuja nenäänsä. Möllien rata oli tosi kiva, semmoinen joka on omalla mukavuusrajalla eikä aiheuta minulle ylivoimaisia ohjauskuvioita. Ja Onni meni radan kerrankin hienosti ja puhtaasti ja Onniksi ihan nopsastikin. Tosi tyytyväinen olen siihen, että se selvästi kuunteli minua eikä tehnyt omia päätelmiä ja päätöksiä.

Ykkösten rata oli sitten mutkikkaampi ja rataan tututustuessa jo tiesin, että tulee hankaluuksia. Onnille on nyt jotenkin tosi vaikea aloittaa pujottelu, jos sinne tullaan suoraan edelliseltä esteeltä. Kulmista se onnistuu paljon paremmin, kun siinä pystyn sitä vähän auttamaankin. Höpöksi meni pujottelu ja sain useamman kerran aloittaa ennen kuin onnistui. Lisäksi puomille tultiin jyrkästä kulmasta ja koira kääntyi varmistamaan minulta, että oikeastiko piti tänne mennä. Puomin jälkeen oli pituus ja taas tiukasti puomin alle sijoitettuun putkeen, josta Onni palasi aluksi takaisin, kun yritin leikata takaa.

Rata oli kaikkiaan aikamoista hösellystä mutta positiivista tässäkin oli, että nuuskutteluja ei ollut ja Onni odotti minulta ohjausta, mutta taidot ja yhteistyö ei tässä vielä toiminut. Jospa se siitä ajan myötä. Kaikkiaan siis jäi ihan hyvä mieli näistä epiksistä. Ja eilen oli vielä superhyvä agilitytreeni Tupoksella arkiviikon päätteeksi.

Onni on siis liidellyt, mutta Helmi sen sijaan on kasvattanut massaa oikein urakalla. Millainenkohan pentue sieltä on oikein tulossa, kun se on nyt jo melkoisen paksu leidi. Tänäänkin se silti kulki reippaasti metsälenkillä mukana. Ihan sai mennä omaan tahtiinsa eikä näyttänyt tekevän heikkoakaan. Se saa nyt metsäillä siihen asti kun jaksaa kulkea mukana. Viimeinen viikko sitten kyllä rauhoitetaan ihan mammaulkoiluun.

Tossu-söpöläinen soffalla.

Onni-muru.

Helmi nautiskelee luusta. Vertailun vuoksi alla kuva Seinäjoen näyttelystä muutaman viikon takaa, jolloin Helmi oli huomattavasti sutjakammassa kunnossa (kuva Katja Taskinen).

Eräänlainen extreme-reissu tuli koettua viikonloppuna, kun menimme Helmin kanssa järjestetylle näyttelymatkalle Tromssaan. Bussi lähti yhdentoista aikaan illalla Pellosta kohti Tromssaa ja yö nukuttiin - miten nukuttiin - bussissa. Aamulla sitten suhteellisen "freeseinä" jalkauduimme näyttelypaikalle. Halli oli alkuun melkoisen kylmä, kun ovia oli auki lähellä pari kappaletta, joten olimme ristivedossa. Onneksi päivän mittaan lämpeni, koska välillä ei voinut mennä bussiinkaan lämmittelemään - kuski kurvasi paikalta muualle päiväksi nukkumaan.

Tuliaisia ei tällä kertaa saatu, mutta oli mielenkiintoista olla ensimmäistä kertaa näyttelyssä Norjan puolella. Sunnuntaina matka jatkui illalla takaisin kohti Pelloa, jossa oltiin sitten yöllä puoli neljän aikoihin. Hohhoijaa ;-). Onneksi oli maanantai vapaata, sain nukkua pitkälle aamupäivään ennen kuin lähdin takaisin kohti kotia. Vastaisuuden varalle vinkki: kannattaa ottaa lämmintä vaatetta myös halliin. Jakkarareppu oli hyvä myös bussissa, kun sen pisti käytävälle, niin sai jalat oikaistua ja oli suht hyvä asento sitten (yrittää) nukkua.

Sillä välin Elmo ja Marjut starttasivat ensimmäistä kertaa viralliset agikisat. Viime vkolla kaksikko kävi möllikisoissa pariin otteeseen kokeilemassa kisaamista ja saamassa vähän tuntumaa. Videopätkältä näkyi sen verran, että tekemistä näyttäisi olevan pujottelussa, kun eivät ole sitä kovin paljon ehtineet harjoitella. Elmo on kuitenkin uskomattoman kiltti ja reipas agilityssä, voisin itsekin napata sellaisen kaverin, kun rubyherra Onni järjestää minulle sydämentykytyksiä tuolla puolella...

Ja Vimpula on harjoitellut jäljestämistä. Makkarajäljellä aloitti ja eilen jo neiti meni vauhdikkaasti kävelyjälkeä pitkin. Onpa hauskaa! Aitoja koiria ovat nämä pienet spanielitkin =). Me kokeilimme sitten Onnin kanssa makkarajälkeä ja tarkasti herra käytti nenää, vauhtia ei vielä ollut ja välillä piti katsoa mammaa silmiin, että varmastiko täältä nyt jotain löytyy. Pienen jäljen sitten meni Onnikin ihan hienosti. Taidan kokeilla jäljestämistä tytöillekin, kun tämä Suomen talvi on nykyään niin ankara, että varmaan pitkälle joulukuuta voi tätäkin puolta harrastaa.

 

Arki on ehkä parasta näiden hapsukorvien kanssa. Tulee luonnostaan tehtyä monia juttuja, jotka kuuluu koirien kanssa sujuvasti arkeen mutta koirattomana niitä ei olisi. Onni sai tällä viikolla taas hierontaa, ja normaalisti oikea puoli on ollut vähän kankeampi mutta tällä kertaa toisin. Henna onkin hieronnalla tullut yhdeksi Onnin suosikki-ihmiseksi ja heti hieronnan jälkeen lähdin käyttämään sitä pissalla, niin jopa etsi tarkkana, mihin "hänen hierojansa" oikein meni =)

Koko viikon on ollut kauniit syysilmat ja tuulesta huolimatta ollaan metsäilty, mikä on kyllä kiireen keskellä todella ihanaa. Syksyinen metsä on kaunis. Ja koirat juoksemassa irti keskenään kisaillen on mukavaa seurattavaa. Metsäseuralaisina on ollut vaihtelevasti Loru, Eve, Hilla ja Vimma, mutta ihan omalla porukallakin ollaan menty.

Agility astui taas kuvioihin parin viikon tauon jälkeen. Eilen oli superhyvä treeni mahtavassa kirkkaassa säässä. Ei tuullut, ei satanut ja koira toimi, voiko oikeastaan parempaa ollakaan. Tällaiset treenit on kullan arvoisia kun alla on kolmen viikon takaa katastrofikisa meganuuskutteluineen. Minnan mukaan Onni ehtii radalla huomata vaikka mitä, sillä pää käy koko ajan, joten minun pitäisi osata tosi ajoissa käskyttää ja pitää huoli siitä, että koira ei ehdi keksiä omaa kuviota... Niin, Onnihan oli semmoinen adhd-pentu!

Harris-poika kävi eilen kylässä kun mentiin yhtä matkaa agilityyn. Oli vähän ihmeissään, kun Helmi teki itseään tykö. Sillä on juoksu, mutta Harris ei siitä oikein ymmärtänyt... vähän ihmetteli kovin tunkeilevaa tyttöä. Sokerina pohjalla: olen päässyt lällyttämään tällä viikolla kahta ihanaa blenheim-pentua, Julius-poikaa ja Minttu-tyttöä <3. Blenheim-lapsissa on sitä jotain, ne ovat niin lempeän näköisiä, että suorastaan sulattavat sydämen. Tuommoisia olisi hauska nähdä vähän useamminkin.

Viikonloppuun mahtuu myös matkailua, joten 14-vuotias Milo-mummokin tuli nähtyä. Milolla on ihan omat kuviot eikä se hirveästi ilahtanut siitä, että cavalierlauma tupsahti kotiin. Piti protestoida haukkumalla. Pitkään. Vähän epäilyttää, onko se jo vähän dementoitunut. Metsässä kulki ihan reippaasti ja sisällä sitten keskittyi tänään vahtimaan luuta, jonka se onnistui ottaa joltain pikku spanieleistamme...

Käytiin pitkästä aikaa nätöilemässä eli siis höpöttelemässä kaikessa rauhassa ja treffaamassa muita =). Siinä sivussa sitten hieman nätöäkin, mutta kaipa täytyy rehellisesti myöntää, että se on lähinnä sosiaalinen juttu. Ja kiva tietysti nähdä kerralla joukko lieronpötkylöitäkin, tänään ikähaitari oli viidestä kuukaudesta eteenpäin. Kerrankin oli aivan mahtava aurinkoinen sää, joten aika meni ihan hurahtamalla.

Koiria, ihan muutama vain =)

Elvis ja Tepi löysivät toisensa. Ikää on molemmilla sen verran vähän, että yhteinen juttu löytyi heti.

Even poikakaksikolla Tepillä ja Allulla oli myös "leikillistä" painia veljesten kesken. Touhu tuntui välillä menevän vähän totiseksi - se on tuo sisarusrakkaus niin jännä asia. Veljekset ovat kyllä eri näköisiä, kun vierekkäin seisovat, mutta ehkä nassuissa on Eveltä perittyä pehmeyttä.

Tepi (B. Fudge Fellow)

Allu (B. Gummy Bear)

Helmi levähtelee. (Kumma miten näyttää muka karvaiselta vaikka on todellisuudessa ihan naku...)

Loru on perinteisesti laittanut nuoremmat aina ojennukseen ja Vimma on ollut viime ajat sitten pahnanpohjimmainen. Vimmasta on vissiin tullut iso neiti, kun sen piti näyttää pienemmille kaapin paikka. Onhan se hurjat 6 kuukautta sentäs vanhempi...

Tämä kuva on ihan pakko laittaa kun se on niin ihq. Nuorenahan se on vitsa väännettävä, joten tässä näppärä pikkuhandleri =)

 

Emäntä on huidellut issikkavaelluksella viikonlopun ja koirat ovat saaneet olla hoidossa. Hyvin meni - molemmilla =). Muutama kuva hevosista, vaikka tämä onkin koirablogi.

Karski ja Dögg

Punahilkka

Issikka hänkin, Sisu =)

Elämä koirien kanssa rytmittää vuorokautta aika tehokkaasti. Aamulla ensimmäiseksi ulos koko konkkaronkan kanssa, sitten koirien aamupalat (ja toki oma =) ja ennen töihin lähtöä vielä uudemman kerran ulos. Yleensä aamu alkaa kuuden pinnassa.

Koiranomistajan ei tarvitse huolehtia arkiliikunnan puutteesta. Sitä tulee nimittäin aivan varmasti joka ikinen päivä. Kaikkein mukavinta on roudata jengi metsään juoksemaan, jossa ne saavat haistella kaikki ihanat tuoksut ja spurttailla keskenään. Metsälenkkejä me tehdäänkin useamman kerran viikossa vaihtelevilla kokoonpanoilla. Useasti omien koirien lisäksi mukana on Minna lieroineen tai sitten Kirsi & Vimma vahvistus.

Jokaisella koiralla on viikoittain oma ohjattu agi-treeni. Näinä iltoina toiset ovat monesti mukana lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä ja odottelevat sitten autossa tai nyt säiden lämmittyä hallilla. Agi on Onnin, Helmin ja Toscan hauskin harrastus. Helmi ja Onni alkavat kurnuttaa, kun huomaavat mihin ollaan menossa, Tosca ei ole vielä hiffannut asiaa niin, että olisi etukäteen yhtä täpinöissään.

Agi on kuitenkin sen verran vaativaa, että tällä hetkellä tuntuu, että se voi hyvinkin jäädä harrastusasteelle ilman tavoitteellista kilpailemista. Kun omassa kropassa on monta liikkuvaa osaa, koira liikkuu ja vielä on rata, jolla pitäisi ohjata koira oikein - tuntuu, että kokonaisuus on sen verran monimutkainen, että tällä ohjaajalla ei riitä kyvyt ;-). Kyllä me varmaan mölleilemässä käydään jatkossakin.

Sitten on nämä näyttelyreissut, jotka on viime aikoina näkynyt blogissakin. Kesäaikana tulee vaihteleva määrä käytyä koirien kanssa, joten tässä vaiheessa voi jo todeta, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Välillä on ongelmana se, että ei ehdi tehdä kaikkea sitä hauskaa mitä haluaisi. Hmm... nelipäiväinen työviikko houkuttelee kovasti, olisi enemmän aikaa harrastaa =)

Karvainen Onni-turrikka metsäilemässä.

Mutta on nämä koirat kyllä veikeitä tapauksia! Helmi on ihan omaa luokkaansa: se on niin leikkisä ja vilkas tapaus. Neiti Metsästäjä poukkoilee lehtien ynnä muiden perässä, heittelee käpyjä, jotta voi juosta perään. Omatoimisuus on valttia! Tosca on todellinen pusuttelija ja rento sylivauva. Taitaa olla cava-ragdoll! Nättelyissä se saattaa odotellessa pistää selälleen kehänlaidalla makoilemaan ja häntä heiluen kerjätä masun rapsutuksia =). Ja Onni on Onni. Innostunut harkkakaveri, joka ehdottelee ja keksii uutta, jos emäntä on liian hidas. (Niin kuin monesti onkin...)

Kirsi kysyi tässä yksi päivä, kuka on suosikkikoira. Kaikki ovat niin erilaisia, että niistä on vaikea valita yhtä suosikkia. Jokainen on suosikki omalla tavallaan. Kainaloisia ovat kaikki.

 

Tänään oli Ouluun jääneet pennut koossa harjoittelemassa tuleviin koitoksiin. Reippaita pikkuisia ovat Even pennut, painivat kovasti ja sen kyllä näki sitten blennareiden väreistä =). Taitaa olla pentupyykkiä tänään tiedossa. Helmin lapsukaiset taas ovat jo 8,5 kuukauden ikäisiä ja tuntuvat niin isoilta. Miten se aika meneekin niin nopeasti.

Even lapset poseeraa. Tepi, B. Fudge Fellow

Hillaa ei poseeraukset oikein kiinnostaneet, kun olisi pitänyt päästä leikkimään. Hilla, B. Honey Pot

Allu, B. Gummy Bear

Tässä vähän vanhempi "pentu", lähes junnuikäinen Ella, B. Heart Of Rome

Kiva nähdä, että Helmin molemmat tyttäret ovat iloluonteisia reippaita cava-neitoja niin kuin kuuluukin olla. Sitten kuvissa Helmi tyttärineen. Vasemmalta Ella, Helmi-äippä ja Vimma.

Tänään kokoonnuimme pienellä cavalier-porukalla. Nuorimmalla oli ikää 10 viikkoa, mutta se ei menoa hidastanut. Allu-Alvin reippaana poikana tutustui muuhun jengiin.

"Heippa, mä olen Allu. Kuka sä oot?"

"Jahas. Sä olet sit vissiin poika."

"Moimoi. Sä olet tutun värinen."

Elvis-poika näytti, että cava voi olla myös pupujussi!

Vimma.

Tosca (joka ei oikeasti ole niin lihava kuin tuossa kuvassa - sillä on vaan paksu turkki...)

Loruliini.

Alvin 10 viikkoa poseeraa.

Söpö pikkumies <3

Helmi-Hemuli kävi tänään luonnetestissä. Voidaan todeta, että mitään yllättävää ja ihmeellistä ei tapahtunut eikä koira ole sakemanni cavalierin valepuvussa, vaan ihan ehta cavalier =). Testi oli Pohjois-Suomen spanielikerhon järjestämä, joten luppakorvia oli tänään testattavana useampi, mutta Helmi oli ainoa cavalier. Spanielilinjasta poikkesi pari koiraa, kun mukana oli myös kaksi portugalinvesikoiraa, joista toisella pistetulos 199. Tuomareina olivat Lauri Ojala ja Jari Keinänen.

Tässäpä luonnetestipöytäkirja:

• Toimintakyky -1 (15), pieni
• Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
• Puolustushalu +1, pieni
• Taisteluhalu -1 (10), pieni
• Hermorakenne +1 (35), hieman rauhaton
• Temperamentti +2 (30), kohtuullisen vilkas
• Kovuus -2 (16), pehmeä
• Luoksepäästävyys +3 (45), hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
• Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon

Tulos 112 - 41, joten loppupisteet 71. Helmillä oli yllättävänkin vaikea tulla pimeään huoneeseen. Sain kutsua Helmiä useita kertoja ja sitten koira meni viiden sentin päästä - löytämättä minua - ja palasi takaisin eteistilaan. Toisella kertaa sitten useiden kutsujen jälkeen tuli luokse. Seurakoiraominaisuudet, totta kai, ovat vahvat niin kuin pitääkin olla.

Helmi luottaa siihen, että ihminen on hyvä ja oli heti kaveri tuomareiden kanssa. Kun tilanteet vaihteli ja ne olivat ohi - se ei epäillyt yhtään, etteikö ihminen olisi ystävä. Testissä se tukeutui ihmiseen, ja jos ei ollut mahdollista tukeutua minuun, niin se tukeutui tuomariin. Tynnyriä se tuli nuuhkaisemaan sylin kautta =). Helmi on arjessa mahdottoman helppo koira, joka ei turhia stressaile ja unohtaa ikävät asiat nopsasti, vaikka testissä se onkin luokiteltu pehmeäksi. Testin jälkeen se makoili ihan rauhallisena maassa, edellinen koira läähätteli siinä vaiheessa kovasti eli oli selvästi stressaantunut.

Minua yllätti temperamentissa kohtuullinen vilkkaus ja hermorakenteessa hienoinen rauhattomuus. Onneksi testi on videolla, niin voin itsekin katsella miten Helmi reagoi, kun itse ei pysty samalla tavalla katsomaan tilannetta kuin ulkopuolinen. Tosi mielenkiintoista tämä kyllä oli.

Tietoa luonnetestistä: http://www.dogsports-online.com/lte/luonnetesti.htm

Olen saanut onnistuneesti suvun mukaan koiraharrastukseen. Koiria on isällä ja molemmilla siskoilla - ja äiti on tarkoitus valjastaa harrastukseen mukaan seuraavasta pentueesta :-). Tänään oli siitä harvinainen hetki, että kaikki perheen cavalierit olivat täällä Oulussa ja yhdessä lähdettiin metsälenkille, jossa kuusikko sai juosta vapaasti.

Elmon piti ensin haistella tytöt läpi...

Vimma tekee kuoppia.

Pablo ja Helmi - poika ja äitee sekä välissä harvinaisen hassun näköinen ruby.

Pablo tarkkailee maisemia.

Vaikka lunta ei ole enää juurikaan, niin muutama läntti löytyi ja vähän rapakkoa - sekös oli Elmosta ihanaa!

Tosi kiva läträtä!

Ja sen jälkeen pitää piehtaroida ja kerätä koko metsä karvoihin :-P

 

Pääsiäisenä on aikaa käydä metsässäkin auringon paisteessa, kun yleensä saa haikeana katsella toimiston nurkasta ulos. Koirat siis saavat juosta sydämensä kyllyydestä irrallaan, ja sitä on kiva katsoa. Vierailevana tähtenä mukana oli myös Loru, joka jaksoi poseeratakin, kun taas Tosca ja Helmi huiteli ihan omilla teillä. Niillä, erityisesti Helmillä, oli kiviprojekti menossa. Helmin piti etsiä isoja kiviä, jotka juuri ja juuri mahtuu suuhun ja kannella niitä - eipä siinä sitten jouda alkaa valokuvattavaksi!

Onni ja Loru tähyilee maisemaa.

Mitähän siellä oikein on..?

No sehän on Tosca!

Leikitään vähän!

Onni katselee maisemia.

Yritetään nyt Toscankin kanssa saada söpöstelykuva..

Siinäpä sitä söpöstelyä sitten olisi =P

Loru näyttää vielä mallia siitä, miten se poseeraus oikeasti menee =)

Virvon varvon vitsasilla
turehilla tervehillä,
vanhat virvon viisahiksi,
nuoret ylen notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut,
kilteiksi pienet piimäsuut!

 

Hiihtoloma on tuonut vieraisille Elmon ja Pablon. Ongelma numero yksi: juoksu. Niinpä kiikutin Helmin Kirsin hoiviin, jotta kaikki saisivat nukkua yönsä rauhassa ja talossa säilyisi jonkinlainen järjestys. Vaihteeksi sitten asetelmat kääntyivät niinpäin, että uroksia on enemmän, kun Onni, Elmo ja Pablo saivat miesvallan ja Tosca jäi ainoaksi tytöksi. Kummallinen tilanne, kun tytöt on yleensä enemmistönä.

Poikakolmikolla meni jutut ihan yksiin, ja Tosca keskittyi siihen, mitä se parhaiten osaa eli iski hampaansa lattialistaan ja irrotti oikein pätevästi ja siististi palasen, minkä jälkeen se hurjan hienosti hajotti sen tuhannen päreiksi. Tämän jälkeen se päätti muokata maton mieleisekseen, mutta Toscan epäonneksi satuin juuri tulemaan paikalle. Matto rullalle ja huvit seis. Adrenaliini kohosi nopsasti huimiin lukemiin, mutta koska lattialistan tuunaus oli jo ohi, ei auttanut kuin laskea sataan. Ja toisen kerran sataan.

Ongelma numero kaksi: kissalle tuli kiima. Ja kissalta hävisi samantien itsesuojeluvaisto ja se antoi Vimman pureskella itseään miten vaan. Ja uskokaa pois, Vimmalla on ronskit otteet. Niinpä kävin koppaamassa tyttösen mukaani töiden päätteeksi ja saatiin jälleen vähän tasoitettua sukupuolijakaumaa. Pyörremyrski Vimma saapui taloon ja pisti pojat sekaisin!

Elmo rakastui heti ja hymy venyi korviin asti. Yritys liehitellä oli kova - olisiko Helmin ihanat tuoksut tarttuneet tyttöönsäkin - mutta räksyttäjämme pisti pojan kuriin nopeasti. Sohvalta se potkaisi Elmon alas, ja poika lensi komeasti lattialle selälleen. Tämän jälkeen Elmo nousi pystyyn autuas ilme naamallaan ja jatkoi liehittely-yrityksiä. Mikä nainen!

Pablo hämmentyi siskonsa topakoista otteista ja (jumalattoman) kovasta äänestä ja juoksi karkuun häntä koipien välissä. Vimma tietysti perässä. Illan mittaan neitokainen alisti veljensä useampaan otteeseen, joten Pablo selällään Vimman alla ei ollut mikään harvinainen näky... Täytyy todeta, kun on seurannut viisikon touhuja, että kyllä löytyy neidistä energiaa ja on ihan emäntä-ainesta. Ainoastaan Tosca pystyi pistämään välillä neitiä ojennukseen, mutta sekin oli yllättävän pitkämielinen. Huomenna vieraisille saapuu Ella, joten saapa nähdä, kuinka lämpimissä tunnelmissa tenavat sitten ovat =)

Helmi sitten aloitti viikonloppuna juoksut. Lauantaina vanhaherra Kasperi lauloi Torniossa serenadia Helmille ja sunnuntaina sitten sain itsekin todeta asian. Helmi on vakuuttunut siitä, että Tosca on juuri oiva kumppani sille, joten se metsästelee sitä päättäväisesti ;-). Tosca ei ole asiasta samaa mieltä, joten meillä on urinaa, murinaa, pinoja, (panoja =), jonoja ja pystypainia. Onni taas tuntee suurta vetoa Helmiin, joten täällä on selvästi kolmiodraama käynnissä.

Niin se vain kevät ja lähestyvät näyttelyt saavat liikkeelle (muutakin kuin koirien hormonit) ja netissä selailen potentiaalisia näyttelyitä. Nyt huomaan Helmin turkin kasvavan ihan silmissä, joten näytelmiinhän tässä on päästävä. Seuraavia suunnittelen eri kokoonpanoissa:

• Jyväskylä kv 20.4., tuomari Lotta Bergström - tänne ilmoitettu Tosca, Helmi ja Vimma pentuihin
• Hyvinkää erkkari 4.5., tuomari Veronica Hull ja Sylvia Lymer, Iso-Britannia - tänne ilmoitettu Tosca, Helmi, Elmo ja Pablo pentuihin
• Tuuri 7.6., tuomari Teija Poikolainen-Däuber - todennäköisesti Tosca, Helmi ja Elmo 
• Rovaniemi kv 22.6., tuomari Martha Heine, Saksa - Helmi, Tosca, Elmo
• Oulu kv 12.7., tuomari Stelios Makaritis, Kreikka - kotinäyttelyyn taitaa mennä koko viisikko
• Oulu 13.7., Jahn Stääv, Ruotsi - Tosca, Elmo, Vimma ja Pablo
• Ylivieska kv 20.7., Lucian Doru Pipas, Romania- viisikko
• Saarijärvi 9.8., tuomari ei tiedossa - tämä harkinnassa
• Tornio kv 10.8., tuomari ei tiedossa - ainakin Helmi, Elmo ja Tosca
• Seinäjoki kv 26.10., tuomari Rainer Vuorinen - ainakin Helmi, Elmo ja Tosca
• Kajaani ryhmä 2.11., tuomari Jan Sonne-Schmidt, Tanska - Tosca, Elmo, Pablo ja Vimma
• Jyväskylä kv 22.11., tuomari ei tiedossa - luultavasti kaikki
• Jyväskylä cavojen erkkari 23.11., tuomari ei tiedossa - luultavasti kaikki
• Helsinki V-08 13.12., tuomari Jan Törnblom, Ruotsi - Helmi, Tosca ja Elmo (Helmin jälkikasvun läsnäolo harkitaan sitten kun selviää, miten näytelmät alkaa sujua)

Helmin kanssa on ajatus pyörähtää myös Ruotsin puolella. Jällivaara ja Piteå on suunnitelmissa alkukesällä, joten vasta-ainetestit täytyy ottaa samalla kun käytän Tossukan rokotuksilla. Muuta kauempana olevaa näytelmää en vielä ehtinyt miettiä.

Terveystarkastuksiin menee ensi viikolla Elmo, jolta katsotaan si-po-sy ja Helmi käy samalla sydänkuuntelussa. Toscan kanssa käydään tarkastuksessa huhtikuussa terveyspäivillä. Vimma ja Pablo pääsevät tarkastuksiin Jyväskylän erkkarissa, mikäli niitä siellä järjestetään.

Ja sitten on tietysti agilityä Onskun kanssa. Onni on ollut oikein reipas poika viime aikoina (kop kop), joten toiveissa on, että käydään möllikisoissa maaliskuussa ottamassa ehkä kaikki radat. Tosca pääsee mölleihin, mikäli ei aloita juoksua.

Virallisia kisoja olisi 29. - 30.3., 17. - 18.5., 3.6. ja 2.7. Mikäli keinun saa valmiiksi, niin voisi ottaa muutakin kuin hyppäriä. Ja kyllä kai se toukokuuhun mennessä jo onnistuu - tai sitten saan katsoa peiliin. Maaliskuu voi olla liian nopeasti minun hermoille =)

Sohvalla koko lauma - jengi jaksaa hyvin poseerata yhdessä.

Sitten tyttöjä alkaa kovasti hihityttää kuvattavana oleminen =)

Tosca päätti häipyä koko kuvasta, kun Onniakin alkoi naurattaa =P

Aurinkoisen kevätpäivän säteet on käytetty hyödyksi. Ensin mentiin koko konkkaronkka metsään juoksentelemaan - siis koirat juoksi, en minä =). Ja sen jälkeen mentiin näyttelytreeneihin. Cavaliereita oli paikalla iso määrä ja Ella ja Vimma pääsivät taas moikkaamaan toisiaan pitkästä aikaa.

Ensin pitää vähän nuuskia, kuka toinen onkaan.

Jotain samaa näissä tytöissä on - rotevat siskokset vieretysten =). Ikää 5,5 kuukautta.

Vimma harjoittelee pöydällä poseerausta.

Ja hups, maassa poseeratessa neiti haki hienosti saksanpaimenkoirien näyttelyasennon - tiedä mitä tämä pikkuliero sisäisesti onkaan!

Ellakin poseeraa.

Onko sun ystäväs koira vai nalle,
illoin kun kaivaudet peittojen alle?
Tai ehkä kissa, niin pehmeä sievä,
puolet sun tyynysi pinnasta vievä.
Hoivaile ystävääs, kuiskaile vaikka:
"Täällä ei mörköjen oo kotipaikka."
Rapsuta korvia, hellästi halaa.
Ystäväs luo joskus päivinkin palaa.
-Marita Lindquist-

 

Viikonloppua ovat olleet sulostuttamassa kaksikko Rommi ja Vimma. Rommi on ragdoll-kissa, joka tuntee hyvin arvonsa. Illalla se alkoi jo hieman pehmetä minulle, seuraili, tuli yöksi nukkumaan jalkoihin - heräsin siihen, että se nuuski jalkojani - pehmeät viikset kutittivat =). Sitten asettui nukkumaan elegantisti, kuinkas muuten.

Rommi on myös välillä pistänyt koiria ojennukseen, lähinnä Onnia, joka aina silloin tällöin tarvitsee kissan pehmeää kosketusta. Päiväunet otimme kaikki sohvalla, Rommi tosin omassa nojatuolissaan, mutta kuitenkin koko ajan samassa huoneessa. Se on seuraillut paikasta toiseen, on selvästi utelias eikä halua viettää aikaa yksin. Yhdessä välissä se jopa yritti saada Vimmaa leikkimään, mutta Vimman leikit ovat vähän liian rajuja kissalle. Helmiä se kävi nuuskimassa sohvalla sen nukkuessa.

Rommi on aika persoonallinen otus eikä olisi yhtään hullumpaa, jos täällä olisi kotitiikeri =)

Niin ja tässä pari kuvaa noista hulvattomista, äidistä ja tyttärestä!

Tänään on koplattu koiraa. Henna tuli kotikäynnille hieromaan Onnia, joka on tosiaan ollut selän vuoksi sairaslomalla. Viimeisen viikon se on ollut aivan reipas poika ja kiusannut jo Toscaa ja Helmiä =). Haluan kuitenkin varmistella Onnin toipumista, joten se pääsi siis hierottavaksi. Onskuponsku selvästi muisti Hennan, vaikka on nähnyt viimeksi kesällä. Ensin piti tuoda lelua ja pusutella ja sitten piti vähän kieriä lattialla =D

Kipeitä paikkojakin löytyi. Alaselkää aristeli, samoin lapoja, mutta välillä osasi kuitenkin rentoutua hienosti ja ihan silmät lupsui. Hieronta tuli kuitenkin selvästi tarpeeseen. Henna onkin onnistunut hieronnalla pääsemään yhdeksi Onnin suosikkinaiseksi - Onnihan nimenomaan tykkää pääasiassa naisista ;-). Onnin koplailut ei lopu tähän, vaan sovimme toisen ajan kahden viikon päähän, jotta poitsu saadaan taas joustavaan kuntoon.

Lopputulema kuitenkin oli, että en vieläkään uskalla oikein alkaa agia Onnin kanssa - ehkä ensi viikolla käyn hyvin kevyesti ottamassa jotain pientä ilman hyppyjä ja vauhtia, mutta normitreeniä ei vielä kuitenkaan. Täytyy sanoa, että kyllä taas huomaan, mitkä asiat on ykkösenä, kun itselle en raski tilata hierontaa, mutta koiralle kyllä... =)

Kolme vuotta sitten syntyi Onni, pieni suuri mies. Pääsiäisenä viikari tuli kotiin, minkä jälkeen mikään ei ollut ennallaan =). Se on ihana pieni mies, todella hurmaava tempperamentiltaan. Haasteellinenkin - kyllä, mutta hyvällä tavalla. Onnea Onni! Tänään syödään jätskiä!

Onni keväällä 2005.

Tässä poitsu kuvattuna eilen.

Tänään käytiin metsäilemässä Kikin ja Vimman ja minun "kotilierojeni" kanssa. Sää oli tosi mahtava, muutama pakkasaste ja lunta. Mahtavaa kun talvella on lunta ;-)

Erityisesti Helmillä on metsässä yleensä ihan omat reitit - tyttöjen mielestä polut on nynnyille, umpihanki sen olla pitää =)

Tässä on oltu kaivuupuuhissa. Lumen alla on erityisherkkua, munkkia a la hevoset!

Vimma ja äippä. Vimma sanoisi varmaan jos osaisi puhua: "Mom, you are my superstar!"

Joku on vähän neiti, rusetit ja kaikki =D

Onni pitää aina huolen turvallisuudesta ja tarkkailee ympäristöä.

Ei kuitenkaan tämän enempää lumipalloja tällä kertaa.

Onhan sillä jo vähän turkkia... (onhan..?)

"Mihin te jäitte?" Pikkuinen kettutyttö Tosca

Onni Onnellinen, ihana pieni mies <3

Ja siskontyttö Tossu <3

Ajattelin kirjoittaa vähän yhteenvetoa viime vuodesta, joka oli monella tapaa koirarintamalla mullistava ja muistoihin jäävä. Alkuvuonna parivaljakko Onni ja Helmi sai uuden pikkuisen ilopillerin laumaan. Tätä asiaa piti niiden hieman sulatella, mutta ajan myötä Toscasta ja Onnista ja Helmistä on tullut tiivis kolmikko. Ruby-tytön saaminen oli haave - kiitos kovasti Jonnalle, että se toteutui. Muistan oikein hyvin ihanan puhelun, jonka sain Jonnalta marraskuussa 2006: "Onneksi olkoon! Teille on tänään syntynyt tyttö!"

Tosca sai tulla ihan ilman mitään suorituspaineita, kun Onnille olin kasannut agility-toiveita ja Helmille näyttelypuolen. Neiti on saanutkin suhteellisen vapaan kasvatuksen, ja nyt olen sitä yrittänyt vähän paikkailla =). Helmi taas ei ole antanut vapaata kasvatusta, joten ei meillä ihan "pellossa" ole eletty tämän pikku-rubynkaan kanssa.

Uusi perheenjäsen, vaikkakin ulkojäsen, on Elmo, joka saapui nelisen viikkoa Toscan tulon jälkeen. Kiitos Kirstille, että annoit Elmon "jemmasta" meidän perheeseen. Elmo on kietonut cavaliereiden pariin pikkusiskoni lisäksi myös isäni, joka vannoutuneesta saksanpaimenkoiramiehestä käänsi kelkkansa spanieleiden pariin aivan totaalisesti =).

Näyttelypuolella vuosi 2007 oli myös antoisa. Helmin kanssa kuljin ahkerasti erityisesti kesällä ja Helmi saikin kahden sertin lisäksi useamman varasertin. Helmin jalanjäljille kulki pikku-Elmo jo syksyllä 2007, kun sekin sai kaksi sertiä kolmesta virallisesta näyttelystä, johon ehti osallistua junioriluokassa. Tosca aloitti myös näyttelyt hienosti luokkavoittojen kera. Tämä kaikki oli paljon enemmän kuin mitä olin uskaltanut edes toivoa.

Agility on vuonna 2007 ollut erityisesti Onnin harrastus vaikka tytötkin pääsivät sitä harjoittelemaan hieman syksyllä. Onni starttasi ensimmäisessä virallisessa kisassa helmikuussa, josta se sai heti nollatuloksen hyppyradalta. Tämän jälkeen tulokset ovat olleet kehnompia, lähinnä johtuen omasta laiskuudestani. Koirassa olisi kyllä kapasiteettia. Ongelmakohdaksi on muodostunut erityisesti keinu, joka saatiin jo toimivaksi kesällä, mutta on jälleen aiheuttanut harmaita hiuksia. Hieno edistyminen tapahtui loppuvuodesta pujottelussa, kun saimme Mikko Aaltosen pujottelukurssilla vinkkejä sen opetteluun.

Lisäksi viime vuonna syntyi ensimmäinen Blenjoy-pentue, Helmin pennut, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pentujen alulle saattamisesta iso kiitos Kirstille, jolta olen saanut monia hyviä  neuvoja: tukea urospohdintaan, vinkkejä astutuskuvioihin, synnytykseenkin - soitin tosiaan yöllä Kirstille =). On mukava, että on kokeneita kasvattajia, joilta voi välillä kysyä neuvoa eikä kaikkea ajatustyötä tarvitse tehdä alusta asti. Jatkossakin saatan soittaa Mäntsälän suuntaan, jos jokin mietityttää.

Syksy kuluikin sitten pentujen kasvua seuratessa ja kahdeksan viikon iässä ensimmäiset olivat valmiita valloittamaan oman perheensä ja maailman. Muutaman kilometrin päähän siskolleni jäi sijoitukseen pikkuinen Vimma, joka siis kasvatti omalta osaltaan cavalier-määrää ja lisäsi toisenkin siskoni rodun pariin. Aika hyvin tämä harrastus on siis perheessä tarttunut! Helmin pennuista Pablo puolestaan muutti Elmon pikkuveljeksi, joten viime vuonna meidän perhe lisääntyi neljällä cavalla.

Kaiken kaikkiaan viime vuosi oli monella tapaa mielenkiintoinen ja kasvattava. Muutoksia ja iloisia asioita koirarintamalla oli paljon enemmän kuin mitä olisin alkuvuonna uskonut. Jännityksellä jään odottamaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Joitakin suunnitelmia on - jää nähtäväksi toteutuvatko =)

Kirjoiteltu lisää 27.12., lisätty kuvia 30.12.

Lunta löytyi Pellosta, jonne tulimme sunnuntaina iltapäivästä, minkä jälkeen ollaan nukuttu ja valvottu myöhään, syöty ja ulkoiltu ja katsottu tosi huonoja elokuvia ja muutama hyvä dokumentti. Takapihalta pääsee suoraan monenmoisille moottorikelkkareiteille kävelemään, joten koirat ovat juosseet joka päivä irti ja nauttineet siitä suunnattomasti. Myös pikkuinen Vimma on reippaana kulkenut muiden mukana. Välillä se on otettu hetkeksi syliin ja sitten on taas matka jatkunut hetken levon jälkeen ihan omin pikku tassuin.

Aattona jokainen karvakuono sai oman possunkorvan jyrsittäväkseen. Näytti maistuvan. Joulupukki vähän jännitti, ja siitä kohtaamisesta otinkin muutaman kuvan. Lisäilen tänne sitten kun kotiudutaan. Rommi pärjää oikein mainiosti neljän cavalierin seurassa, on se kyllä sopeutuvainen kissaneiti. Välillä vähän tassulla on kokeillut muita koiria, mutta Toscakin on oivaltanut, että eipä tuo kissa kovin vaarallinen ole, joten koirat eivät hurjasti Rommin murinoista välitä.

Kuvasarja Toscasta ja Rommista löytyy Vimman ja Rommin blogista.

Mitä ihmettä...

...sehän on joulupukki =)

Ja se toi lahjoja, jotka kiinnosti myös Rommia.

Vimmakin sai aattona possunkorvan.

Joululomalla ulkoiltiin paljon ja sen jälkeen unet maistui äipän vieressä.

Välillä voi taas kiusata "siskoa"!

Tai sitten vain olla.

Harjoiteltiin myös poseerausta. Kuvassa Vimmalla ikää 16 viikkoa.

---

Käytin tänään Onnin eläinlääkärissä. Se lopetti sohvalle hyppäämisen lauantai-iltana ja on siitä asti ollut flegmaattinen. Välillä on vingahdellut, jos sitä on nostanut. Ruoka on kyllä maistunut koko ajan, mutta mieli on ollut matalana, koska on ollut kipuja.

Itse koplailin jalat läpi, joita se antoi tunnustella ja venyttää ihan rauhassa. Anaalitkaan eivät olleet täynnä ja lämpö oli 38.7 - 38.8, joten odoteltiin sitten rauhassa arkea. Kipeä paikka löytyi lannerangasta, kun sitä käänsi. Röntgenkuvissa ei onneksi näkynyt mitään muutoksia, vaan Onnilla oli oikein siistin näköinen selkäranka. Kaiken varalta otettiin kuitenkin pissanäyte, josta tuloksen saa huomenna.

Todennäköisesti selkä on jotenkin venähtänyt, kun Onni on riehunut muiden kanssa. Nyt on 12 pv:n kuuri metacamia ja rauhallista liikuntaa. Agiin tuli kuukauden tauko juuri kun hallilla on talvitauko ja pääsisin useamman kerran viikossa treenaamaan meidän ongelmakohtia. No, onneksi ei tämän kummempaa kuitenkaan ja koira saadaan kuntoon pienen levon jälkeen.

Ilokseni sitten huomasin, että Helmi oli Vuoden cavalier -listalla lopputuloksissa nartuissa jaetulla yhdeksännellä sijalla. Aika hieno homma, kun ajattelee kuinka kova kilpailu cavoilla, näyttelyissä on yleensä useampikymmen cava, eniten taisi olla maaliskuussa Tampereella, jossa koiria oli päälle 130. Ja ison osan vuottahan Helmi on viettänyt mammalomaa.

Helmin täysveli Aatu (P. Don Dilbert) oli myös yhdeksännellä sijalla uroksissa ja puoliveli Wiltsu kuudentena (P. Oscar Wilde). Onnea Aatulle, Wiltsulle ja omistajille mutta erityisesti kasvattajalle! Hienosti Vuoden siitokoira -listalle oli ponkaissut kuudennelle sijalle taas Helmin äiti, käsittääkseni ainoana narttuna. Onnea paljon siis Dellalle ja Kirstille! Ja kun kerran onnitellaan, niin ei voi unohtaa Helmin isää Simoa (Crawford Chiromoya), joka on siitoskoiralistalla jaetulla toisella sijalla Elmon iskän (Stonepit Tylerin) kanssa. Simo on tosin jo koiraenkelinä, mutta hienoja lapsia on saanut maailmaan.

Sain siskon avustajaksi, joten kurvattiin hallille keinua treenaamaan. Se on meidän kompastuskivi nro 1, ja sitä on tahkottu ja tahkottu. Ja ilmeisesti treeniä saadaan edelleen jatkaa. Nyt laitoin pöydän keinun toisen pään alle, jotta ei tule kovin isoa keikahdusta. Lisäksi pyyhe, jotta rämähdys ei olisi niin kova ja lopuksi Kirsi varmistamaan, että ei edelleenkään liikaa rämähdä.

Mukana oli myös lihapullia, joka on superherkku, joten palkkaakin oli tiedossa ruhtinaallisesti. Ja eikun Onni hihnaan ja keinumaan. Se pysähtyy aika nopeasti keskikohdan jälkeen ja yritin nyt saada sen tulemaan pitemmälle namilla, ettei tule keikutaan edestakaisin -efektiä. Lihapullalla liikkui hyvin. Keinutreeni meni mukavasti, kiitos kaikkien näiden supervarmistusten. Lopuksi sitten Kirsi sai rämäytellä keinua, kun minä tungin lihapullaa suuhun aina rämähdysten tahtiin ja kehuin kovasti.

Samat jutut sitten tyttöjen kanssa. Tosca on harjoitellut keinua peräti kerran aiemmin ja Helmi kahdesti. Niiden kanssa en halua joutua samaan rumbaan kuin Onnin kanssa, joten yritän nyt sitten ottaa mahdollisimman varmasti alusta lähtien keinun opettamisen.

Posti on tuonut kuvia maailmalle lähteneistä natiaisista. Kiitos paljon kuvista! Niitä on aina ihana saada, varsinkin nyt pennut kasvavat kovasti ja ovat aina uusissa kuvissa hieman eri näköisiä. Tänään posti toi kuvia Pablosta ja eilen Justuksesta. Joulukortissa taas komeili Elviksen nätti nassu.

Justus kuvattuna tällä viikolla, ikää 3,5 kuukautta (kuva Marja Määttä).

Pablon poseeraus 22.12.2007. Pablo tuo edelleen jotenkin ihan mieleen Helmin saman ikäisenä. (Kuva Marjut Ahvenlampi)

Käytiin tänään Onni Onnellisen kanssa viimeistä kertaa pujottelukurssilla. Sehän on kolmen kerran kurssi ja välissä aina harjoittelutauko. Nyt viimeisen kolmen viikon aikana meillä on treenit jäänyt aika minimiin. Maa on jäässä eikä lunta ole, joten en ole saanut tökättyä keppejä maahan. Sitten työkin on sotkenut harrastuksia =). En siis ole pystynyt tekemään sitä, minkä olisin halunnut.

Onni on ollut aina hihnassa kun olen treenannu kuudella kepillä. 12 keppiä en ole siis ottanut kertaakaan enkä myöskään niin että koira olisi ollut irti. Tänään oli ohjelmassa pujottelua täydellä 12 kepillä irrallaan ja mukana jo muita esteitä sekä häiriöesteitä. Ihan ensimmäiseksi pujottelun päähän laitettiin houkuttimeksi putki suurinpiirtein puolen metrin päähän keppien loppua. Olin varma, että

A) koira ei pujottele irti ylipäätään ja 

B) karkaa putkelle.

Ylläri oli melkoinen kuin karkausmahdollisuudesta huolimatta Onni pujotteli loppuun asti irrallaan, vaikka päässä oli namikuppi houkuttimena eikä putkellekaan tarvinnut lähteä. Tietysti Mikko oli lähellä varmistamassa, että se ei pääse namia ottamaan vaikka karkaisi.

Oli myös mukava huomata, että Onni osasi myös itse hakea oikean välin vaikka tuli muilta esteiltä. Oli hienoa, että vauhtia on tullut eikä se välittänyt siitä, olinko oikealla tai vasemmalla puolella. Lisäksi oli minulle ihan uusi juttu, että koirasta löytyi malttia pujotella loppuun asti, vaikka namikuppi oli päässä houkuttelemassa. Jotain ihmeellistä on siis tapahtunut.

Sitten harjoiteltiin tyrkkäämään koira pujottelemaan. Ensin putki, hyppy ja pujottelemaan niin, että seisoin toisessa välissä ja vedin kädellä toisen välin, minkä jälkeen käännyin pois tieltä. Hienosti meni nytkin, vaikka mentiin vaativissa kulmissa ja harjoituksia, joita en olisi uskaltanut unelmoida kurssin alussa. Saatika tänään tunnin alussa, koska en tosiaan ole treenannut irrallaan enkä muiden esteiden yhteydessä.

Olen tosi tyytyväinen edistykseen, mitä on tapahtunut kurssin aikana. Vielä on kovasti tekemistä koiran kanssa ja harjoiteltavaa riittää, mutta nyt minulla tietoa siitä, miten on edettävä, joten eiköhän tämäkin asia edisty. Kokemuksen pohjalta tulen jatkossakin ongelmakohdan kanssa marssimaan Mikon luokse, niin paljon auttoi, kun oli kokenut kouluttaja eikä ihan kaikkea tarvitse itse pähkäillä.

Treenin päätteeksi nappasin Vimman kylään. Kotiin pikkuneiti Räyhänhenki palaa huomenna. Ollaan sovittu Kikin kanssa, että Vimma käy välillä kylästelemässä, jotta se ei ole isona neitinä sitten ihmeissään jos joskus lähtee minun kanssani näyttelyreissulle eikä oma äippä ole matkassa.

Vimma ja Helmi osaavat olla yhdessä vähän rasittavia, kun ne leikkiessään räksyttävät toisilleen ISOON ääneen... Välillä on pitänyt ottaa Helmi tai Vimma jäähylle, jotta naapurisopu säilyy =). Mutta reipas pentu se on ja voisin kuvitella, että tästä tomerasta tytöstä voisi tulla mainio harrastuskoira. Annetaan pikkuneidin kuitenkin ensin kasvaa ja katsotaan sitten myöhemmin mahdollisia agikuvioita.

Helmi tuntee viehtymystä pöydille kiikkumiseen. Tässä neiti yllätetty itse teosta.

Pikkuinen Vimma.

Väsynyt agiliitäjä.

Sitten lauma valtasi sohvan.

Taitaa olla niin, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Olen nyt loppusyksyn ja alkutalven käynyt Toscan kanssa agikurssilla sunnuntaisin päivällä, kun Onnilla on ollut treeni illalla. "Parhaimpina" sunnuntaina on ollut kolmet agitreenit =P. Se ei tosiaan ole järkevää enkä suosittele kenellekään moista menoa.

Eilen oli sitten "vain" kahdet agitreenit, joten kävin päivällä näyttelytreenissä Toscan kanssa ja mukana oli myös Vimma ja Kirsi. Aikataulu oli seuraava: klo 12.30 lähtö kotoa näyttelytreeneihin, minkä jälkeen vein Kirsin ja Vimman kotiinsa. Olin heidän luona 20 minuuttia ja lähdin sitten agitreeniin Toscan kanssa. Tämän jälkeen vein Toscan ja Helmin kotiin ja olin siellä puoli tuntia, minkä jälkeen lähdin Onnin kanssa agitreeniin. Kotiuduin noin kahdeksan maissa. Harrastusta tuli normaalin työpäivän verran.

Viikonlopun jälkeen olo on kaikkea muuta paitsi reipas. Tarkoitus ei ole havainnollistaa, miten saadaan burn out harrastuksista, joten täytyy skarpata ensi keväänä sitten ja ottaa ihan pelkkää viikonloppuvapaatakin.

Näyttelytreenissä oli myös Ella ja molemmat tytöt, sekä Vimma että Ella, tepsuttivat oikein hienosti "kehässä" ja käyttäytyivät muutenkin nätisti ja reippaasti. Hyvä tytöt - kyllä te vielä kehissä hurmaatte =)

Nukkuvista ja syövistä pötkylöistä on kasvanut riiviöpentuja! Jokaisella on hienot, pienet ja tuliterät hampaat, ja tottahan toki niitä pitää kokeilla joka paikkaan. Sisarukset yleensä ovat tähän tosi hyviä koekaniineja. Välillä kuuluu kiljahduksia, kun joku nappaa toista liian lujaa. (Täytyy tunnustaa, että yleensä se joku on Pablo...)

Äänirepertuaari on melkoinen: vinkuminen, kiljuminen, pörinä, purina ja haukunta ovat vain muutamia esimerkkejä. Lisäksi pennut vaanivat toisiaan, juoksevat ja hyppelevät, repivät toisiaan korvista, niskasta, hännästä... Nostin pentuaitaukseen vielä paketissa olevan lack-hyllyn, jonka päälle ne kiipeilevät. Elli retuutti (siis "tappoi") tänään ensimmäisinä pennuista lelun =).

Tosca on innostunut jopa leikkimään pentujen kanssa, mutta vähän täytyy sivusta seurata, jotta se ei leiki liian rajusti. Onni pakittaa pentuja karkuun - ne ovat vähintään epäilyttäviä olentoja sen mielestä. Helmi taas ei viitsi leikkiä, mitä sitä turhaa, kun on hoitotäti Tosca jo sitä varten! Kelpaa sitä mamman sitten makoilla rauhassa.

Pennut leikkivät kukkulan kuningasta.

Ellillä on mietintätuokio.

Samoin Justuksella.

Tätä mieltä me ollaan siitä, että ovi on kiinni!

Kyllä se mamman maito on parasta!

Ei me oikeasti syödä tätä mössöä - kunhan vähän tassutellaan sen päällä.

Lautanen onkin tosi hyvä kulkureitti!

Tosca leikkii Pablon kanssa.

Tintti-riiviö puree sormia.

Viljo-riiviö puree aitausta.

Ja Pablo-riiviö puri kaikkia muita - ja pääsi isojen puolelle rauhoittumaan...

Ja näin suloisia on koko porukka kun ne ovat unten mailla =)

Helmin pennut syö ja nukkuu, ja niinhän se pitääkin. Pennut ovat tosi hyvinvoivia, kaikilla on pyöreät vaaleanpunaiset massut =). Painoa on tullut mukavasti sitten syntymän. Tänään 10 vuorokauden ikäisenä pennut painavat seuraavasti:

• Pablo 619 g
• Justus 525 g 
• Viljo 520 g
• Elli 475 g
• Tintti 452 g

Tytöt siis jäävät Pablosta jo melko komeasti jälkeen, se on ihan omilla lukemilla. Tintillä ja Pablolla on painoeroa tällä hetkellä 167 g eli suurinpiirtein saman verran kuin mikä oli Tintin syntymäpaino! Justus ja Viljo tulevat sitten aika lailla tasatahtiin niin kuin tytötkin keskenään.

Pentukasa (ja tietysti värikoodin mukaan)

Ruokalepo

Lähempää

Oletteko nähneet näin täyttä masua =)

Ja sitten päät vastakkain

Poikien välissä on turvallista nukkua

Isoin ja pienin vierekkäin

Vaavinkaiset osaavat äännellä jo muullakin lailla kuin huutamalla tai vinkumalla, eilen jopa yksi tapaili haukkumista ja tänään olen erottanut ärinää muistuttavia ääniä. Helmi-mamma saa jo lepotaukoja laatikon ulkopuolella, kun pennut nukkuvat aika paljon keskenään. Hienosti Helmi pentunsa hoitaa - välillä muistuttaa Onnille, että pentukammariin ei ole asiaa. Onni onkin väistynyt sitten melko sukkelasti pois.

Eilisen sadepäivän jälkeen tosi kiva, että aurinkokin on tänään pilkahdellut. Menimme koirien kanssa puistoon siskoni Kikin kanssa ja samalla otettiin valokuvia. Tosca täytti tänään 9 kuukautta, mutta neidistäpä ei niin vain seisomakuvaa otettu: se hyppeli ja liikkui vähän väliä ja onnistui sabotoimaan suurimman osan kuvista. Miten ihmeessä se näyttelyssä on kuitenkin seisonut... Alla kuvista kelvollisin, itse asiassa se on ihan viimeinen kuva, joka Tossukasta otettiin. Huh minkä takana tuokin oli.

Koko pieni "karjalauma" laiduntamassa. Koirat tykkäsivät ja Helmistäkin oli kiva ottaa pientä spurttia muiden perässä. Mutta kyllä sen liikkuminen on nykyään alkanut enemmän muistuttaa vaappumista.

Kiki ja koirat.

Ja tietysti pitää ottaa kuvia Helmi-mammasta, jolla siis tänään tiineysvuorokausi 53. Ja kuten kuvista näkyy, en ole edelleenkään raskinut rapsia karvoja lyhemmäksi. Ehkä mä viikon päästä sitten tartun saksiin =)

Jihuu, tänään sain uudet kotisivut nettiin! Kiitos uudesta layoutista kuuluu JP:lle, jota ilman tämä projekti olisi ollut paljon hitaampi ja haastavampi. Nyt sain laittaa sisällöt kohdilleen, kun oli rakennettu hyvä layout ja pohja - olipas helppoa!

Toivon mukaan sivut on nyt selkeämmät ja helppolukuisemmat. Koirista aion lisätä jokaisesta vielä kuvasivun ja eiköhän sisältöä tule hieman lisää tässä ajan kanssa, mutta peruspaketti on kuitenkin kasassa. Tämä päivä onkin kulunut aika tiukasti tietsikan äärellä.

Kommentteja saa laittaa uusista sivuista, ja jos jossain on jotain mokaa, kirjoitusvirhettä, linkki ei toimi, kuva ei näy, niin ilmoitelkaahan siitäkin.

Elina antoi haasteen kirjoittaa seitsemän totuutta koirista. Elinan blogissa onkin hauskoja juttuja Vinhasta, kannattaa kurkata! Tällaiseen haasteeseen täytyy totta kai vastata ja haaste jatkuu Kikille, joka saa ulottaa seitsemän totuutta kissoihin.

Helmi

1. Helmin motto: "Parempi käpy suussa kuin kymmenen maassa!" Tämä tuleva Äiti jaksaa poimia edelleen käpyjä suuhun kuin pahainen kakara. Ja samoin kiviä. Tai linnunsulkia. Tai oikeastaan mitä tahansa mitä maassa lojuu ja ei saisi suuhun tunkea. Suuta on ronkittu sen verran, että neiti osaa nykyään sylkäistä kielletyt aarteet maahan irti-käskystä... Ja tuota käskyä käytetäänkin joka lenkillä. Myös toisen suussa oleva käpy kelpaa - tai etenkin se. Jos Tosca sylkäisee kävyn (on siis samaa maata), nappaa Helmi sen äkkiä suuhun (tai toisinpäin). Meidän lenkit on siis tosi ihania!
2. Helmi rakastaa jäniksiä, perhosia, maassa lenteleviä lehtiä tai ohiajavia moottoripyöriä. Sisäinen saalistaja herää - ja kun sen kutsu kuulee, ei auta kuin mennä! Neiti on ihan hupsu kaiken liikkuvan perään. Tämä on sen verran vaarallista, että vaikka Helmi ei lähde karkuun vaan liikkuu aina  mukana, en uskalla päästää sitä irti sellaisilla paikoilla, jossa saalistusvietin herääminen voi aiheuttaa vaaratilanteita.
3. Helmi on blondi. Siis kertakaikkiaan. Se on ihana hupsu, mutta joskus mietin, onko päässä mitään aivotoimintaa. Söpö ulkonäkö korvaa tämän kyllä sitten =). Jos Helmi olisi ihminen, se olisi nätti vaalea tyttö, olisi koulun suosituin ja pukeutuisi pinkkiin. Siis ilmiselvä Krisse.
4. Helmi on mamman mussukka. Se tervehtii iloisesti vieraita mutta siihen se sitten jääkin. Moni vieras varmaan ihmettelee, miten Helmi on minusta niin ihana, mutta kun se on minun mussukkani joka tepsuttaa perässä ja nukkuu sohvan selkänojalla. Vaikka cavat usein ovat kaikkien koiria, on Helmi selkeästi minun omani.
5. Helmi rosvoaa muilta leluja. Ja sitten sillä on vino pino niitä eikä se leiki niillä. Mutta eivätpä leiki muutkaan ja se on pääasia =).
6. Helmi ei osaa kunnolla agilityä. Tai tokoa. Tai edes seisoa näyttelyissä... Mutta se tykkää kyllä kovasti agilityesteistä. Ja toisin kuin Onni, se saattaa istua jököttää paikallaan vaikka kuinka pitkään kun minä houkuttelen sitä vaikka hyppäämään. ("Ai mitä sä oikein haluat? En oikein ymmärrä.. Pitäis hypätä vai? Oletko nyt ihan varma? Okei, mä hyppään, mutta tän yhden esteen vain..")
7. Tämä hupsu tyttö on lauman kuningatar. Helmin ruokakipolle ei ole muilla asiaa. Ja jos ei huvita leikkiä, niin en leiki. Etkä leiki sinäkään. Ja tämä on nyt mun paikka ja mun mamma. Räyh!

Tosca

1. Toscasta on kiva läträtä suihkussa. Se juoksee innoissaan tassujen pesulle ja hyppää valmiiksi saunajakkaran päälle --> "Jee, jee! Tassunpesulle!" Lisäksi se juo vettä suoraan hanasta ja tulee mielellään käymään suihkussa kaverina.
2. Toscan motto: "Mun luu, mun suussa. Onnin luu on myös mun luu." Molemmat pitää olla suussa yhtä aikaa ja jos annan vielä kolmannen luun Onnille (Toscan ryöstämän tilalle), tulee se viivana taas ottamaan Onnilta luun pois... Lisäksi se piilottelee luita. Se saattaa kulkea kaksi luuta suussa ja etsii paikkaa, jonne ne veisi. Aamulla se päätti piilottaa luut saunaan =). Sitten se on hyvin tyytyväinen itseensä. Useasti Helmi kuitenkin seuraa Toscaa sen piilotusreissuilla ja käy sitten hakemassa aarteet pois.
3. Tosca on melkoinen ketku. Se on koiristani kaikista ovelin ja ottaa häikäilemättä haluamansa kieroilemalla. Harhauttaminen on oikein mainio keino, ja se voi vaikkapa pyöriä Helmin vieressä ja touhuta muka omiansa ja sopivan hetken tullen se salamana nappaa sen mitä haluaa. Tämä on ominta Toscaa =)
4. Toscan lempinimi on Pörri. Se sai sen pentuna, koska se pörisi. Se saattoi makoilla vaikka sohvalla silmät kiinni ja jos sen siirsi, kuului jostain pörinää, vaikka koira ei aukaissut silmiä, ei suuta eikä muuten mistään eleestä tajunnut, että pentu protestoi. Pörinä jäi pois kun Tossukkaista siitä huolimatta siirreltiin ja käsiteltiin, mutta lempinimi jäi =)
5. "Poing! Poing! Hyppyrottako? Ei se onkin Tosca!" Tosca on perheen pomppija. Se hyppelee paikaltaan ilmaan ja tekee siellä melkein voltteja tai pyörähdyksiä mitä lie, mutta hassulta näyttää. Reisilihakset ovatkin melkoiset.
6. Tosca roikkuu toisten korvissa. Ennen se roikkui aina kiinni Helmissä, mutta nyt kun se ei enää viitsi leikkiä, on Onni joutunut uhriksi. Tosca tuleekin kokemaan melkoisen yllätyksen kunhan Helmi saa pennut ja ne kasvavat!
7. Pussaaminen on Toscasta ihanaa. Melkeinpä ihanampaa kuin toisten aarteiden varastelu. Varo siis, jos tulet meille, koska voit saada märän pusun jos toisenkin nenään, korvaan, suulle, kaulaan, kasvoihin... ja sitten kierros uusiksi. Slurps! Kiihkeä tyttö!

Onni

1. Onni ei pidä vieraista miehistä. Syytä tähän en tiedä, ikinä ei ole sattunut mitään, mutta miehet ovat sen mielestä jokseenkin epäilyttäviä. Naiset sen sijaan ovat kivoja =). Ja jotkut tietyt naiset ovat superkivoja, esimerkiksi minun äitini ja Jepen&Vilin Ansku.
2. Onnin lempinimi on Mörssäri. Vaikka se ei olekaan kookas uros, on se kuitenkin tyttöjä vankempi, joten se on etuoikeutetusti lauman Mörssäri. Lisäksi sillä on kovasti leikistä innostuessaan tapana jyrätä tyttöjä: se makaa suurinpiirtein päällä, aukoo suuta ja örisee, joten nimi sopii sille mainiosti.
3. Onnin karva on aina takussa. Vaikka olisin tehnyt tarkan harjauksen ja selvitellyt takut, niin seuraavana päivänä löydän jostain huopaantunutta karvaa =(. Onnilla on aina ollut pehmeä turkki, mutta kastroinnin ansiosta sillä on nyt pumpulinpehmeää hötöä, joka takkuuntuu tosi helposti. Lisäksi sillä kasvaa pulisongit!
4. Onni temppuilee. Se osaa olla äärimmäisen rasittava, jos se näkee kynsisakset tai harjan kädessä ja päättää, että se ei sille sovi. Se kipaisee äkkiä karkuun pöydän alle ja siinä sitä sitten ollaan. Parempi onkin aina napata se ensin kiinni ja sitten vasta ottaa sakset käteen. Toisaalta tätä temppuilua voi tapahtua missä tilanteessa hyvänsä, esimerkiksi jos ollaan lähdössä ulos. Tällöin olen jättänyt sen kotiin ja seuraavalla kerralla se on hyvin kiltti poika. Nämä "Lällällää, et saa kii" -tempaukset on kyllä tosi raivostuttavia.
5. Onni on kova leikkimään. Se tuo hämistä (lempileluaan), vetoleluja, palloja yms. ja nauttii suunnattomasti, kun leikitään tai puuhataan jotain.
6. Onni on rasisti. Cavalierit on kivoja, muut koira ei ole. Siedättäminen ei auta, kun ilmekin on "Hyi mikä ötökkä" -luokkaa.
7. Onni on tyttöjen tossun alla. Niin se vain on, että tytöt vievät siltä luut ja lelut eikä Onni sano mitään. Hakee sitten vain toisen tilalle ja kohta sekin on viety. Voi voi, kun on ankeaa tämä uroksen elämä!

Maanantaina Kikki ja Rommi lähtivät meidän mukaan metsälenkille. Pitihän Rommi päästä tutustumaan luonnolliseen elementtiinsä. Niinpä ajeltiin meidän vakimetsään, koirat irti ja kissa kainaloon. Kissaa ulkoilutettaessa yleensä omistaja saa liikuntaa ja kasvattaa hauista, kun riepukissa lötköttää rentona.

Rommista oli tosi jännittävää katsella koirien menoa. Lisämomentin toi taivaalla pörräävät pienlentokoneet. (Raivostuttavaa, kun tulevat MEIDÄN metsään...) Onnikin alkusäpinän jälkeen malttoi juosta metsässä, vaikka sitä kissa kiinnostaakin yli kaiken. Tytöt ovat kisun suhteen rauhallisempia, kun taas Onni on jännityksestä pinkeä ja voi ihan kuvitella kuinka sillä on mielessä nautinnollinen ajatus siitä, miten se voisi antaa Rommille vähän kyytiä! Toistaiseksi kuitenkin roolit on kääntyneet toisinpäin ja Rommi on säpäkkänä tyttönä ajanut koirat kauemmas.

Helmi-mamma otti välillä kunnon spurtteja juoksemalla mäkeä alas ja ylös, vaikka välillä huilaili sitten kulkemalla rauhallisesti vieressä. Tänään on jo 35 vuorokausi menossa ja massua on vähän tullut. Toivottuja masukuvia pitää laittaa blogiin. Hirveästi ei kyllä pikkumasusta ole vielä haittaa Helmin vauhdille.

Pääsihän Rommi sitten kävelemäänkin, kunhan otin Onnin kiinni. Kuljimme peräkanaa, minä edessä ja Onni perässä - takaperin. Helmi ja Tosca juoksivat irti edessä ja näin kun oli kolme personal traineria, niin jopa alkoi pikkukissakin kävellä ihan reippaasti. Se on niin utelias, että perässä pitää tulla ja tarkkailla koirien touhuja. Kiipesipä se kerran puuhunkin, joten ihan mainio metsälenkkeilijä siitä vielä tulee =)

Oma koira on aina maailman ihanin. Minulla niitä on kolme. Jokainen oma erilainen persoonansa, mutta samalla myös jotenkin niin täydellinen omalla tavallaan. Ja kaikki kolme täyttävät oman kolonsa sydämessäni. Usein vain katselen koiria kun ne leikkivät tai touhuavat omiansa, nukkuvat ja ovat. Voin seurata niitä pitkiä aikoja kyllästymättä.

Onni

Onni, pieni suuri mies, tuli täyttämään Chamman tyhjäksi jättämää paikkaa ja vaikka se ei ole korvannut Chammaa, on se valloittanut minut totaalisesti. Onni on vilkas poika ja pentuna se oli jopa rasavilli. Saatoin touhuta ja leikkiä sen kanssa tuntikausia. Leikin varjolla harjoittelimme myös ihan oikeita ja tarpeellisia juttuja. Onni on aina valmis treenaamaan ja touhuamaan mamman kanssa. Muista koirista poiketen se myös itse ehdottelee leikkiä.

Välillä olen jättänyt leikkialoitukset huomiotta ja välillä menen mukaan. Siinä että koira oma-aloitteisesti hakee kontaktia on jotain hellyttävää. Vahvistusta mukaan menemiselle sain Peetsan ongelmakoiraoppaasta: on hyvä, että koira on aktiivinen eikä sitä kannata sammuttaa täydellisellä koiran aloitusten huomioimattomuudella.

Onni on pienestä asti tarkkaillut ympäristöä. Aivan pienenä se lähti pururadalta kotiin muutaman kerran kun oli Sepon kanssa lenkillä. Onneksi ei käynyt kuinkaan, vaikka se aiheuttikin kauhunhetkiä. Tämän johdosta siirryimme sen kanssa metsiin, joista se aina lähti omin päin autolle kun tunnisti maaston... ja se tunnisti sen kaukaa! Niinpä sitten olen sen kanssa liikkuessa vaihtanut yhtäkkiä suuntaa, kulkenut auton ohi ja piiloutunut jos herra on lähtenyt liian kauaksi. Näiden ansiosta se pitää nykyään huolen siitä, että mamma ei pääse katoamaan.

Edelleen Onni metsässä tarkkailee ympäristöä ja olen varma, että se osaa suunnistaa itsenäisesti. Helmi sen sijaan juoksee mukana muusta välittämättä ja sillä luultavasti ei ole aavistustakaan siitä, missä me liikumme =). Toscakaan ei seuraa ympäristöä Onnin lailla. Tytöt vain mennä humputtavat, kun lauman mies katsoo missä ollaan.

Onni on selkeästi naisten koira. Miehistä se ei jostain syystä suuremmin perusta. Onnissa on myös rasittavana piirteenä angsti muunrotuisia koiria kohtaan, tosin ihan syystä. Remmissä rähiseminen on onneksi jäänyt melkein kokonaan pois. Tämän piirteen vastapainona Onnissa on erittäin hellä puoli ja se on koiristani eniten sylikoira. Yleensä se tunkee itsensä syliin ennemmin tai myöhemmin, vaikka välillä yritän siirtää sitä pois...

Agilitytreenissä Onni on sekä mahtava että välillä myös todella raivostuttava. Minä olen nimittäin useasti liian hidas Onnille ja silloin se tekee ratkaisunsa itse. Joskus myös hajut tunkevat nenään, niin että niitä on pakko jäädä nuuhkimaan.. Toisaalta se on mitä ihanin kullannuppu, jonka kanssa harrastaminen on haasteellista ja erittäin antoisaa. Se nauttii suunnattomasti treenaamisesta ja jaksaa tehdä toistoja. Ihana ja rakas poitsu, joka oppii asioita nopeasti ja heiluttaa aina häntäänsä. Täydellinen poika minulle =)

Helmi

Koska en päässyt Onnin kanssa näytelmiin ja aloin kiinnostua kasvattamisesta, tuli minulle Helmi. Se on mahdottoman suloinen tyttö, joka hurmasi minut heti kun saapui kotiin. En tiedä toista niin helppoa koiraa kuin Helmi. Sitä ei ole koulutettu juuri ollenkaan, kun se menee mukana muutenkin. Helmiin pätee sanonta "Ei kaikkien tarvitse olla fiksuja, riittää että on suloinen =)".

Helmi on selkeästi lauman kuningatar. Se on todella hyvähermoinen, reipas ja rohkea tyttö, joten se laumanjohtajaksi mitä mainioin. Helmi on myös hieman tosikko luonteeltaan ja keräilee toisilta leluja, vaikka ei itse niillä leikkisikään. Se saattaa kerätä melkoisen kasan itselleen ja sitten vahtii, etteivät muut niitä vie. Onni ei edes yritä ottaa siltä mitään pois, mutta Tosca yleensä käyttää noissa tilanteissa oveluutta.

Näyttelyistä Helmi ei oikein välitä ja hännänheilutuksen saaminen kehässä voikin välillä olla tuskan takana, mutta aina välillä Helmi ilahduttaa mammaa. Kehän ulkopuolella häntä sitten heiluu ihan eri tahtiin. Varsinkin agilityesteet on Helmistä ihania. Se on vain niin kovin erilainen kuin Onni, että en ole jaksanut paneutua Helmille sopiviin treenaustapoihin. Välillä otan sen kanssa muutamia esteitä ihan huvin vuoksi.

Helmi on mamman mussukka, joka tepsuttaa perässä ja löytyy yleensä vierestä tai niskan takaa makoilemasta. Lisäksi sillä on saalistusviettiä. Kaikenlainen liikkuva saa sen aivan haltioitumaan. Se saattaa vaania matalana ja hyökätä sitten perään. Näitä saalistusretkiä on hauska seurata. Saaliiksi kelpaa melkein mikä vaan. Valitettavasti myös moottoriajoneuvot kiinnostavat, joten hihnalenkeillä saa neidin ottaa vierelle, ettei se kiskaise itseään mopon alle tai perään. Perhoset ovat ihan sopivia saaliita Helmille, samoin Onni ja Tosca.

Tosca

Nuorin joukosta on varsinainen viikari. Se juoksee iloisesti tassujen pesulle, kiipeilee saunan lauteilla, tykkää föönaamisesta ja on varsin juonikas halutessaan jotain. Oveluutta käyttämällä se onkin useasti vienyt Helmiltä leluja. Tällöin se harhauttaa Helmin huomion hetkeksi muualla ja nappaa äkkiä haluamansa!

Tosca on iloinen veitikka ja varsinainen pusukone. Sillä on melkoinen pomppuvoima, kuten Helmilläkin. Ja se kyllä sitten tätä pompputaitoaan käyttääkin varsin paljon. Toscalla on nopeat hoksottimet ja se oppii Onnin lailla hyvin nopeasti uusia asioita. Kun vain viitsisi niitä sille opettaa =). Etsi nami -leikin se oivalsi yhdellä kertaa katsomalla hetken mallista muita koiria. Pitäisi varmaan ottaa se agilitytreeniin mukaan, niin jospa se mallioppisi esteetkin!

Pikkuneiti on aivan ihana ja sen aurinkoinen olemus on sulattanut monien sydämen, mitä en yhtään ihmettele. Tosca täyttää paikkansa olemalla Tosca. Sille ei ole odotuksia agilitystä tai näyttelyistä, kun isoveikka ja -sisko hoitelevat näitä puolia. Riittää että se on oma ihana, ovela, oivaltava itsensä.

Laumassa

Tämä pieni lauma on kotioloissa rauhallinen. Totta kai ne leikkivät keskenään ja ääntä voi silloin kuulua, mutta ne eivät piippaile ja vaadi, vaan köllöttelevät rauhassa vieressä tai sylissä. Siskoni vanha koira Milo harrastaa piippaamista ja kun sitä on vähän aikaa kuunnellut, niin osaa arvostaa todella paljon näitä koiria. (Vaikka Milo on monella muulla tapaa ihana vanhus =)

Onni ja Helmi ovat parhaita ystävyksiä.

Siskolleni on kotiutunut pieni ragdoll-pentu Rommi, jonka elämään voi tutustua sivuilla www.rommi.vuodatus.net. Tänään vein Helmin kyläilemään Kikin ja Rommin luo. Helmi on juuri sopiva tämmöiseen tarkoitukseen, koska se on hyvin ystävällinen ja rauhallinen luonteeltaan eikä hätkähdä pienistä. Tosin astutuksen jälkeen se on ollut muulle porukalle aika tiukkis, mutta ehkäpä tiineys pistää pinnan kireäksi... toivotaan näin.

Rommi on kotiutunut viimeisen viikon aikana mainiosti ja tuli ovelle vastaan, kun rimputin ovikelloa. Kirsi katsoi parhaammaksi kuitenkin napata typykän syliin, kun tulimme sisälle. Helmin huomatessaan alkoikin kuulua murinaa ja sähinää. Mutta sen sijaan, että kisu olisi lamaantunut, se olikin hyvin itsevarma ja käveli Helmiä kohti. Meidän lauman kuningatar alistuikin sitten 13 vkon ikäiselle kissanpennulle, joka murisi ja yritti esittää mahdollisimman suurta...

Olimme kylässä puolitoista tuntia ja kissaa kiinnosti Helmi kovasti. Sen piti seurata aina samaan paikkaan, missä Hemuli oli ja yhdessä vaiheessa se yritti jopa leikkiä Helmin hännällä. Hemulin ilmeet olivat paljonpuhuvat, kun se ei oikein ymmärtänyt Rommia ja sen eleitä. Helmi oli kuitenkin juuri sellainen kuin olin arvellutkin eli mahdottoman hyvä tällaisessa totutusvaiheessa. Se ei hätkähtänyt Rommin touhuja, murinoita tai muuta, vaan oli hyvin rauhallinen eikä liikkunut äkkinäisesti.

Viikonloppuna otamme uusiksi. Kun Rommi alkaa tottua Helmiin, voi seuraavassa vaiheessa ottaa mukaan Toscan, joka on melkoinen pieni vintiö. Viimeisenä mukaan saa tulla Onni, koska se raasu pelkää kissoja. Onni juoksisi varmaan Rommia karkuun, jos se esittäisi sille samat temput kuin Helmille.

"Miau! Minä olen Rommi - sataprosenttinen kissa ja minulla on hienot kynnet!"

Välillä aina cavalier-palstalla keskustellaan pennun sisäsiisteyskasvatuksesta ja siitä, kuinka nopeasti se oppii pidättelemään ja tekemään tarpeet ulos. Tiedoksi pennusta haaveilijoille: pentu ei ole sisäsiisti yhdeksänviikkoisena! Ei liioin kolmekuukautisena, tuskin nelikuukautisena ja puolivuotiaskin voi olla niin ja näin sisäsiisteydessä.

On myös normaalia, että ulkona ei malteta pissata tai kakata, vaikka sisällä tarpeet osataankin tehdä =). Pienen pennun mielestä ulkona on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että pissa- tai kakkahätä tuntuu monesti haihtuvan kun sen sinne kiikuttaa. Jos sen sijaan käännät katseesi pennusta sisällä edes sekunniksi, on se kyykännyt salamannopeasti!

Entäpä kun kävelet pissaan. Ja vaihdat sukat. Ja kävelet kymmenen minuutin päästä taas pissaan. Ja vaihdat sukat. Ja kävelet taas hetken kuluttua pissaan. Kolmannen tai neljännen sukanvaihdon jälkeen voi ohimosuoni jo hieman pullistella. Ja tämä tarina on tosi =). Lukemattomia iltoja olen juossut pihalle pennun kanssa, kun se on pyörinyt sisällä kakkahätää ja kadottanut hädän heti kun on päässyt ulos. Onnin ensimmäisestä kakasta ulos otettiin jopa aikoinaan valokuva - se oli todellinen työvoitto.

Helmi sen sijaan pentuna oivalsi helposti, että ulos pissataan ja kakataan. Se oli todella helppo: vein sen ulos ja se kyykkäsi yleensä alle viidessä minuutissa. Silti sillä meni aikaa melkeinpä saman verran kuin Onnilla siihen oivallukseen, että sisälle ei myös tehdä tarpeita jos on hätä. Jos pentu on kahdeksan, yhdeksän tai kymmenen kuukautta ja edelleen tulee sisällekin hätiä - ole huoleti. Kyllä se siitä vielä jää pois. Nimim. Pennut kymmenen kuukauden iässä jaksaneet pidätellä koko työpäivän =)

Nyt kotona on kohta kahdeksan kuukautta täyttävä Tosca. Olen juossut illan pihalla sen kanssa, kun se on pyörinyt sisällä hätäänsä. Ulkona se on alkanut syödä ruohoa ja katsella maisemia. Sitten ollaan vähän kävelty ja tultu takaisin vakio pissa- ja kakkapaikalle - ilman tulosta. Sisältä sen sijaan olen löytänyt tänään neljä pissaa ja kaksi kakkaa. Ja viime viikolla sentään vain yhden kerran oli tullut pissa sisälle. Takapakkia siis on tullut, mutta eiköhän tämäkin neiti ole syksyllä sisäsiisti.

Lisäksi Onnilla ja Helmillä on jostain syystä ollut yhtä aikaa (!) maha sekaisin ja yön aikana sisälle oli ilmestynyt löysiä kasoja. Argh. Tämä on sitä koiranomistajan onnea. Onneksi ainakin Helmin massu näyttää nyt olevan kondiksessa, joten toivo elää, että huomenna kotona ei haiskahda nenään herätessä eikä aamu ala ensimmäiseksi kasoja siivotessa.

Lämpimiä aatoksia Helsingistä! Tultiin tänne tänään ja meidän city-koirat ilahtui kovasti, kun pääsivät kaupunkiin. Olimme nimittäin pari päivää mökillä ja siellä ei ollut niiden mielestä ollenkaan kivaa.  Ilmeisesti maaseutuelämä  on  vierasta näille koirille ;-).  Mutta kaupungin äänet ja hajut, ne vasta jotain on!

Lauantaina kävimme Saarijärvellä näyttelyssä, jossa Helmi oli PN2 ja sai neljännen varasertinsä. Tosca oli pnp3 eikä saanut kp:ta, mutta arvosteluun olen enemmän kuin tyytyväinen.  Tästä on hyvä pikku-rubyn kasvaa ja kehittyä eteenpäin kohti  isojen koitoksia.  Toscan arvostelu:  "Erittäin hyvän tyyppinen. Vahva luusto. Hyvä pää. Pehmeä ilme.  Oikeat mittasuhteet. Riittävät etu- ja hyvät takakulmaukset. Kaunis turkki. Hieman löysät takaliikkeet." (Vera Smirnova, Viro)

Vähän on Toscan kanssa kyllä tekemistä kehätottumuksessa, kun neiti alkoi juntturoida kesken kaiken ja kieltäytyi välillä kävelemästä... Pienen houkuttelun jälkeen onneksi lähti sitten liikkeelle. Helmiä ei huvittanut myöskään esiintyä yhtään ja tuntui, että sitä sai suurinpiirtein kiskoa kehässä eteenpäin. Osasyy oli varmasti huono alusta: nurmikko oli aivan märkä ja vesi vaan roiskui kun kiersimme kehää.

Tänään sitten kävimme eläinlääkärissä tarkistamassa millä mallilla Helmin juoksu on. Irtosolunäyte oli varsin kypsä ja progesteroni oli 2,7. Keskiviikkona menemme uudestaan ottamaan progesteronin ja voi olla, että torstaina tai perjantaina mennään moikkaamaan Tomppaa. Ja sitten odotetaan, saadaanko pikku-cavaliereita meidän perheeseen.

Vaihteeksi valokuvia koirista eli tässäpä poseerauspläjäys. Ensin tietysti Helmi elikäs alla toisen sertin kunniaksi otettu kuva. Lisäksi huomasin illalla, että Helmi on tässä vaiheessa Vuoden cavalier -kisassa nartuissa jaetulla kolmannella sijalla, vau, kukapa olisi uskonut.

Sitten kuva perheen vauvasta, joka on nyt täyttänyt jo seitsemän kuukautta. Ensimmäisessä kuvassa ei näy oikein päätä, joten siksi toinenkin kuva, joka on otettu meidän lomareissulta. Kirsti laittoi Toscan seisomaan pöydällä, kun minulla siinä on vielä tekemistä.

Ja vielä vimpaksi kuvia lainakoira-Elmosta. Herra onkin aikamoinen veitikka! Kuvat on otettu viime viikonloppuna Rokualla 23.6. ja Elmo on käynyt aiemmin uimassa ja kuljeskellut metsässä, joten turkki ei ole puhtaimmillaan, mutta olipa sitten poitsulla ainakin hauskaa!

Viime torstaina oli koirien kannalta ihana työpäivä. Meillä oli virkistysiltapäivä Sanginsuussa ja otin koirat mukaan ulos juoksentelemaan. Tosca, Onni ja Helmi osallistuivat tietenkin petankin peluuseen - Onni ja Tosca nappasivat välillä "maalipallon" (mikähän oikea nimi sille, jonka lähelle petankkipalloja heitellään..?) ja juoksivat se suussa karkuun. Vaikka varsinkin Helmi oli oikein kova muutenkin pelaamaan, niin suurimmaksi osaksi koirat juoksivat isolla nurmikentällä keskenään ja nauttivat iltapäivästä.

Tosca ja Helmi pysähtyivät katsomaan, että mitä ihmettä se taas kuvaa..

Ja sitten taas aarrejahtiin: Helmillä on suussa risu, jonka Tosca tietysti myös haluaa!

Perheen mies sen sijaan haistelee jokituulahduksia.

Ja tytötkin vilahtavat laiturille, mutta eivät veteen silti uskaltautuneet.

Toscasta vielä muutamia poseerauksia laiturilla.

Viikonloppuna  kävin sitten pohjoisessa ja otin mukaan Elmon meille viikoksi katsomaan kaupungin vilinää. Elmo on sama reipas poika kuin pienenä, jolloin oli minulla neljä viikkoa ennen kuin matkasi oikeaan kotiinsa. Elmo on kasvanut kovasti ja sillä on edelleen ihastuttava nassu. Sunnuntaina olisi ensimmäinen pentunäyttely, mutta Elmo on loukannut etujalan viime viikolla kun on harrastanut kotikiipeilyä. Poika ei arista jalkaa, kun sitä tunnustelee, mutta ontuu tällä hetkellä. Toivottavasti jalka kuntoutuu ensi viikonlopuksi.

Tällä hetkellä Elmo saa sitten kaupunkikokemuksia ja tänään käytiin näyttelytreenissä pyörähtämässä ja katsomassa muita koiria. Aluksi piti kiskoa hihnassa, mutta loppuvaiheessa Elmo malttoi kävellä jo ihan nätisti. Toscan kanssa se on leikkinyt kovasti, vaikka yritän pitää sitä nyt mahdollisimman paljon levossa, jotta jalka ei rasitu.

Elmo on hyvin laumasidonnainen koira ja porukan pitää pysyä sen mielestä kasassa. Muiden erkaantuminen saa aikaan melkoisen älämölön. Elmo on muutenkin kova juttelemaan. Nyt se saakin alkaa opetella rauhoittumista omassa kodissaan. Täällä jo aloitellaan vähän itsehillinnän opettelua: hyppelemällä ja vaatimalla ei pääse ulos eikä saa mitään. Kaikki tapahtuu vasta kun herra rauhoittuu hetkeksi. Elmosta pistän kuvia jokin päivä.

Ja tänään sitten Onni sai hierontaa. Se osasi hienosti rentoutua, mutta kun päästiin takajalkoihin, niin poitsu oli sitä mieltä, että kiitos nyt riittää. Selkä oli vähän kireä ja takajalat pikkuisen myös, erityisesti vasen puoli. Onskulla lupsui sitten silmät hieronnan päätteeksi, ilmeisesti kuitenkin teki aika hyvää! Varasin Onnille seuraavan hieronta-ajan kolmen viikon päähän. Yritetään nyt saada poitsua vähän vetreämmäksi.

Lierolauma kasvoi hetkellisesti kun Loru ja Eve tulivat hoitoon meille. Lorun suuri idoli on Onni ja se on tehnyt metsälenkeillä kaikkensa saadakseen Onnin huomion - tuloksetta. Väsytystaktiikka alkoi nyt tuottaa tulosta ja Onni innostui viimein Lorun liehittelyistä. Tuloksena leikkiä ja sitten lämmittelyn jälkeen kunnollista pusuttelua =). Eve ei välittänyt toisten touhuista vaan keskittyi keittiöapulaiseksi - se oli hyvin ahkera apukokki. Mutta alla kuvasarja Onnista ja Lorusta.

 

Ja kun on tutustuttu niin ensin katsotaan haikeasti silmiin, siirrytään suukotteluun ja ihan ranskalaisiin suudelmiin asti... Voi tuota lempeä!

Helmi on pieni päivänsäde. Koira joka on luonteikas, rohkea, reipas, oman arvonsa tunteva, hupaisa, lempeä, lehtihullu, Suuri Metsästäjä. Rakas. Muistuttaa jotenkin vanhaa cavalieriani Chammaa, ja nykyään olen sitä välillä vahingossa kutsunutkin Chammaksi.

Helmi on ihastuttava persoona. Helpoin tuntemani koira, vaikka pitääkin itseään perheen kuningattarena. Laittaa Onnin ja Toscan tarvittaessa ojennukseen, vaikka sitten myös putsaa molempien silmät murinoista huolimatta. Ja mammaakin täytyy pitää silmällä: perässä pitää kulkea joka paikkaan, koska Helmi tietää asiat parhaiten. Vessanpyttyynkin voi vaikka hukkua, jos ovi on kiinni.

Sohvan nojalta Helmi tähystää valtakuntaansa. Eihän Helmiä voi kuin rakastaa.

Joskus olen kuullut, että koirat eivät tunnista rotuja. Onnin myötä olen tullut itse aivan päinvastaiseen tulokseen. Pieni punainen poika on sitä mieltä että oma rotu on paras rotu. Muut eivät ole kiinnostavia sen silmissä eikä niihin huvita tutustua.

Karkeakarvainen kettuterrieri Elli asui aiemmin meidän lähellä. Onni näki sitä ihan siitä asti kun Elli oli pieni pentu aina Ellin aikuistumiseen asti, mutta ei ikinä lämmennyt sille. Elli olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta ja näimme sitä useamman kerran joka viikko. Onnin mielestä Elli oli epäilyttävä, se pakitti jos Elli tunki lähelle ja ilmeestä näki, että Elli oli tasolla ötökkä sen silmissä. Ellin väsytystaktiikasta huolimatta niistä ei ikinä tullut kavereita eikä Elli päässyt lähemmin edes Onnia haistelemaan.

Mikä Ellissä oli vialla? Väärä rotu? Cavalieriin Onni haluaa aina tutustua, cavat on kivoja - aivan sama minkä värisiä ne ovat. Saa olla pentu tai aikuinen, Onni on suopea ja pitkämielinen muita lieroja kohtaan. Toki se pennulle ärähtää, jos se alkaa ihan riekkua, mutta saahan aikuinen kasvattaa pientä.

Aikasempi cavani Chamma rakasti collieita. Sen pentuaikainen ja alkuvuosien kaveri oli Samu-collie. Chamman mieleen nousi selvästi aina jotain positiivista sen nähdessä collien, se innostui ihan valtavasti. Chamma tuli toimeen kaikkien koirien kanssa, myös vääränrotuisten, mutta colliet olivat aina sen suosikkeja.

Onnin roturajoitteisuudessa on muutamia poikkeuksia. Käppänä Lillin kanssa käydään viikoittain agilityssä, joten Lilli on ihan jees Onnin mielestä. Mutta ei se silti innostu siitä samalla tavalla kuin muiden lierojen näkemisestä. Onnin pentuaikaisiin ystäviin kuului myös bichonipoika, jonka näkemisestä se aina ilahtui. Bichon-ystävä jäi edelliseen asuinpaikkaan, joten nykyään Onni hengaa pääasiassa muiden cavojen kanssa. Tämä ei kuitenkaan haittaa Onnia =). On vain ollut pakko todeta, että koiratkaan eivät ole automaattisesti kaikkien kavereita, toisilla synkkaa heti ja joidenkin kanssa ei ikinä.

Onnin turkki on massiivisista jokaviikkoisista hoitosessioista huolimatta päässyt villoittumaan talven aikana. Kastrointi sai turkista melkoisen hötökasan ja villaa tulee vauhdilla. Koska edessä on kurakelit ja lämpimämmät säät, päätin helpottaa Onnin oloa. Vieraat ihmettelivät myös useasti, kuinka Onni näyttää niin paksulta. No näyttäähän se kun turkki on valtava.

Eilen sitten marssin Onnin kanssa trimmaajalle, joka siisti poikaa. Mahanalus ja peräpeili ajeltiin, samoi rinnanalus, jossa oli pumpulinpehmeää karvaa. Arvata saattaa, että sain koko ajan selvitellä takkuja. Hapsukarvoja myös lyhennettiin reippaasti. Tosi paljon villaa saatiin pois groom star -karstan paremmalla ja kalliimmalla versiolla. Se täytyykin heti hankkia kotiin, jotta turkin saisi nyt pysymää parempana.

Kaiken karvan keskeltä kuoriutui melkoisen hoikka poika. Trimmaaja totesikin pojan olevan sporttisessa kunnossa, toivoisi jopa massaa lisää, jos kyseessä olisi näyttelykoira. Nyt kelpaa juosta agilityssä kun turkki ei ahdista. Alla lopputulos, joka ei ole yhtään hullumman näköinen kun miettii lähtötilannetta.

Tänään on vihdoin päivä, jolloin voin kertoa SUURESTA SALAISUUDESTA. Sen nimi on Panda's Dynamite Dodge alias Elmo, joka on asustellut meillä nyt kolme viikkoa. Elmo on vilahtanut aiemmin jo blogissa pentutreffien yhteydessä Nelson-nimisenä. Syy miksi Elmosta en ole tarkemmin kertonut on se, että Elmo on siskoni koira. Ja tänään siskoni saa tietää, että hänen puolentoista vuoden pennun odotus on päättynyt. Elmo on siis toiveiden täyttymys ja samalla suuri yllätys pikkuomistajalleen.

Elmo on vanttera pieni poika, joka on luonteeltaan reipas, rohkea, vilkas, utelias ja iloinen - kuinkas muuten kun on cavalier! Elmo on meidän Helmin pikkuveli, heillä on sama äiti, mutta Elmon isä on Stonepit Tyler. Tulevaisuudessa Elmo tulee käymään näyttelyissä ja olemaan sydämen valtaaja. Ensimmäinen pentunäyttely on juhannuksena Rovaniemellä.

Tässä muutamia kuvia Elmosta. Ulkokuvat on otettu sunnuntaina 4.3., jolloin Elmo on vajaat neljä kuukautta. Näyttelytreeneissä:

Alakuvissa Elmo on noin 3,5 kuukautta. Tietysti pitää jo treenata, että isona osaa!

Alkujärkytyksestä toivuttuaan Onni ja Helmi on osoittautuneet mainioiksi pennun kasvattajiksi. Ne saattavat innostua leikkimään ja pentu saa riehua sydämen kyllyydestä. Toisaalta ne osaavat osoittaa myös toiselle, että ihan typeryyksiä ei saa tehdä. Luita ja lempileluja ei saa varastella, jos ne ovat Helmin hallussa. Pentu saa vanhemmilta koirilta hyvää kasvatusta koirien kielestä.

Onni ja Helmi eivät murise toisilleen missään tilanteessa ja vasta pennun myötä on tullut esille, että Helmi voi olla mustankipeä lelusta. Toisaalta Tosca saattaa olla hyvinkin ovela jotain halutessaan. Se saattaa Helmin vieressä touhuta muka omiansa, repiä paperia.. ja hups, kun Helmi harhaantuu hetkeksi katsomaan muualle, nappaa se äkkiä luun itselleen!

Onni varsinkin on osoittautunut hyväksi leikittäjäksi, vaikka se alkuun nikotteli pennun tuloa. Onni voi olla leikeissään välillä aika raju, mutta pennun kanssa se osaa olla varovainen. Leikkiessä ääntä ja urinaa voi olla niin että talo raikaa. Mutta tarvittaessa vahemmilta koirilta riittää matala urahdus ja hölmöydet loppuu heti.

On myös hellyttävän näköistä kun koirat nukkuvat vieretysten, päällekkäin, pinoittain. Kyllä toinen koira on selvästi koiran paras ystävä =). Tytöt leikkii:

 

Olen monta kertaa yrittänyt ottaa Helmistä kunnollista seisotuskuvaa. Tänään taas kuvailtiin ja ihan haluamaani en saanut, mutta jonkinlaisen kuvan kuitenkin. Helmillä olisi nyt turkkia näyttelyyn, mutta katsotaan sitten keväällä, kun käydään tositoimiin, onko sitä jäljellä.. Tässä kuitenkin Helmi.

Cavalierkolmikko Eve, Helmi ja Onni riekkuivat metsässä uuden vuoden kunniaksi. Kuvaaminen vauhtikolmikosta oli melko hankalaa, mutta tässäpä muutama otos.

Eve melkein ehti kuvasta pois.

Koko kolmikko harvinaisesti saatiin samaan kuvaan. Kaikilla on kuitenkin ihan omat touhut  =)

Onni vauhdissa.

Näin kauniisti seisovat Onni ja Helmi, kun joutuivat hetkeksi kiinni.

Evestä nimittäin otettiin oikein poseerauskuva.

Takana viikonloppu, johon kuului näyttely ja kahden pentueen ihailu - voiko parempaa ollakaan! Helmi sai isossa junnuluokassa ERI:n mutta ei sijoittunut luokassa. Ulkomaalaisia koiria ei ollut, vaan kaikki olivat suomalaisia ja monet oli jo ennestään kohdattu. Nyt jäämme Helmin kanssa näyttelytauolle ja seuraavan kerran kehään mennään maaliskuussa Tampereella.

Tässäpä kuva yhdestä ihanuudesta, jota tänään kävin katsomassa:

Ruby-neiti meillä saattaa olla kotona kuuden viikon päästä. Kuvasta en kuitenkaan muista, oliko siinä tyttö vai poika - pötkylät olivat vasta kahden viikon ikäisiä ja "nukun ja syön" -vaiheessa eivätkä jaksaneet vielä kiinnostua ihastelusta. Pari viikkoa vanhempia, neljän viikon ikäisiä pentuja kävin katsomassa eilen ja ne osasivat jo näyttää kieltä:

Helmi ja Onni pääsevät blogiin. Tänään mennään Onnin kanssa agilityyn. Jäljellä on kolme ohjattua treenikertaa tänä vuonna. Ensi viikolla mennään toisiin möllikisoihin: näin aloitellaan kilpailuja. Päämääränä on viralliset kisat ensi keväänä. Ensin pitää kuitenkin harjoitella ahkerasti, erityisesti keinu ja kepit vaativat treeniä.

Ensi lauantaina on Helmillä vuoden viimeinen näyttely Helsingin messukeskuksessa. Junnunarttuja on ilmoitettu yhteensä 36, joten kilpailu on kova. Samalla reissulla pääsen katsomaan tulevaa perheenjäsentä, ruby-tyttö Toscaa =).