Joskus olen kuullut, että koirat eivät tunnista rotuja. Onnin myötä olen tullut itse aivan päinvastaiseen tulokseen. Pieni punainen poika on sitä mieltä että oma rotu on paras rotu. Muut eivät ole kiinnostavia sen silmissä eikä niihin huvita tutustua.

Karkeakarvainen kettuterrieri Elli asui aiemmin meidän lähellä. Onni näki sitä ihan siitä asti kun Elli oli pieni pentu aina Ellin aikuistumiseen asti, mutta ei ikinä lämmennyt sille. Elli olisi kovasti halunnut tehdä tuttavuutta ja näimme sitä useamman kerran joka viikko. Onnin mielestä Elli oli epäilyttävä, se pakitti jos Elli tunki lähelle ja ilmeestä näki, että Elli oli tasolla ötökkä sen silmissä. Ellin väsytystaktiikasta huolimatta niistä ei ikinä tullut kavereita eikä Elli päässyt lähemmin edes Onnia haistelemaan.

Mikä Ellissä oli vialla? Väärä rotu? Cavalieriin Onni haluaa aina tutustua, cavat on kivoja - aivan sama minkä värisiä ne ovat. Saa olla pentu tai aikuinen, Onni on suopea ja pitkämielinen muita lieroja kohtaan. Toki se pennulle ärähtää, jos se alkaa ihan riekkua, mutta saahan aikuinen kasvattaa pientä.

Aikasempi cavani Chamma rakasti collieita. Sen pentuaikainen ja alkuvuosien kaveri oli Samu-collie. Chamman mieleen nousi selvästi aina jotain positiivista sen nähdessä collien, se innostui ihan valtavasti. Chamma tuli toimeen kaikkien koirien kanssa, myös vääränrotuisten, mutta colliet olivat aina sen suosikkeja.

Onnin roturajoitteisuudessa on muutamia poikkeuksia. Käppänä Lillin kanssa käydään viikoittain agilityssä, joten Lilli on ihan jees Onnin mielestä. Mutta ei se silti innostu siitä samalla tavalla kuin muiden lierojen näkemisestä. Onnin pentuaikaisiin ystäviin kuului myös bichonipoika, jonka näkemisestä se aina ilahtui. Bichon-ystävä jäi edelliseen asuinpaikkaan, joten nykyään Onni hengaa pääasiassa muiden cavojen kanssa. Tämä ei kuitenkaan haittaa Onnia =). On vain ollut pakko todeta, että koiratkaan eivät ole automaattisesti kaikkien kavereita, toisilla synkkaa heti ja joidenkin kanssa ei ikinä.