Käytiin Onnin kanssa ottamassa yksi hyppykisa. Edelliset treenit oli aivan uskomattoman tahmeat - Onni ei tuntunut irtoavan sitten millään, ei siis ollut yhtään oma itsensä. Tämän päivän rata oli myös melko hidas, kepeiltä tuli vitonen ja toisesta kohdasta napsahti myös, kun Onni meni ensin esteen ohi. Tämä menee kyllä minun piikkiin. Ohjasin huolimattomasti kaiken kaikkiaan. Lisäksi radalta tuli pari sekutia yliaikaa.

Koontia:

• Hermoilen kisaa hirveästi. Ja kun hermoilen, alan hosua ja pilaan sitten omalta osaltani koiran suoritusta. Ei auta muuta kuin yrittää mennä kaikkiin mahdollisiin epävirallisiin, jotka läheltä löytyy, että tulisi lisää kokemusta, sitä myötä myös varmuutta ja toivottavasti myös parempia ratoja. Lisäksi kun hermoilen, unohdan rataa - tänäänkin pariin otteeseen tuli yhtäkkiä black out radasta, mutta onneksi aika nopeasti sitten sain kiinni... tai olikohan se nyt niin nopeasti - tämmöiseen töpeksimiseen menee ihan turhia sekunteja.
• Onni aloitti pujon oikein, mutta eka välin jälkeen meni nuuskuttelemaan. Onneksi palasi suht nopsasti takaisin ja jatkoi sitten pujottelun loppuun asti. Tosin meni aika hitaasti eli pujottelussa ei ollut kunnolla rytmiä. Positiivista kuitenkin, että pujotteli loppuun asti.

Oma suoritus on kuitenkin selkeästi heikko lenkki meidän parivaljakosta. Kuinkahan paljon lopulta oma epävarmuus, hermostuminen, hosuminen ja huolimattomuus vaikuttaakaan Onniin? Edellisissä treeneissä olin itse aivan pallo hukassa ja heti oli Onnikin ihan kaikkea muuta kuin oma itsensä. Kaikesta huolimatta tultiin toiseksi, mikä tietty kivaa, mutta rataan en ole kyllä tyytyväinen.

Kisapaikalla oli vauhtia seuraamassa myös pikkuinen Vimma, joka sai olla Kirsin povarin lämmössä. Neiti oli oikein rauhallinen koko ajan. Välillä käytiin jaloittelemassa ja Vimmakin sai kulkea vapaana isojen koirien perässä. On se kyllä aika suloinen neiti, niin pikkuinen mutta topakka =)