Spanielijengi pääsi tänään käyttämään nenäänsä ihan urakalla kun mentiin siskon kanssa metsään ja vedettiin kaikille verijäljet. Vimma ja Onni ovat viime syksynä tehneet erimittaisia makkarajälkiä ja Lidakin on jäljestänyt kun lomailin muualla, mutta Helmille ja Toscalle nenän käyttö jäljellä oli ihan uutta. Tästä syystä kuvittelin niiden tarvitsevan lyhyet helpot jäljet, mutta spanielineidot osoittivat luuloni täysin vääriksi ja etenivät jäljet vauhdikkaasti ja varmasti. Mikä ylläri! Epäröintejä ei ollut ja kaatona toimineet ihrapalaset päätyivät innostuneesti suuhun.

Soffalla kainaloisena viihtyvä cavalier nauttii jäljestyksestä siinä missä metsäilyyn jalostetut lajitoverinsa. Jäljestys on hauskaa aktivointia, jossa koira saa todellakin olla koira ja toteuttaa luontaisia vaistojaan. Onni-herra vikisi autossa kun muut pääsivät jäljelle ja melkein jo pyysin Kirsiä tekemään sille toisen, kun se oli niin innoissaan. Tosca lähti viimeisenä jäljelle ja oli niin innostuneen oloinen, että pyysin Kirsiä tekemään alkuperäistä vähän pitemmän jäljen, mikä sopi Tossulle oikein mainiosti.

Tossu valmiina töihin :)

Aluksi haistellaan hyvin tarkkaan.

Ja sitten mennään vauhdilla eteenpäin!

Jäljestyksestä löytyy lisää tarinaa ja kuvia Vimpulan blogista: http://rommi.vuodatus.net/blog/2077911/jaljestysta/