Maanantaina Kikki ja Rommi lähtivät meidän mukaan metsälenkille. Pitihän Rommi päästä tutustumaan luonnolliseen elementtiinsä. Niinpä ajeltiin meidän vakimetsään, koirat irti ja kissa kainaloon. Kissaa ulkoilutettaessa yleensä omistaja saa liikuntaa ja kasvattaa hauista, kun riepukissa lötköttää rentona.

Rommista oli tosi jännittävää katsella koirien menoa. Lisämomentin toi taivaalla pörräävät pienlentokoneet. (Raivostuttavaa, kun tulevat MEIDÄN metsään...) Onnikin alkusäpinän jälkeen malttoi juosta metsässä, vaikka sitä kissa kiinnostaakin yli kaiken. Tytöt ovat kisun suhteen rauhallisempia, kun taas Onni on jännityksestä pinkeä ja voi ihan kuvitella kuinka sillä on mielessä nautinnollinen ajatus siitä, miten se voisi antaa Rommille vähän kyytiä! Toistaiseksi kuitenkin roolit on kääntyneet toisinpäin ja Rommi on säpäkkänä tyttönä ajanut koirat kauemmas.

Helmi-mamma otti välillä kunnon spurtteja juoksemalla mäkeä alas ja ylös, vaikka välillä huilaili sitten kulkemalla rauhallisesti vieressä. Tänään on jo 35 vuorokausi menossa ja massua on vähän tullut. Toivottuja masukuvia pitää laittaa blogiin. Hirveästi ei kyllä pikkumasusta ole vielä haittaa Helmin vauhdille.

Pääsihän Rommi sitten kävelemäänkin, kunhan otin Onnin kiinni. Kuljimme peräkanaa, minä edessä ja Onni perässä - takaperin. Helmi ja Tosca juoksivat irti edessä ja näin kun oli kolme personal traineria, niin jopa alkoi pikkukissakin kävellä ihan reippaasti. Se on niin utelias, että perässä pitää tulla ja tarkkailla koirien touhuja. Kiipesipä se kerran puuhunkin, joten ihan mainio metsälenkkeilijä siitä vielä tulee =)