Helmi aloitti illalla juoksun, joten unelmointi pikku-cavaliereista alkaa muuttua konkreettisemmaksi. Enhän olekaan niistä haaveillut kuin koko sen ajan kuin Helmi on minulla ollut...! Ihanaa, että ollaan nyt tässä vaiheessa - toivottavasti vauvaunelmat muuttuvat todeksi loppukesällä ja saadaan iloluonteisia blennari- ja triccivaaveja tähän taloon.

Jostain syystä katson maailmaa ihan vaaleanpunaisten silmälasien läpi eli haaveissa on kovasti saada Helmiltä tyttö linjaa jatkamaan. Pentukyselijöistäkin suuri osa etsii narttupentua, toki poikiakin on kysytty mutta selvästi vähemmän. On nuo pojatkin kyllä kivoja. Meillä ainakin nimenomaan Onni on mamman sylivauva. Tytöt saattavat kovasti höseltää keskenään, mitä Onni ei viitsi tehdä vaan pukkaa itsensä syliin nukkumaan. Ja harrastuskoirana Onni on kiva pakkaus, kun sitä ei hurjasti tarvitse motivoida (makkara on mainio!).

Pitää kaivaa kätköistä Helmin vauvakuva jostain tähän. Se oli aivan ihana lieronpötkylä jo vauvana. Pyöreämassuinen kääryle. Ja koiranpennut tuoksuukin niin hyvälle... Täytyy yrittää nyt kuitenkin pitää jalat maassa ja odotella ihan rauhassa, vaikka vaikeaa se on =)