Minna onnistui ylipuhumaan minut ja Onnin epiksiin torstaina. Ne nimittäin olivat meidän seuran treenihallilla, joka on Onnille The Ultimate naminmetsästyspaikka. Menee siis usein höpöksi sen kanssa, kun hiekkaan kylvettyjä nakinpalasia pitää metsästää. No mutta sinne siis mentiin ja ilmoitin Onskun möllien ja ykkösten radalle.

Hallilla pistin koiran häkkiin, jotta ei tarvitse pitää sitä koko ajan sylissä. Nuuhkutteluun on auttanut se, että herra ei pääse olemaan maassa vetämässä kaikkia ihania hajuja nenäänsä. Möllien rata oli tosi kiva, semmoinen joka on omalla mukavuusrajalla eikä aiheuta minulle ylivoimaisia ohjauskuvioita. Ja Onni meni radan kerrankin hienosti ja puhtaasti ja Onniksi ihan nopsastikin. Tosi tyytyväinen olen siihen, että se selvästi kuunteli minua eikä tehnyt omia päätelmiä ja päätöksiä.

Ykkösten rata oli sitten mutkikkaampi ja rataan tututustuessa jo tiesin, että tulee hankaluuksia. Onnille on nyt jotenkin tosi vaikea aloittaa pujottelu, jos sinne tullaan suoraan edelliseltä esteeltä. Kulmista se onnistuu paljon paremmin, kun siinä pystyn sitä vähän auttamaankin. Höpöksi meni pujottelu ja sain useamman kerran aloittaa ennen kuin onnistui. Lisäksi puomille tultiin jyrkästä kulmasta ja koira kääntyi varmistamaan minulta, että oikeastiko piti tänne mennä. Puomin jälkeen oli pituus ja taas tiukasti puomin alle sijoitettuun putkeen, josta Onni palasi aluksi takaisin, kun yritin leikata takaa.

Rata oli kaikkiaan aikamoista hösellystä mutta positiivista tässäkin oli, että nuuskutteluja ei ollut ja Onni odotti minulta ohjausta, mutta taidot ja yhteistyö ei tässä vielä toiminut. Jospa se siitä ajan myötä. Kaikkiaan siis jäi ihan hyvä mieli näistä epiksistä. Ja eilen oli vielä superhyvä agilitytreeni Tupoksella arkiviikon päätteeksi.

Onni on siis liidellyt, mutta Helmi sen sijaan on kasvattanut massaa oikein urakalla. Millainenkohan pentue sieltä on oikein tulossa, kun se on nyt jo melkoisen paksu leidi. Tänäänkin se silti kulki reippaasti metsälenkillä mukana. Ihan sai mennä omaan tahtiinsa eikä näyttänyt tekevän heikkoakaan. Se saa nyt metsäillä siihen asti kun jaksaa kulkea mukana. Viimeinen viikko sitten kyllä rauhoitetaan ihan mammaulkoiluun.

Tossu-söpöläinen soffalla.

Onni-muru.

Helmi nautiskelee luusta. Vertailun vuoksi alla kuva Seinäjoen näyttelystä muutaman viikon takaa, jolloin Helmi oli huomattavasti sutjakammassa kunnossa (kuva Katja Taskinen).