Lida, iso tyttö, on päässyt jo puoleenväliin pentuagin kurssia. Neiti on täpäkkä ja jaksanut keskittyä oikein hienosti. Toki kaikki ei aina mene putkeen pennun kanssa - tai sitten voi mennä putkeen ja jäädä sinne niin kuin Lida viime kerralla. Jotain siellä mutkaputkessa oli ja sinne neiti jäi haistelemaan ja mutustelemaan. Putkea sitten nostettiin ja saatiin tuupattua neiti pois :). Asumaan ei sovi jäädä kun pitäisi mennä nopsasti läpi! Yksi kolmen esteen sarja saatiin kuitenkin tehtyä aika sujuvasti, joten näin sitä tehdään jo "rataa".

Kotiläksyinä on ollut leikkimistä, joten laukussa on vetolelu ja pallo kaiken varalta niin voi ohimennen leikkiä eri paikoissa. Lida sentään osoittaa tähän kiinnostusta kun muiden kanssa se ei onnistu. Toisaalta niiden kanssa en ole panostanutkaan leikkimiseen, joten ihmekö tuo.

Tällä hetkellä ollaan harjoiteltu jo pujottelua, eteenpäin lähettämistä, putkea suorana ja mutkalla, rengasta ja pieniä ohjauskuvioita. Pöydän avulla harjoiteltiin jo puomiakin. Kontaktille pysähtyminen saatiin kotiläksyksi, joten sitä ollaan harjoiteltu nyt muutamaan otteeseen kotona. Ja superahmatti oivalsi heti, että kontakti on hyvä paikka ja siinä kannattaa pysyä, niin saa namia! Loogista!

Neiti pysyy niin hienosti paikalla, että sitä saattoi kuvata kaikessa rauhassa, kun se häntä heiluen seisoi kontaktilla. Mainio Lida :).

Nam! Tää on hyvä paikka :)

Kontaktin virkaa toimittaa Ikeasta ostettu muutaman euron hintainen pyykkilauta, pöytämallinen, ja liukumattomaksi sen sai kääräisemällä ympärille kylpyhuoneen kumisen maton. Kätevää! Näin voi kontaktia treenata ohimennen vaikka kuinka paljon.

Ekaluokkalainen pysyy siis kiireisenä kun harjoitellaan välillä pieniä hetkiä. Lisäksi elämään kuuluu metsälenkit ja leikkiminen. Oikeaa koiranelämää siis. Lida on muuten kunnostautunut ainoana koirana koko jengistä talviturkin heittämisessä. Tosin vähän vahingossa. Se taiteili sunnuntaina kiven päällä kun tupsahti sieltä sitten pää edellä jokeen! Aika näppärästi pääsi takaisin kivellä, nopsa likka :)