Tänään käytiin Helmin kanssa agilityn alkeiskurssin pääsykokeessa. Helmi oli ihan oma itsensä ja testi meni ihan hyvin, MUTTA karsiahan aina täytyy, joten saapa nähdä, miten meidän sitten käy. Aikanaan en melkein päässyt agin jatkokurssille Onnin kanssa, koska emme olleet käyneet alkeiskurssia. Olin kokeneen harrastajan neuvoin opettanut Onnia itse. Kovan ylipuhumisen jälkeen lopulta meidän otettiin kurssille - aluksi pääsimme, sitten pääsy evättiin ja sitten lopulta pääsimme ihan_oikeasti =).

Onni ei hidastanut tuolloin muun ryhmän toimintaa, vaan toimi kurssilla ihan mainiosti. Ja kurssi oli emännälle kyllä enemmän kuin tarpeen, jotta saa oppia ohjauksen saloista. No, nyt taas odotetaan, että osaisin kouluttaa Helmin itse enkä tarvitsisi sille alkeiskurssia. Kinkkistä on, nimittäin jos Helmi olisi samanlainen kuin Onni, niin varmaan osaisinkin opettaa sille esteet ihan itse. Mutta sepä onkin aivan erilainen koira ja minä olen päässyt Onnin kanssa todella helpolla. Se on aktiivinen ja yritteliäs treenaaja on tuntunut oivaltavan esteet todella nopeasti. (Täytyy oikein pohtia, opetinko oikeastaan Onnille esteitä... se taisi oppia ne ihan itse, kun sai edes pienenkin vinkin.) Nyt olisi henkinen tuki enemmän kuin tarpeen, jotta saisin koulutettua tapaus Helmin.

Pääsykokeen jälkeen menin koirien kanssa metsään, missä Tosca teki katoamistempun sillä aikaa kun puhuin puhelimessa. Noh, pienen huutelun jälkeen rapatassuinen ruby-neiti ilmestyi paikalle ja matka jatkui. Kuljimme leveän ja syvän ojan vieressä ja Toscalle taisi tulla sitten janokin. Näin kun se lähti ojaa kohti ja seuraavaksi kuuluikin LUMPS! Hetken perästä märkä koira kömpi esille. Näin tuli talviturkki nyt sitten heitettyä syyskuussa, kun se kesällä jäi tekemättä.

Ps. Jos emme pääse kurssille, niin kaikki erilaiset koulutusvinkit otetaan vastaan - antaa tulla vaan =))