Illalla oli taas agility-treenit. Paikalla oli vain yksi meidän lisäksi, kun suurin osa oli perunut. No saimmepa sitten Tiinalta melkein yksityisohjausta, joten meidän kannalta oli hyvä juttu. Ehdittiin ottaa kolme erilaista rataa ja minä sain taas harjoitella ohjaamista ihan urakalla. Muisti oli koetuksella, samoin vauhti. Olen auttamattoman hidas ja monesti jään Onnista jälkeen niin, että ohjaus menee ihan pieleen. Lisäksi tuntuu olevan liian paljon meikäläisen aivokapasiteetille muistaa rata, ohjauksessa huomioitavat asiat ja reagoida vielä koiraan, jos kaikki ei mene suunnitellusti. Tai ylipäänsä mennä oikeaa vauhtia ja valita valssia, takaleikkausta, kaartaa sopivasti, näyttää kädellä tarvittaessa...

Onnin kanssa meillä on ongelmana edelleen lähtökäskyn odottaminen. Se varastaa paljon, vähän väliä. Tylsä homma. Se malttaa kyllä odottaa lupaa, jos edessä ei ole yhtään estettä, mutta annas olla kun tiedossa on agility, niin pieni malttamaton koirapoika nostaa päätään. Käyn sitä palkkaamassa mahdollisimman usein siitäkin, että se odottaa ja silti se on tulossa omin luvin. Ehkä nami ei palkkana tässä ole riittävän hyvä, kun se palkkaa itseään hyppäämällä esteen omin luvin. Mutta tämän asian kanssa tahkotaan siis edelleen ja varmaan jatkossakin.

Keinu on edennyt Piiun neuvoilla hyvään suuntaan. Enää kora ei hiivi sitä kokonaan, vaan alkuosa menee jo reippaasti, mutta lopussa vaihtuu etanavauhdiksi. Onni kuitenkin lähtee keinulle ihan iloisesti kun vielä pari viikkoa sitten pelkäsi sitä. Eiköhän me tämäkin saada toimivaksi. Sitten vielä  pitäisi puomi saada kohdalleen niin, että koira ei ole minun vauhdista riippuvainen. Tekemistä piisaa =)