Käytiin tänään Onnin kanssa toista kertaa pujottelukurssilla. Siinä tavataan kolme kertaa kolmen viikon välein. Tauon aikana treenaillaan sitten omin päin kurssilla harjoiteltuja asioita. Viime kerrallahan sain oppia hihnassa pujottelemista ja namikupin käyttöä. Ostin sitten itselle kuuden kepin sarjan ja se on ollut ahkerassa käytössä.

Tällä hetkellä Onni osaa jo hakea itsenäisesti keppejä huolimatta siitä, kummalla puolella minä menen. Nyt harjoiteltiin eri kulmista lähtemistä - ja vau - Onni meni tosi hyvin aika jyrkistäkin kulmista ja jopa vasemmalta puolelta =). Kotona olen treenannut vain suoraan menoa molemmin puolin, joten oli ylläri, että Onsku-poika näin hienosti lähti hakemaan keppejä myös kulmista.

Sitten kokeiltiin vedättämistä, jossa se hieman alkoi haparoida, mutta pujotteli silti loppuun asti. Yhtenä treenimuotona oli, että avustaja piti hihnasta ja minä lähetin sen pujottelemaan, jonka jälkeen itse etenin sivusuunnassa kauemmas eikä poika häiriintynyt tästä yhtään - suoraan vaan jatkoi eteenpäin! Vau vau vau!

Kolme viikkoa sitten se ei hakenut itse keppejä, tarvitsi minut kulkemaan vierelle ja sekosi ihan täysin, jos menin vasemmalle puolelle. Edistystä on siis tapahtunut huimasti. Olisi tosi kiva, jos saisi useammin jonkun treenaamaan kaveriksi, koska yksin pystyn kyllä ottamaan jo aika monia juttuja, mutta tarvitsisin ehdottomasti myös treenikaveria.

Aika pitkästi on vielä matkaa samassa ryhmässä olleeseen shelttiin, joka eteni vauhdilla ja jonka pystyi lähettämään vasemmalta puolelta pelkillä käskyillä ja leikkaamaan toiselle puolelle koiran häiriintymättä. Mutta hyvä nähdä edistyneempiä, niin tietää, mitä kaikkea vielä on opittavana. Sekin motivoi kovasti. Samoin motivoi Onnin edistymisen näkeminen. Kolme viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika. Tätä ennen olen tahkonnut puolitoista vuotta pujottelua ilman suurta edistystä. Kyllä tälle kurssille kannatti lähteä ja maksaa siitä vähän =)