Oma koira on aina maailman ihanin. Minulla niitä on kolme. Jokainen oma erilainen persoonansa, mutta samalla myös jotenkin niin täydellinen omalla tavallaan. Ja kaikki kolme täyttävät oman kolonsa sydämessäni. Usein vain katselen koiria kun ne leikkivät tai touhuavat omiansa, nukkuvat ja ovat. Voin seurata niitä pitkiä aikoja kyllästymättä.

Onni

Onni, pieni suuri mies, tuli täyttämään Chamman tyhjäksi jättämää paikkaa ja vaikka se ei ole korvannut Chammaa, on se valloittanut minut totaalisesti. Onni on vilkas poika ja pentuna se oli jopa rasavilli. Saatoin touhuta ja leikkiä sen kanssa tuntikausia. Leikin varjolla harjoittelimme myös ihan oikeita ja tarpeellisia juttuja. Onni on aina valmis treenaamaan ja touhuamaan mamman kanssa. Muista koirista poiketen se myös itse ehdottelee leikkiä.

Välillä olen jättänyt leikkialoitukset huomiotta ja välillä menen mukaan. Siinä että koira oma-aloitteisesti hakee kontaktia on jotain hellyttävää. Vahvistusta mukaan menemiselle sain Peetsan ongelmakoiraoppaasta: on hyvä, että koira on aktiivinen eikä sitä kannata sammuttaa täydellisellä koiran aloitusten huomioimattomuudella.

Onni on pienestä asti tarkkaillut ympäristöä. Aivan pienenä se lähti pururadalta kotiin muutaman kerran kun oli Sepon kanssa lenkillä. Onneksi ei käynyt kuinkaan, vaikka se aiheuttikin kauhunhetkiä. Tämän johdosta siirryimme sen kanssa metsiin, joista se aina lähti omin päin autolle kun tunnisti maaston... ja se tunnisti sen kaukaa! Niinpä sitten olen sen kanssa liikkuessa vaihtanut yhtäkkiä suuntaa, kulkenut auton ohi ja piiloutunut jos herra on lähtenyt liian kauaksi. Näiden ansiosta se pitää nykyään huolen siitä, että mamma ei pääse katoamaan.

Edelleen Onni metsässä tarkkailee ympäristöä ja olen varma, että se osaa suunnistaa itsenäisesti. Helmi sen sijaan juoksee mukana muusta välittämättä ja sillä luultavasti ei ole aavistustakaan siitä, missä me liikumme =). Toscakaan ei seuraa ympäristöä Onnin lailla. Tytöt vain mennä humputtavat, kun lauman mies katsoo missä ollaan.

Onni on selkeästi naisten koira. Miehistä se ei jostain syystä suuremmin perusta. Onnissa on myös rasittavana piirteenä angsti muunrotuisia koiria kohtaan, tosin ihan syystä. Remmissä rähiseminen on onneksi jäänyt melkein kokonaan pois. Tämän piirteen vastapainona Onnissa on erittäin hellä puoli ja se on koiristani eniten sylikoira. Yleensä se tunkee itsensä syliin ennemmin tai myöhemmin, vaikka välillä yritän siirtää sitä pois...

Agilitytreenissä Onni on sekä mahtava että välillä myös todella raivostuttava. Minä olen nimittäin useasti liian hidas Onnille ja silloin se tekee ratkaisunsa itse. Joskus myös hajut tunkevat nenään, niin että niitä on pakko jäädä nuuhkimaan.. Toisaalta se on mitä ihanin kullannuppu, jonka kanssa harrastaminen on haasteellista ja erittäin antoisaa. Se nauttii suunnattomasti treenaamisesta ja jaksaa tehdä toistoja. Ihana ja rakas poitsu, joka oppii asioita nopeasti ja heiluttaa aina häntäänsä. Täydellinen poika minulle =)

Helmi

Koska en päässyt Onnin kanssa näytelmiin ja aloin kiinnostua kasvattamisesta, tuli minulle Helmi. Se on mahdottoman suloinen tyttö, joka hurmasi minut heti kun saapui kotiin. En tiedä toista niin helppoa koiraa kuin Helmi. Sitä ei ole koulutettu juuri ollenkaan, kun se menee mukana muutenkin. Helmiin pätee sanonta "Ei kaikkien tarvitse olla fiksuja, riittää että on suloinen =)".

Helmi on selkeästi lauman kuningatar. Se on todella hyvähermoinen, reipas ja rohkea tyttö, joten se laumanjohtajaksi mitä mainioin. Helmi on myös hieman tosikko luonteeltaan ja keräilee toisilta leluja, vaikka ei itse niillä leikkisikään. Se saattaa kerätä melkoisen kasan itselleen ja sitten vahtii, etteivät muut niitä vie. Onni ei edes yritä ottaa siltä mitään pois, mutta Tosca yleensä käyttää noissa tilanteissa oveluutta.

Näyttelyistä Helmi ei oikein välitä ja hännänheilutuksen saaminen kehässä voikin välillä olla tuskan takana, mutta aina välillä Helmi ilahduttaa mammaa. Kehän ulkopuolella häntä sitten heiluu ihan eri tahtiin. Varsinkin agilityesteet on Helmistä ihania. Se on vain niin kovin erilainen kuin Onni, että en ole jaksanut paneutua Helmille sopiviin treenaustapoihin. Välillä otan sen kanssa muutamia esteitä ihan huvin vuoksi.

Helmi on mamman mussukka, joka tepsuttaa perässä ja löytyy yleensä vierestä tai niskan takaa makoilemasta. Lisäksi sillä on saalistusviettiä. Kaikenlainen liikkuva saa sen aivan haltioitumaan. Se saattaa vaania matalana ja hyökätä sitten perään. Näitä saalistusretkiä on hauska seurata. Saaliiksi kelpaa melkein mikä vaan. Valitettavasti myös moottoriajoneuvot kiinnostavat, joten hihnalenkeillä saa neidin ottaa vierelle, ettei se kiskaise itseään mopon alle tai perään. Perhoset ovat ihan sopivia saaliita Helmille, samoin Onni ja Tosca.

Tosca

Nuorin joukosta on varsinainen viikari. Se juoksee iloisesti tassujen pesulle, kiipeilee saunan lauteilla, tykkää föönaamisesta ja on varsin juonikas halutessaan jotain. Oveluutta käyttämällä se onkin useasti vienyt Helmiltä leluja. Tällöin se harhauttaa Helmin huomion hetkeksi muualla ja nappaa äkkiä haluamansa!

Tosca on iloinen veitikka ja varsinainen pusukone. Sillä on melkoinen pomppuvoima, kuten Helmilläkin. Ja se kyllä sitten tätä pompputaitoaan käyttääkin varsin paljon. Toscalla on nopeat hoksottimet ja se oppii Onnin lailla hyvin nopeasti uusia asioita. Kun vain viitsisi niitä sille opettaa =). Etsi nami -leikin se oivalsi yhdellä kertaa katsomalla hetken mallista muita koiria. Pitäisi varmaan ottaa se agilitytreeniin mukaan, niin jospa se mallioppisi esteetkin!

Pikkuneiti on aivan ihana ja sen aurinkoinen olemus on sulattanut monien sydämen, mitä en yhtään ihmettele. Tosca täyttää paikkansa olemalla Tosca. Sille ei ole odotuksia agilitystä tai näyttelyistä, kun isoveikka ja -sisko hoitelevat näitä puolia. Riittää että se on oma ihana, ovela, oivaltava itsensä.

Laumassa

Tämä pieni lauma on kotioloissa rauhallinen. Totta kai ne leikkivät keskenään ja ääntä voi silloin kuulua, mutta ne eivät piippaile ja vaadi, vaan köllöttelevät rauhassa vieressä tai sylissä. Siskoni vanha koira Milo harrastaa piippaamista ja kun sitä on vähän aikaa kuunnellut, niin osaa arvostaa todella paljon näitä koiria. (Vaikka Milo on monella muulla tapaa ihana vanhus =)

Onni ja Helmi ovat parhaita ystävyksiä.