Pienimmäinen on kohta saavuttanut jo seitsemän kuukauden iän. Senna on tuonut taloon ainakin tosi paljon vilinää ja vilskettä, täytyy sanoa, että hikeä saa välillä pyyhkiä, niin touhukkaat geenit on neiti itselleen saanut :). Terveisiä vain Rudi-iskälle! Ikiliikkujalle on nyt löytynyt määritelmä ja siihen riittää viisi kirjainta = Senna. Koska neiti on mahdottoman tarmokas, niin ilmoitin sen pentuagilityn kurssille, jossa on tarkoitus hyödyntää tätä energiaa. Kurssi alkaa huhtikuun alussa ja sitten katsotaan, löytyykö oikea kanava purkaa energiaa. Ja kun Senna on käynyt oman kurssinsa, niin jatkamme Lidan kanssa alkeiskurssille.

Tässä kasvukuvaa Sennulista:

Jotain on myös kuukausien aikana tapahtunut, kun neiti osaa kuitenkin pöydälle rauhoittua. Oli hetkiä, jolloin piti pitää tiukasti kiinni, kun se olisi pyörähtänyt helposti lattialle. Jännään myös, miten turkikkaaksi Senna kasvaa, Toscallahan on valtava turkki. Silloinkin kun se on huonossa karvassa, on se huomattavasti karvaisempi kuin Helmi parhaimmillaan.

Jotain pientä olemme opetelleet, hieman kotona kontaktin paikkaa, seisahtumista ja istumista käsimerkistä ja tietysti odottamista (onpa muuten vaikeaa :). Luokse tulon opettelu alkoi heti kun neiti oppi kävelemään, koska metsälenkillä pitää tulla luokse, jos näkyy muita koiria tai hevosia. Tämä onkin hyvin hanskassa. Ahneudesta on etua.

Senna tulee käymään yhden pentunäyttelyn, Pellon ryhmiksen toukokuussa. Sitten katsotaan kesällä ja syksyllä missä käydään ja kuinka paljon. Pääasia on tietenkin yhdessä tekeminen ja päivistä nautiskelu sekä koirakavereiden kanssa leikkiminen :)