Yksi viikko voi muuttaa pienen pennun maailmaa tosi paljon. Yhtäkkiä talossa onkin koiranpentuja, jotka loikkii ja pomppii, juoksee, leikkii leluilla ja touhuaa kovasti. Säpinä alkaa olla melkoinen, kun pennut ovat hereillä. Ne ovat saaneet myös uusia leikkikavereita, koska Lida on astunut remmiin mukaan. Se on aika rauhallinen kaveri, jonka rintakarvoja on kiva nyppiä ja korvissa roikkua... Pikku piraijat käyttävät hampaita muuten aika tehokkaasti, joten välillä aivan säälittää, kun ne purevat toisiaan - pennut nimittäin eivät tunne sääliä, vaikka toinen kuinka huutaisi. Lidan äippä Helmi taas osoittautui niin vauhdikkaaksi leikkijäksi, että pentulauma luikki matalana lattian poikki toiseen suuntaan :)

Aivan ensimmäistä kertaa pennut kävivät tänään pihalla, kun oli aurinkoinen syyssää. Ensimmäinen ulkoilu piti tietysti ikuistaa. Kaikki maastoutuivat hetkeksi mutta pian alkoivat reippaasti tutkia pihaa.

Mitäs tuolla on...

Tässä on joku haju

Vauhdikas Helmi ja neiti punanuttu

Poika totesi, että oikeastaan kaikkein paras on kuitenkin tutustua uusiin asioihin äidin rinnalla.

Hei oma äiti!

Kävelen äidin vieressä

Jaahas, haistellaan yhdessä :)

Neiti blenheim on puolestaan vähän rämäpäinen. Se oli juoksemassa aikuisten luo, vaikka ne riehuivatkin keskenään. Muutenkin se touhusi ihan omiaan.

Moi! Mä olen aika söpö!

Joo, mä tuun!

Ruby-tyttö on muuten noutaja, tuoja tai ehkä viejä. Se kantaa hyvin mielellään tavaroita, joten tulevaisuudessa voivat sukat ja muut vaihtaa paikkaa hyvinkin liukkaasti :). Neiti on tosi hauskan näköinen kun se kantaa itsensä kokoisia pehmoleluja häntä pystyssä itseensä hyvin tyytyväisen oloisena.