Elämä koirien kanssa rytmittää vuorokautta aika tehokkaasti. Aamulla ensimmäiseksi ulos koko konkkaronkan kanssa, sitten koirien aamupalat (ja toki oma =) ja ennen töihin lähtöä vielä uudemman kerran ulos. Yleensä aamu alkaa kuuden pinnassa.

Koiranomistajan ei tarvitse huolehtia arkiliikunnan puutteesta. Sitä tulee nimittäin aivan varmasti joka ikinen päivä. Kaikkein mukavinta on roudata jengi metsään juoksemaan, jossa ne saavat haistella kaikki ihanat tuoksut ja spurttailla keskenään. Metsälenkkejä me tehdäänkin useamman kerran viikossa vaihtelevilla kokoonpanoilla. Useasti omien koirien lisäksi mukana on Minna lieroineen tai sitten Kirsi & Vimma vahvistus.

Jokaisella koiralla on viikoittain oma ohjattu agi-treeni. Näinä iltoina toiset ovat monesti mukana lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä ja odottelevat sitten autossa tai nyt säiden lämmittyä hallilla. Agi on Onnin, Helmin ja Toscan hauskin harrastus. Helmi ja Onni alkavat kurnuttaa, kun huomaavat mihin ollaan menossa, Tosca ei ole vielä hiffannut asiaa niin, että olisi etukäteen yhtä täpinöissään.

Agi on kuitenkin sen verran vaativaa, että tällä hetkellä tuntuu, että se voi hyvinkin jäädä harrastusasteelle ilman tavoitteellista kilpailemista. Kun omassa kropassa on monta liikkuvaa osaa, koira liikkuu ja vielä on rata, jolla pitäisi ohjata koira oikein - tuntuu, että kokonaisuus on sen verran monimutkainen, että tällä ohjaajalla ei riitä kyvyt ;-). Kyllä me varmaan mölleilemässä käydään jatkossakin.

Sitten on nämä näyttelyreissut, jotka on viime aikoina näkynyt blogissakin. Kesäaikana tulee vaihteleva määrä käytyä koirien kanssa, joten tässä vaiheessa voi jo todeta, että vapaa-ajan ongelmia ei ole. Välillä on ongelmana se, että ei ehdi tehdä kaikkea sitä hauskaa mitä haluaisi. Hmm... nelipäiväinen työviikko houkuttelee kovasti, olisi enemmän aikaa harrastaa =)

Karvainen Onni-turrikka metsäilemässä.

Mutta on nämä koirat kyllä veikeitä tapauksia! Helmi on ihan omaa luokkaansa: se on niin leikkisä ja vilkas tapaus. Neiti Metsästäjä poukkoilee lehtien ynnä muiden perässä, heittelee käpyjä, jotta voi juosta perään. Omatoimisuus on valttia! Tosca on todellinen pusuttelija ja rento sylivauva. Taitaa olla cava-ragdoll! Nättelyissä se saattaa odotellessa pistää selälleen kehänlaidalla makoilemaan ja häntä heiluen kerjätä masun rapsutuksia =). Ja Onni on Onni. Innostunut harkkakaveri, joka ehdottelee ja keksii uutta, jos emäntä on liian hidas. (Niin kuin monesti onkin...)

Kirsi kysyi tässä yksi päivä, kuka on suosikkikoira. Kaikki ovat niin erilaisia, että niistä on vaikea valita yhtä suosikkia. Jokainen on suosikki omalla tavallaan. Kainaloisia ovat kaikki.