Lisäsin tekstiä 13.9.

Meillä on ollut Lidan kanssa tänään hauska ja tosi opettavainen nelituntinen handlerikurssilla. Gerard on hauska, erittäin hyvä kouluttaja ja hänellä on uskomaton koirien käsittelytaito. Nelituntinen toi esille sen, että näyttelykoulutuskin on tärkeää, siinä on erilaisia vaihtoehtoja joita voidaan kokeilla ja se voi olla koiralle hauskaa! On muuten aika hassua, miten ihmiset kiikuttaa koiria näyttelyihin ilman, että niitä treenataan. Lisäksi koulutusmetodit ovat monessa lajissa (toko, agility) kehittyneet huimasti, mutta jostain syystä näyttelypuolella niin ei ole tapahtunut. Gerardin opit oli yksinkertaisia, mutta erittäin toimivia ja tuntuu, että pitää kirjoittaa äkkiä muistiin ennen kuin pää täyttyy muulla asialla.

• Älä pyydä koiraa, kisko, vedä, nypi hihnasta, painele tai houkuttele
• Tee yhteistyötä koiran kanssa
• Opeta koiralle käsimerkit
• Tartu tarjottuun käytökseen ja palkitse se
• Tee treenistä hauskaa!

Ensimmäiseksi aloitettiin kävelyharjoituksilla. Kuljettiin ihan kaikessa rauhassa eteenpäin EIKÄ katsottu koiraa missään nimessä. Sanottiin koiran nimi kerran ja tehtiin täyskäännös. Tarkoitus on, että koiran nimeä ei käytetä kahta kertaa tai useampaa, vaan sillä on aidosti merkitys ja nimen kuullessaan koira havahtuu. Monesti nimi on kärsinyt inflaation, kun sitä hoetaan koiralle. Tarkoitus tällä harjoituksella myös oli, että opetellaan tekemään käännökset käyttäen koiran nimeä eikä nypitä hihnalla. Miksi koiraa ei katsota? Eteenpäin pyrkivä liike koiralle saadaan, kun itsekin mennään reippaasti eteenpäin. Agista tuttu juttu on, että koiraa ohjataan kropalla ensisijaisesti ja vasta toiseksi sanoilla. Jos handleri kääntyy koiraan päin, pysähtyy eteenpäin pyrkimys ja se vaikuttaa koiraankin. Tämän vuoksi pitää liike suunnata suoraan eteenpäin

Kolmanneksi osioksi tätä harjoitusta lisättiin leikki. Kun Gerard pyysi kävelemään, niin käveltiin, sanomaan nimen niin käännyttiin ja leikki-sanalla pidettiin koiran kanssa leikkituokio. On paljon koiria, jotka ovat iloisia kehän ulkopuolella, mutta ilo häviää kehässä. Miksi? Siellä niitä nypitään, käännetään ja väännetään eikä koiralla välttämättä ole hajuakaan siitä, mitä niiden pitää tehdä. Niitä syötetään, kun ne seisovat, syötetään kun ne istahtavat, jotta ne saadaan seisomaan.

Ihmiset usein myös käyttävät sanoja, joilla koiralle ei ole mitään merkitystä. Seiso-sanaa hoetaan monta kertaa, kun koira seisoo. Koiralle kuitenkin käsimerkit ja ruumiinkieli on paljon merkittävämpää, joten sanat voidaan ihan mainiosti unohtaa harjoituksissa. Käsimerkit koirat lisäksi oppivat tosi nopeasti. Niinpä harjoittelimme seuraavaksi käsimerkkiä siihen, että koira rauhoittuu ja käsimerkkiä siihen, että lähdetään liikkeelle. Takapuolen taputtaminen 2-3 kertaa otettiin liikkeellelähtömerkiksi. Selän yläosa on varattu jo muunlaiseen taputteluun, jolla koiralle ei ole merkitystä. Lisäksi rauhoittuminen -merkkiin lisättiin koiran kaulan alta rapsuttelu ja silittely. Näin koiraa opetetaan siihen, että sitä kosketellaan. Jos omistaja ei opeta koiraa kosketteluun, kuinka se sietäisi sen täysin vieraalta tuomarilta. Ja välillä aina kun lähdettiin liikkeelle, otettiin leikkihetki ja käännöksiä.

Seuraavassa vaiheessa opetettiin koiralle käsimerkki seisomisesta ja palkkiosta. Kun koiran piti seisoa, käsi oli melkein nyrkissä, etusormi ja peukalo vastakkain ja kun nämä sormet ojennettiin suoraksi, tarkoitti se sitä, että koira saa palkkion. Jos palkkio-käsimerkin tekee, on palkkio annettava AINA, vaikka olisi vahingossa merkannut väärän toiminnan. Idea on vähän sama kuin naksuttimessa eli merkataan oikea toiminto, jota vahvistetaan. Seisomisharjoitus aloitettiin sanomalla ensin koiran nimi, pyöräyttämällä se ympäri, antamalla seisomiskäsimerkki ja palkkio-merkki heti ennen kuin koira ehti istahtaa. Palkkiomerkillä merkattiin haluttu toiminto, josta koiralle annettiin palkinto. Lidalla ei ole tapana istahtaa, joten sen kanssa harkkailu sujui aika helposti.

Palkkiona hyväksi todettiin lihapulla. Koiraa voi stimuloida aluksi heittelemällä lihapalloa kädessä ja pyöräyttämällä koiran ympäri lihis kädessä, jolloin koiraan saa vauhtia ja draivia ja innostuneisuus näkyi kyllä jengissä. Loppuvaiheessa koirat laitettiin kiertämään kehää ja seisomaan ja palkkiomerkki näytettiin aina koiralle kun "tuomari" oli tulossa kohti ja nami meni suuhun, kun tuomari silitti koiran selkää. Näin merkattiin tuomarin lähestyminen koiralle positiiviseksi asiaksi. Joukossa olevat aratkin koirat alkoivat kummasti rentoutua ja sietää kosketusta kun sitä harjoiteltiin näin. Välillä kehän kiertämistä seuraavat taputtivat, vihelsivät ja melskasivat. Näyttelytunnelmaan voi kuulua sekin ja siihenkin on koira hyvä totuttaa.

 

Tuomari käy koskemassa jokaisen koiran. Lähestyminen on merkattu palkkiomerkillä ja juuri kun koiraa kosketaan, saa se namin.

 

Kotiläksyksi vapaasti seisotettavat koirat, kuten cavat, saivat peruuttamisen opettelun ja eteenpäin menon. Tässä Gerard lähtee eteenpäin ja Lidan pitää lähteä peruuttamaan.

Lida saa palkkion seisomisesta. Häntä heiluu koko ajan :)

Cavalierin pitää esiintyä reippaasti häntä heiluen ja nämä vauhdikkaat harjoitukset, jossa liikuttiin ja leikittiin ja stimuloitiin koiraa, saivat hännän heilumaan topakasti. Vimmakin, joka on totinen torvensoittaja alkoi lämmetä harkkailun loppuvaiheessa. Ja harkkailujutut oli kuitenkin aika yksinkertaisia. Kahden samantasoisen koiran järjestyksen ratkaisee yleensä hyvä esiintyminen, joten siinä riittävästi syytä harkkailla koira näyttelykuntoon. Ihmiset maksavat rahaa näyttelymaksuista, matkoista ja yöpymisistä, joten koiran treenaamista puoltaa jo satsattava rahamäärä. Kuitenkin melko vähällä vaivalla saa koiran kuin koiran kehäkondikseen.

Aivan loppuvaiheessa Gerard koulutti arkaa kääpiöpinseriä käsittelyyn ja oli aivan uskomatonta katsoa, miten nopeasti koira, joka aivan aluksi pelkäsi Gerardia, rentoutui hänen käsissään ja alkoi työskennellä yhdessä hänen kanssaan. Huomenna on kurssin osa kaksi ja siinä otetaan sitten mukaan näyttelypöytä. Saas nähdä, mitä jänskää silloin opitaan :)