Kun kotiin jää yksi pentu, niin tuntuu että sille on pakko antaa jokin työnimi. Lupuksi pennun nimesi Unni ja Jari, koska se on kuulemma heti sudesta seuraava (lupus). Olkoon siis Lupu, kunnes saa sen lopullisen oikean nimen omassa kodissaan. Lupun päivät ovat kuluneet nukkuen, äiti-Sennan kanssa leikkien ja ulkona loikkien. Se tykkää kovasti olla ulkona ja on saanutkin juosta irrallaan takapihalla tai sitten etupihan puolella ja tuolla läheisessä metsikössä. 

Hihnaa emme ole vielä harjoitelleet ja pantakin on ollut kaulassa vasta pari kertaa. Kun sisarukset lähtivät maailmalle, alkoi ruoka maistua Lupulle huonommin. Ratkaisu oli aika ja mahapallot - niitä se saa nyt ruokansa joukkoon ja ruoasta tuli heti makoisampaa. Häiriötä ei kärsi syönnin aikana olla yhtään tai muuten se ei malta keskittyä siihen, joten se on syönyt ruokansa aina työhuoneessa portin takana ihan itsekseen, välillä kuppi on kokonaan tyhjä ja välillä vähän jätetään, mutta paastota ei kuitenkaan ollenkaan.

Tässä muutama kuva Lupun aamusta :)

On sillä vain söötti nassu!

Vauhti on niin hurja, että saatiin kuvaan pystykorvainen cavalier-vauva!

Joka paikassa jotain kivaa ja mielenkiintoista - suunta tuohon päin.